Suomussalmen hotellissa soin itselleni aamulla aikaa torkkumisen, ruokailun ja pakkaamisen merkeissä siihen malliin, että lähdin hotellilta liikkelle vasta puoli yhdentoista maissa. Vielä ennen kuin pääsin kunnolla tien päälle, päätin poiketa paikallisella huoltoasemalla lisäämässä ilmaa takarenkaaseen. Raskas kuorma ja runsas ajo olivat parissa päivässä laskeneet paineen seitsämästä ilmakehästä viiteen. Ero ajotuntumassa ja vastuksessa ei ole suuren suuri, mutta silti havaittava. Väsättyäni adapteri venttiiliin kiinni jouduin kuitenkin harmikseni huomaamaan, että huoltoaseman kannettavasta ilmasäiliöstä ei saanut viittä baaria enemmän painetta. Sinänsä tämä on ymmärrettävää, sillä tavanomainen autonrengas näyttäisi viiden baarin paineella koomiselta ilmapallolta, mutta pyöräilijälle tämä on silti ikävä rajoitus. Niinpä jatkoin matkaa hiukan löysällä takarenkaalla. Kuin myöhäistä lähtöä kompensoiden, matka alkoi vauhdikkaasti viistosti myötäisenä puhaltaneen tuulen merkeissä ja ensimmäiset kaksikymmentä kilometriä taittuivat varsin sutjakasti.
 |
Suomussalmella muistomerkiksi muutettu Tk 3 höyryveturi |
Tuuliolosuhteet eivät kuitenkaan säilyneet suosiollisina pitkään. Ensimmäisen tunnin jälkeen osuin voimakkaaseen sadekuuroon, jonka myötä tuuli kääntyi vastaiseksi. Kuuro loppui vähän matkaa ajettuani mutta tuuli jäi puhaltamaan vastaisena lähes koko päiväksi. Tämä ei tiennyt hyvää väsyneille jaloilleni eikä myöskään tiukalle ajosuunnitelmalleni. Myöhäisestä aloituksesta huolimatta tarkoituksenani oli ajaa tänään reissun pisin osuus, 160 kilometriä, jotta seuraavan päivän etappi Kuopioon jäisi kohtuulliseksi.
Pari tuntia vastatuulessa ja satunnaisissa sadekuuroissa jyystettyäni oli tunnustettava, että en millään pääse järkevästi päivässä Sukevalle. Ajovauhtini oli hidas ja taukojakin oli pidettävä, joten laskin saapuvani perille vasta yhdeksän maissa illalla. Se ei tuntunut mielekkäältä, enkä väkisinkään suostu polkemaan. Päätin siis jäädä yöksi Kajaaniin. Tämän
päätöksen tehtyäni loppumatkan polkemiseen tuli heti enemmän
motivaatiota. Päässäni raksuttava kilometrimittari muuttui heti
näyttämään paljon kohtuullisempaa lukemaa, ja pidin myös hyvällä
omatunnolla pitkän ruokatauon grillillä kun yöllä ajamisesta ei
tarvinnut enää murehtia. On se kumma miten ajattelemalla voi saada ylimääräistä voimaa jalkoihin.
Kun yöpymispaikka ei enää ollutkaan tiedossa, burgerin ohessa tarkastin verkosta Kajaanin hotellitarjontaa. Harmikseni jokanen hotelli ja leirintäalue tarjosi ei-oota, paitsi Scandic-hotelli jonka hintapyyntö oli pöyristyttävät 160 euroa yöltä. Tarkastin varmuuden vuoksi myös muut yöpaikkoja välittävät sivustot ja löysinkin toisen hotellin jossa oli tilaa. Se sijaitsi kuitenkin kolmekymmentä kilometriä keskustasta. Ei hyvä.
Scandicin laskun miettiminen herätti hienoista epätoivoa, joten kysyin parista valtatien varressa sijainneesta majoituspaikasta olisiko tilaa, mutta vastaus oli sama. Olin jo valmis yöpymään puistonpenkillä. Keskustassa päätin vielä koettaa onneani Sokos-hotellista, ja yllätyksekseni vaikka he olivatkin täynnä, virkailija osasi neuvoa minut motelliin keskustan ulkopuolella, jossa oli tilaa. Sain siis lopulta huoneen, jonka hinta oli kolmannes Scandicista ja samalla rahalla sai vieläpä iltasaunan. Ei paha.
 |
Ökyhintainen Scandic |
Normaalisti tämä tarkoittaisi vain yhden ylimääräisen päivän lisäämistä reissuun ja matka jatkuisi muutoin normaalisti. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan sovi kalenteriini; lisäpäivän myötä saapuisin Helsinkiin päivän liian myöhässä jo alkukesästä varaamaani tenttiä varten. Ei ideaali tilanne, mutta pyörämatka piti sovittaa siihen ahtaaseen väliin mihin se sattui mahtumaan. Koska joutuisin nyt joka tapauksessa jossain vaiheessa turvautumaan
junaan, tein päätöksen junailla suoraan Kajaanista perille asti Helsinkiin.
Vaikka syksyn pimeydessä tulenkin luultavasti katumaan tätä keskeytystä kuten kaduin keskeytystä kaksi vuotta sitten, en vain halua polkea väkisin. Näiden pyörämatkojen idea on kuitenkin loppujen lopuksi nautinto. Kun
sen ottaa pois, ainoa jäljellejäävä asia on yksinkertaisesti siirtyminen
paikasta A paikkaan B, johon on tarjolla huomattavasti nopeampia ja
halvempia keinoja. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että koko ajan
pitäisi olla mielettömän kivaa. Parhaaseenkin unelmalomaan kuuluu
pitkät, epämukavat lennot ja ärsyttävä syynäys turvatarkastuksessa.
Kokonaisuuden pitää vain jäädä plussan puolelle ja koin, että tässä
kohtaa oltiin vaarassa painua miinukselle.
Vaikka Puijon torni ja neljä ajopäivää jäävät nyt näkemättä, reissu onnistui silti hienosti. Aurinkoakin näkyi siihen malliin, että pyöräilyhousuista jäi rusketusraja ja hyviä kokemuksia kertyi runsaasti muistipankkiin marraskuisia räntäsadepäiviä helpottamaan. Ja jäipähän ainakin jotain nähtävää ensi kesän pyörämatkalle!
Päivä 3
Suomussalmi-Kajaani
Matka: 111 km
Keskinopeus: 20,6 km/h
Ajoaika: 5 h 24 min
Reitti: valtatie 5
***
Kemijärvi-Kajaani
Kokonaismatka: 393 km
Keskinopeus: 20,7 km/h
Kokonaisaika: 18 h 59 min
Keskim. päivämatka: 131 km