Ekstra - Kuvia Kajaanista ja lyhyt paasaus

Koska juna Helsinkiin lähti vasta puolenpäivän jälkeen, päätin käyttää aamupäivän kaupungin katseluun. Tässä muutamia kuvia Kajaanista.

Aamun auringonpaiste sai jo hiukan katumaan keskeytystä. Kuin universumin vastauksena tähän tunteeseen, huomasin liikkeelle lähtiessäni tarakan irronneen kinnityksestään runkoon. Jonkin suuri pomppu olisi voinut työntää paksuhkon rautatangon pinnojen väliin, joten pitkät ajot laukkujen kanssa olisivat nyt joka tapauksessa täysin poissuljettu vaihtoehto.

Keskustassa ajoin komean Kajaanin kirkon ohi.

Kävin myös katsomassa 1600-luvulla rakennetun Kajaanin linnan raunioita.

Linnan kivet kasvoivat runsaasti sammalta.

Koivukosken voimalaitos.

Ennen matkan päätöstä vaadittiin kuitenkin vielä yksi hiuksianostattava jännitysnäytelmä. Olin edellisiltana matkalippua netistä ostaessani törmännyt ongelmaan kun sivusto väitti, että junaan ei voi myydä pyörälippuja, joten jäin epäilemään oliko juna kenties täynnä pyöriä. Soitto asiakaspalveluun kuitenkin varmisti, että pyöräpaikkoja on jäljellä joten ongelma oli tekninen. Seuraavana aamuna aseman automaattikaan ei suostunut myymään pyörälippua, joten oletin teknisen ongelman yksinkertaisesti edelleen jatkuvan ja päätin ostaa pyörälipun vasta junasta.

Junaan noustessani konduktööri kertoi, että he eivät voikaan myydä pyörälippuja junasta käsin. Ei siis muuta kuin uusi soitto asiakaspalveluun ja varaamaan pyörälippu ainakin jatkoyhteydelle Kuopiosta eteenpäin. Tässä kohtaa tuli ongelmia. Molemmat iltajunat Kuopiosta Helsinkiin olivat täynnä pyöriä. Konduktööri tarjoutui selvittämään asiaa asiakaspalvelun kanssa, ja lopulta asia selvisi. Verkkokauppa kertoi minulle jonkin ohjelmistovirheen vuoksi, ettei valitsemallani yhteydellä voi kuljettaa polkupyöriä (tällaisia ovat esim. Pendolinot tai junabussit). Se antaa kuitenkin saman viestin mikäli kaikki paikat on myyty. Tämä sai minut lähtemään liikkeelle vaikka en nyt voisikaan ottaa pyörää jatkoyhteydelle mukaan. Olin jo yhtä epätoivoinen kuin eilen hotellia etsiessäni, ja pohdin bussilipun ostoa tai pyörän lähtettämistä pakettina. Joka tapauksessa ostamani junalippu olisi jäänyt käyttämättä ja erityisesti rahtina pyörän kuljetus maksaa maltaita.

Loppujen lopuksi Kajaanin junan konduktööri käski vielä kysyä seuraavan junan konnarilta, voisiko pyöräni kuljettaa ylimääräisenä ja ilman lippua, ikään kuin tiskin alta. Selvästi hankalan tilanteeni ymmärtävänä hän vielä vaihtoi muutaman sanasen kollegansa kanssa Kuopion asemalla ja lopulta sain pyörän kyytiin. Erityiskiitos siis VR:n loistavalle, joustavalle ja avuliaalle junahenkilökunnalle asiani hoitamisesta, jota ei heiltä parhaalla tahdollakaan olisi voinut odottaa. Ja laitetaan vielä samalla täydellinen lyttäys totaalisen aivottomalle verkkokaupalle, joka ilmaisee palvelun olevan loppuunmyyty sanomalla ettei kyseistä palvelua ole koskaan ollut olemassakaan. Ymmärrän nyt hiukan paremmin ihmisiä, jotka ovat huolissaan miehitettyjen lipunmyyntien korvaamisesta automaateilla.

Päivä 3 - Aikatauluongelma

Suomussalmen hotellissa soin itselleni aamulla aikaa torkkumisen, ruokailun ja pakkaamisen merkeissä siihen malliin, että lähdin hotellilta liikkelle vasta puoli yhdentoista maissa. Vielä ennen kuin pääsin kunnolla tien päälle, päätin poiketa paikallisella huoltoasemalla lisäämässä ilmaa takarenkaaseen. Raskas kuorma ja runsas ajo olivat parissa päivässä laskeneet paineen seitsämästä ilmakehästä viiteen. Ero ajotuntumassa ja vastuksessa ei ole suuren suuri, mutta silti havaittava. Väsättyäni adapteri venttiiliin kiinni jouduin kuitenkin harmikseni huomaamaan, että huoltoaseman kannettavasta ilmasäiliöstä ei saanut viittä baaria enemmän painetta. Sinänsä tämä on ymmärrettävää, sillä tavanomainen autonrengas näyttäisi viiden baarin paineella koomiselta ilmapallolta, mutta pyöräilijälle tämä on silti ikävä rajoitus. Niinpä jatkoin matkaa hiukan löysällä takarenkaalla. Kuin myöhäistä lähtöä kompensoiden, matka alkoi vauhdikkaasti viistosti myötäisenä puhaltaneen tuulen merkeissä ja ensimmäiset kaksikymmentä kilometriä taittuivat varsin sutjakasti.

Suomussalmella muistomerkiksi muutettu Tk 3 höyryveturi

Tuuliolosuhteet eivät kuitenkaan säilyneet suosiollisina pitkään. Ensimmäisen tunnin jälkeen osuin voimakkaaseen sadekuuroon, jonka myötä tuuli kääntyi vastaiseksi. Kuuro loppui vähän matkaa ajettuani mutta tuuli jäi puhaltamaan vastaisena lähes koko päiväksi. Tämä ei tiennyt hyvää väsyneille jaloilleni eikä myöskään tiukalle ajosuunnitelmalleni. Myöhäisestä aloituksesta huolimatta tarkoituksenani oli ajaa tänään reissun pisin osuus, 160 kilometriä, jotta seuraavan päivän etappi Kuopioon jäisi kohtuulliseksi.

Pari tuntia vastatuulessa ja satunnaisissa sadekuuroissa jyystettyäni oli tunnustettava, että en millään pääse järkevästi päivässä Sukevalle. Ajovauhtini oli hidas ja taukojakin oli pidettävä, joten laskin saapuvani perille vasta yhdeksän maissa illalla. Se ei tuntunut mielekkäältä, enkä väkisinkään suostu polkemaan. Päätin siis jäädä yöksi Kajaaniin. Tämän päätöksen tehtyäni loppumatkan polkemiseen tuli heti enemmän motivaatiota. Päässäni raksuttava kilometrimittari muuttui heti näyttämään paljon kohtuullisempaa lukemaa, ja pidin myös hyvällä omatunnolla pitkän ruokatauon grillillä kun yöllä ajamisesta ei tarvinnut enää murehtia. On se kumma miten ajattelemalla voi saada ylimääräistä voimaa jalkoihin.

Kun yöpymispaikka ei enää ollutkaan tiedossa, burgerin ohessa tarkastin verkosta Kajaanin hotellitarjontaa. Harmikseni jokanen hotelli ja leirintäalue tarjosi ei-oota, paitsi Scandic-hotelli jonka hintapyyntö oli pöyristyttävät 160 euroa yöltä. Tarkastin varmuuden vuoksi myös muut yöpaikkoja välittävät sivustot ja löysinkin toisen hotellin jossa oli tilaa. Se sijaitsi kuitenkin kolmekymmentä kilometriä keskustasta. Ei hyvä.

Scandicin laskun miettiminen herätti hienoista epätoivoa, joten kysyin parista valtatien varressa sijainneesta majoituspaikasta olisiko tilaa, mutta vastaus oli sama. Olin jo valmis yöpymään puistonpenkillä. Keskustassa päätin vielä koettaa onneani Sokos-hotellista, ja yllätyksekseni vaikka he olivatkin täynnä, virkailija osasi neuvoa minut motelliin keskustan ulkopuolella, jossa oli tilaa. Sain siis lopulta huoneen, jonka hinta oli kolmannes Scandicista ja samalla rahalla sai vieläpä iltasaunan. Ei paha.

Ökyhintainen Scandic

Normaalisti tämä tarkoittaisi vain yhden ylimääräisen päivän lisäämistä reissuun ja matka jatkuisi muutoin normaalisti. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan sovi kalenteriini; lisäpäivän myötä saapuisin Helsinkiin päivän liian myöhässä jo alkukesästä varaamaani tenttiä varten. Ei ideaali tilanne, mutta pyörämatka piti sovittaa siihen ahtaaseen väliin mihin se sattui mahtumaan. Koska joutuisin nyt joka tapauksessa jossain vaiheessa turvautumaan junaan, tein päätöksen junailla suoraan Kajaanista perille asti Helsinkiin.

Vaikka syksyn pimeydessä tulenkin luultavasti katumaan tätä keskeytystä kuten kaduin keskeytystä kaksi vuotta sitten, en vain halua polkea väkisin. Näiden pyörämatkojen idea on kuitenkin loppujen lopuksi nautinto. Kun sen ottaa pois, ainoa jäljellejäävä asia on yksinkertaisesti siirtyminen paikasta A paikkaan B, johon on tarjolla huomattavasti nopeampia ja halvempia keinoja. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että koko ajan pitäisi olla mielettömän kivaa. Parhaaseenkin unelmalomaan kuuluu pitkät, epämukavat lennot ja ärsyttävä syynäys turvatarkastuksessa. Kokonaisuuden pitää vain jäädä plussan puolelle ja koin, että tässä kohtaa oltiin vaarassa painua miinukselle.

Vaikka Puijon torni ja neljä ajopäivää jäävät nyt näkemättä, reissu onnistui silti hienosti. Aurinkoakin näkyi siihen malliin, että pyöräilyhousuista jäi rusketusraja ja hyviä kokemuksia kertyi runsaasti muistipankkiin marraskuisia räntäsadepäiviä helpottamaan. Ja jäipähän ainakin jotain nähtävää ensi kesän pyörämatkalle!

Päivä 3
Suomussalmi-Kajaani
Matka: 111 km
Keskinopeus: 20,6 km/h
Ajoaika: 5 h 24 min
Reitti: valtatie 5

***

Kemijärvi-Kajaani
Kokonaismatka: 393 km
Keskinopeus: 20,7 km/h
Kokonaisaika: 18 h 59 min
Keskim. päivämatka: 131 km

Päivä 2 - Raskaat kilometrit

Kuusamon kylpylähotellin korkeahko hinta tuli kertaheitolla oikeutettua, kun herättyäni suuntasin aamiaissaliin. Vaikka en normaalisti ole aamupalaihmisiä, jostain syystä aina näitä pyöräreissuja tehdessä ruoka maistuu aina aamuisin. Ahmin siis ruokaa kunnes olin ratkemaisillani. Nyt tiedätte ketä syyttää kun Kuusamon Tropiikki menee konkurssiin.

Hiljainen kansa- tilataideteos säikäytti ensinäkemältä

Ajomatka alkoi aurinkoisesti mutta valtaosan päivästä sain ajaa pilvisessä säässä. Sääennusteiden poutalupauksista huolimatta jouduin myös muutamaan kevyeen sadekuuroon, mutta mitään eilistä ryöpytystä vastaavaa en kokenut.

Sateesta oli myös iloa, sillä aina sadekuuron kohdalla muutoin sitkeänä puhaltanut vastainen tuuli hellitti hiukan. Vastatuuli on mielestäni sateitakin ikävämpi olosuhde, sillä sateet ovat ajoittaisia ja yksinkertaisesti asennekysymys, kun taas vastatuuli on jatkuvaa eikä sen aiheuttamaa varsin huomattavaa vaikutusta ajonopeuteen voi yksinkertaisesti positiivisella suhtautumisella poistaa. Tämän johdosta ajopäivä tuntui selvästi kilometrimäärää rankemmalta.

Uimatauko tuntemattomalla järvellä

Rasitusta pystyy toki pitämään kurissa säännöllisillä tauoilla ja tankkauksella. Suuri helpotus oli matkan loppupuolella huomaamani levähdyspaikka järven rannalla, johon päätin hetken mielijohteesta kurvata ja pulahtaa uimaan. Myös yksinkertaisesti bussipysäkillä istuminen ja venyttely palauttaa paljon puhtia muutamassa minuutissa. Silti loppumatkasta laskin kilometrejä määränpäähän enemmän kuin normaalisti ja perille päästyäni ei ollut paljoa mehuja jäljellä.

Onnekseni majoituspaikan läheltä löytyi ruokakauppa, ja vaikka huoneen hintaan ei kuulunut aamiaista, minikeittiö löytyi joten ostin paitsi päivällistä myös puurohiutaleita ja muita aamiaistarvikkeita huomista puristusta varten.

Koventuvien ukkoskuurojen ja mahdollisesti jatkuvan vastatuulen takia en uskalla sulkea pois laskuista mahdollisuutta hypätä sadan kilometrin päässä Kajaanissa junaan. Mikäli päätän jatkaa matkaa pyörällä, en kuitenkaan jää Kajaaniin vaan jatkan eteenpäin 60 kilometriä Sukevaan. Tällä tavoin seuraavan päivän ajomatka Kuopioon tulee kohtuulliseksi.

Päivä 2
Kuusamo-Suomussalmi
Matka: 145 km
Keskinopeus: 20,5 km/h
Ajoaika: 7 h 3 min
Reitti: valtatie 5

(pahoittelut myöhäisestä päivityksestä, mutta ajotietokone oli pahalla päällä joten sain aika- ja matkatiedot käsiini vasta tunnin kestäneen ja kolmea älylaitetta hyödyntäneen säätämisen jälkeen)

Päivä 1 - Sadetta ja paistetta

Pitkillä silloilla paistoi aurinko

Odotuksieni vastaisesti heräsin aamulla pilvipoutaan, eikä ennustettuja rankkoja kuurosateita näkynyt missään. Kemijärven pitkiltä silloilta näkyi harva pilviverho, mutta ei mitään sadetta uhkaavaa. Ajon jatkuessa sadepilviä alkoi vähitellen ilmestyä horisonttiin, mutta onnekkaasti ne sijoittuivat sivuun siten, että näytti aivan kuin tie olisi linjattu taitavasti sateiden välistä puikkelehtien. Ehdin jo elätellä toivoa, että selviäsin kuivana perille mutta kahden ja puolen tunnin ajon jälkeen saavuin ensimmäisen kuuron kohdalle, jota seurasi vielä muutama kuuro lisää ennen kuin sää jälleen loppua kohden selkeni.

Hyvän varustuksen ja henkisen valmistautumisen takia sateista ei ollut suuremmalti haittaa. Kaikki tavarat takalaukuissa oli muovipussitettu ja vedenpitävän takin alla oli hyvä jättää lämpimähköt kesäsateet omaan arvoonsa. Ainoa asia, jonka olin jättänyt huomiotta oli jalat eikä kestänyt kauaakaan kun kenkäni olivat läpimärät. Litisevissä kengissä on harmillista ajaa, joten Rukalla välipalatauolla päätin vaihtaa litisevät tennarit crokseihin. Vaikka kumisista sandaaleista ei ehkä tule mieleen ideaalit pyöräilykengät, olen niillä taittanut satoja kilometrejä hyvällä menestyksellä. Pyöräilykään ei ole pelkästään välineurheilua.

Vitostien ruuhkia

Usein pitkää matkaa polkiessa käy niin, että toivoisi matkan olevan jo ohi ja ainoa mielessä oleva asia on kuumaan suihkuun ja sänkyyn pääseminen. Toisaalta joskus tuntuu, että hyvässä säässä ja myötätuulessa alkaa harmittaa kun matka tuntuu päättyvän ennenaikaisesti. Tänään kävin kuitenkin molemmat vaihtoehdot läpi kun ruokatauon venyttyä hiukan liian pitkäksi ja puuskaisen tuulen vastustaessa kulkua alkoi meno tympäisemään. Välipalan ja seljenneen sään jälkeen kuitenkin tuntui kuin olisin saapunut maaliin lopulta liian aikaisin. Selvästi vaihtelevalla säällä on vaikutusta, vaikkakin myös laiskanpulskea kesä mökillä löhöten on luultavasti ruostuttanut. En ole koko kesänä ajanut kuin kaksi pitempää, satakilometristä lenkkiä, joten tälle matkalle oli ehdottomasti tilausta.

Majoituspaikkana Kuusamossa toimii Holiday Clubin kylpylähotelli, joka oli budjetin ylirajoilla mutta toisaalta olen valmis maksamaan kympin tai pari ylimääräistä runsaasta aamupalasta ja omasta vessasta/kylppäristä. Raskaan matkan jälkeen kun on hiukan tympeää lähteä haeskelemaan saniteettitiloja epämääräisestä ulkorakennuksesta tai yläkerran käytävältä, vain havaitakseen sen olevan sottainen ja varattu.

Juuri tulleen säätiedotuksen mukaan huominen ajosää Suomussalmelle on sateeton, kun etelästä tuleva saderintama yltää enimmilläänkin vain Jyväskylän korkeudelle. Ylihuomiseksi sen sijaan luvattiin sadekuuroja ja myös jatkuvan sateen alueita, joten saatan varata perjantain yöpymisen vain sadan kilometrin päästä Kajaanista jossa myös junavaihtoehto muodostuu mahdolliseksi. Saa nähdä.

Päivä 1
Kemijärvi-Kuusamo
Matka: 137 km
Ajoaika: 6 h 22 min
Keskinopeus: 21,6 km/h
Reitti: valtatie 5

Pyörämatka Suomen halki, versio 2016

Edellisvuoden matkan viimeisessä päivityksessä kirjoitin, että saatan yrittää samaa reissua seuraavana vuonna uudestaan. Talven aikana palasin ajatuksissani kesän kohokohdaksi nouseeseen matkaan niin monta kertaa, että pakkohan tuo spekulaatio on toteuttaa tai olisin katunut laiskuuttani koko loppuvuoden. Joten tässä sitä nyt ollaan, valmistautumassa kolmanteen pyörämatkaani Suomen halki Kemijärveltä Helsinkiin.

Enimmäkseen reissu tulee noudattamaan samaa kaavaa kuin aiemminkin, vaikkakin joissain asioissa olen viisastunut aiemmasta kokemuksesta. Ajoreittiä olen muuttanut varsin radikaalisti kahdesta edelliskerrasta. Ranuan ja Oulun sijaan ensimmäiset välietappini ovat Kuusamo ja Suomussalmi, eli tällä kertaa suuntaan huomattavasti idemmäs kuin aiempina vuosina. Syynä on lähinnä vaihtelunhalu sekä pyrkimys välttää nelostien ruuhkia (ja mahdollisesti korvata ne täysin ylivertaisilla viitostien ruuhkilla!) 

Menneistä virheistä viisastuneena olen pakannut mukaan hiukan vähemmän tavaraa kuin aiemmin. Ennen pakkaamisen aloittamista kuvittelin matkustavani todella kevyesti, mutta ahdettuani tavarat takalaukkuihin totesin sitä silti olevan ylenpalttisesti. Tosin hiukan vähemmän ylenpalttisesti kuin tavallisesti.

Joitain menneitä neuvoja en silti ole kuunnellut. Ensimäisen reissun keskeytettyäni totesin, että yritän olla ajamatta sateessa. Tämä neuvo jouti tällä kertaa romukoppaan, kun huomisen sääennuste näyttää Kemijärvelle rankkoja sadekuuroja. Kuusamoon on kuitenkin luvattu iltapäiväksi pilvipoutaa, joten koko päivää en luultavasti joudu sateessa viettämään vaikka kuurot sattuisivatkin aamulla juuri kohdalleni. Koko seuraavan viikon sääkin on kuitenkin varsin epävakaista ja luultavasti joudun useat sadekuurot kestämään.

Vaikka en sadetta innolla odotakkaan, sen kestäminen on enimmäkseen asennekysymys ja mielestäni on kuitenkin parempi ainakin yrittää matkaa vaikka sitten sateessa, kuin heittää hanskat tiskiin ja raukkamaisesti posottaa koko matka Intercityn lokoisassa vaunussa röhnöttäen ja eväsleipiä popsien. Jos kantti ei kestä vaihtelevaa säätä, onhan kolmannen matkapäivän loppupuolella kuitenkin mahdollisuus nousta Kajaanissa junaan.