Päivä 4 - Viimeiset kilometrit

Eilen spekuloin, että saatan viettää Kalajoella kylpylässä kokonaisen päivän ja välttää näin säätiedotuksessa luvatut sateet ja ilkeän vastatuulen. Aamupalan jälkeen kuitenkin halutti jälleen lähteä ajamaan eikä laiskottelu ja kylpylässä lilluminen tuntunut sopivan matkan henkeen. Lisäksi hotelli oli metsästämästäni tarjouksesta huolimatta poskettoman kallis, ja sääkin näytti siedettävältä, joten päätin lähteä liikkeelle. Tuntikohtaisissa ennusteissa oli luvattu sateen alkavan vasta yhdeltä eli lähdin nopeasti toivoen pääseväni 60 kilometrin päähän Kokkolaan kuivana.

Säätiedotteen tuuliennusteet olivat onnekseni pielessä. Puuskainen tuuli puhalsi milloin mistäkin, mutta enimmäkseen viistosti takaa. Matka alkoi taittua nopeaan tahtiin. Sen sijaan sade-ennusteet pitivät tarkasti kutinsa ja kello 13:07 alkoi sataa. Kokkolan keskustan saavutin juuri sopivasti kastuneena.

Kokkolan asemalla kuivia vaatteita etsiessäni tein päätöksen ostaa junalipun Hyvinkäälle saakka. Vaihtoehdot olisivat olleet yöpyä Kokkolassa tai matkustaa junalla Seinäjoelle ja jatkaa matkaa sieltä. Seuraavien päivien sääennusteet eivät kuitenkaan puoltaneet kumpaakaan vaihtoehtoa. Epävakainen sää ei sinänsä ole este ajamiselle, mutta nautinto kärsii ja ennen kaikkea päivämatkat lyhenevät vastatuulessa, mikä olisi hankaloittanut suuresti majoituksen löytämistä matkan varrelta. Lisäksi myös toisen puolen vaihteenvalitsin oli viime päivinä ryhtynyt jäykäksi, enkä mielelläni ottanut riskiä, että senkin vaijeri irtoaa ja jään täysin ilman vaihteita. Ilman mitään mahdollisuuksia säädellä välityssuhdetta en tällaisia matkoja suostuisi ajamaan.

Tämä tarkoittaa minulle matkan päätöstä. Toki olisi tuntunut paremmalta tulla koko matka pyörällä kuin turvautua junaan, mutta en koe puolikuntoisella pyörällä sateessa jyystämistä tuon tunteen arvoisena. Sain silti ajettua viisisataa kilometriä ja arvokasta kokemusta tulevia vastaavanlaisia matkoja varten. Ensinnäkin huollatan pyöräni vaihteet ja käsken vaihtaa alkuperäiset halppisvaijerit laadukkaampaan tavaraan.

Lisäksi mahdollisuuksien mukaan aion välttää sateessa ajoa. Se ei tietenkään aina ole mahdollista saati tarkoituksenmukaista, joten myös suojautumistani sateelta täytyy kehittää. Märin jaloin ajaminen ja kastuneiden tavaroiden ripustelu hotellihuoneessa eivät tee matkasta mielyttäviä. Tavaraa oli myös mukana liikaa. Tarakalla roikkuneet takalaukkuni vastaavat tilavuudeltaan tavanomaista matkalaukkua, mutta silti vetoketjujen saaminen kiinni oli joka aamu työn ja tuskan takana. Painoakin niillä oli varmasti viitisentoista kiloa.

Näistä parannuskohdista huolimatta reissu oli hieno enkä kadu hetkeäkään. Pyörällä matkustaessa paitsi näkee ympäristön uudesta perspektiivistä, saa myös aikaa itselleen ja omille ajatuksille tai vaihtoehtoisesti rästissä olleille äänikirjoille. Ei siis muuta kuin odottamaan ensi kesää ja uutta pyörämatkaa Suomen halki.

Päivä 4
Kalajoki-Kokkola
Matka: 64 km
Keskinopeus: 21,6 km/h
Ajoaika: 2 h 57 min

***
Kemijärvi-Kokkola
Kokonaismatka: 500 km
Keskinopeus: 22,2 km/h
Kokonaisaika: 22 h 35 min

Maksiminopeus: 46,8 km/h
Energiankulutus (viitteellinen): 13 800 kcal

Päivä 3 - Kirottu Oulu!

Oulu ei ole selvästikään minun kaupunkini. Kaupunki on toki kaunis ja eilen iltakävelyllä rantakaduilla huomasin, että kahvila- ja kaupunkikulttuuri on Oulussa hyvällä mallilla, verrattuna esimerkiksi Hyvinkään iltaisin lähes autioon keskustaan. Mutta me emme vain Oulun kanssa tule juttuun.

Aamulla lähtiessäni ajamaan jouduin vielä kuivaamaan vaatteita ja lähtö venähti. Kaupungista poistuessani huomasin marketin, josta saisin kipeästi tavitsemani adapterin, joka sovittaisi pyörän venttiilit huoltoaseman pumppuun. Jäin siis odottamaan viideksi minuutiksi sen aukeamista. Pyöräosasto oli valtavan kaupan toisella laidalla, mutta sain lopulta osokseni tehtyä ja aioin paahtaa suoraa kyytiä perille. Jatkoin kartasta katsomani maantien varrella kulkevan pyörätien seurailua, kunnes yhtäkkiä vastaan tulivat jo kertaalleen taakseni jättämän Oulun kuntakyltit. Ei siis muuta kuin Google Maps kauniiseen käteen...

Oulunsalon ja muutaman pienen umpikujan kattaneen kieroajelun päätteksi, turvallisesti valtatien laitaa ajaessani vannoin, että pyörätielle en enää Oulussa uskaltautuisi. Vaikka tulisin nelostietä Jyväskylästä tai Kemistä, sillä onhan moottoritie Oulussa selkeästi pyöräilijän paras valinta.

Valtatie kahdeksalla ei enää sattunut kömmähdyksiä. Ajoin jopa pitkän pätkän pyörätietä Raahesta Pyhäjoelle, mikä toki sekin hidasti matkaa mutkien ja mäkien takia, mutta ainakaan eksymisestä ei ollut suurta vaaraa. Aloitin myös uuden äänikirjan, hiljattain edesmenneen Iain M. Banksin kirjoittaman Against a dark background. Teoksella on pituutta kaksikymmentä tuntia, joten sen luulisi riittävän pitkälle.

Perillekin pääsin lopulta, vaikka väillä meinasi jo loppua usko. En ollut matka-arviossani ottanut ensin huomioon alkumatkan harharetkiä enkä majoituspaikan sijaintia kaupungin ulkopuolella, joten 120 kilometriä venyi 147 kilometriksi. Silti, kun pääsin perille, kaikki vastoinkäymiset sovittuivat silmänräpäyksessä. Aamulla kiireessä hotellia varatessani kiinnitin huomiota lähinnä huoneen varusteluun ja hintaan, eikä maininta merinäköalasta jäänyt sen kummemmin mieleen. Nyt olen kuitenkin iloinen että sekin kuului hintaan. Kirjoitan tätä tekstiä viidennen kerroksen huoneeni parvekkeella kylmää kolaa juoden ja upeaa auringonlaskua ihaillen. Etualalla näkyy upeita hiekkadyynejä ja meren takana, lähes horisontin takana, siintää se pohjoismaista paras.

Huomiseksi on luvattu rankkasadetta ja navakkaa vastatuulta, joten jos lähtö ei aamulla tunnu mieluisalta saatan jäädä vielä yhdeksi yöksi ja nauttia koko päivän kylpylästä, saunasta ja meren ihanasta tuoksusta. Kotiintulon kanssa olisikin sitten jo aikataulullisesti tiukkaa, mutta neljän ja puolen sadan kilometrin jälkeen en pitäisi junalla kotiin jänistämistäkään enää kovin epäkunniakkaana tekona, vaikka se blogille tylsä päätös olisikin. Ehkä junalla vain Seinäjoelle saakka? Saapa nähdä.

Päivän ruokailun hoidin hotellin ulkopuolella sijaitsevalla grillillä. Puolimatkassakin oli jo kauhea nälkä ja ruokapaikka olisi ollut sopivasti kohdalla, mutta kun näin lukea kyltin kunnolla kaikkosi nälkä saman tien. Grilli kioskista en ostaisi mitään vaikka olisin nääntymässä nälkään. (Eikä sitten irvailla tämän blogin mahdollisille oikeakielisyysvirheille, ne selittyvät kömpelöllä koskesusnäytöllä).

Päivä 3
Oulu-Kalajoki
Matka: 147 km
Keskinopeus: 22,1 km/h
Ajoaika: 6 h 38 min

Päivä 2 - Valtatie on kuuma

Oli pienoinen shokki herätä aamupalalle kahdeksalta, kun koko loman olen noussut puoliltapäivin. Unta oli silti tullut riittävästi ja aamupala oli ilmaisuuteensa nähden hyvä. Lähdin matkaan hyvissä ajoin, auringonpaisteessa ja myötätuulessa.

Suorin reitti Ranualta Ouluun on kantatietä 78 Pudasjärvelle ja siitä valtatietä 20 Ouluun. Matkareittiä miettiessä olin etukäteen kuitenkin ajatellut koukkaavani Yli-Iin kautta pikkutietä, jolloin matka olisi ollut kymmenen kilometriä lyhyempi ja vilkkaalla valtatiellä ajettava osuus olisi jäänyt vähäisemmäksi. Risteyksen kohdalla karttaa katsoessani päätin silti tukeutua pääteihin, sillä pikkutie oli niin kapeaksi piirretty, ettei kestopäälysteestä ollut takeita. Niinpä Pudasjärvellä käännyin valtatielle ja huomasin heti, että tie oli vilkkaasta kaukana. Olisiko syynä ollut sattuma tai viikonloppu, mutta tiellä oli vähemmän liikennettä kuin usein pyöräilemälläni vanhalla Hämeenlinnantiellä, jonka vieressä kulkee sentään moottoritie. Ehkä termissä Ruuhka-Suomi on jotain perää.

Parikymmentä kilometria Oulusta sijaitsevassa Kiimingissä pyöräilijät ohjattiin valtatieltä pyörätielle. Sain matkaa suunnitellessani kuulla usein, että "eihän siellä edes ole pyöräteitä" kauhistuneeseen sävyyn. Yritin aina selittää, että hyvä niin. Pyörätiet ovat mutkaisempia, mäkisempiä ja huonommin viitoitettuja kuin päätiet. Monet kerrat olen meinannut eksyä, kun neropatit ovat väännelleet jalankulkuviitat osoittamaan minne sattuu. Siksi en ollut innoissani, kun viimeinen tunti kuluisi pyörätiellä. Kaiken kukkuraksi suuri osa matkasta oli paikoin ala-arvoisesti päällystettjä asuntokatuja. Ne eivät yhdessä katukivetysten ja hidasteiden kanssa tehneet hyvää rasittuneille ranteille, jotka ottavat pinkeän eturenkaan välityksellä kaikki iskut armottomasti vastaan. Toki ymmärrän, että keskustoissa pyöräilijän paikka ei ole autojen seassa, mutta kaksikymmentä kilometria esikaupunkia on jo hiukan liikaa.

Loppumatkasta alkoi siis hiukan jo kyllästyttää. Matka ei kuitenkaan ollut liian pitkä, vaikka eilisen rääkin jälkeen se siltä vähän aikaa vaikuttikin. Eilen mietin, että optimaalinen päivämatka olisi reilu sata kilometria, mutta tänään hoksasin että optimaalinen päivämatka on aina kaksikymmentä prosenttia lyhyempi kuin se toteutunut matka.

Lisäksi avuksi on, kun matkan jakaa osiin. Kun Ouluun oli vielä matkaa, laskin kilometrejä Kiimingin ABC-asemalle ja siellä odottavalle vuohenjuustobroileriannokselle. Olen ruokaillut monessa paikassa niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja jopa muutamassa Michelin-ravintolassa, mutta parempaa annosta en ole löytänyt. Eikä Michelin-ravintoloista saa S-bonuksia!

Majoituksena toimii Oulun Omenahotelli, joka on halpa näköjään sen vuoksi, ettei täällä työskentele ketään. Sisään pääsee sähköpostiin tulleella ovikoodilla. Oikein pätevän oloinen paikka muuten, jopa hiustenkuivaaja löytyy. Pääsen siis kuivaamaan eilen kastuneet tennarit eikä tarvitse enää ajaa crokseilla. Hyvinpä nuokin tosin toimivat. Olen usein kotona päiväreissuilla ohittanut halppisvarusteineni kalliin näköisillä hiilikuiturunkoisilla maantiekiitureilla ajaneita ihmisiä, joten pyöräily on ehdottomasti muutakin kuin välineurheilua.

Välineistä vielä sen verran, että eilen tekemäni korjaus on idioottivarma. Älkää siis murehtiko. Jos klapi sattuu putoamaan, asennan vain uuden ja matka jatkuu. Ainoa ongelma on, että kun vaihtaja on poissa pelistä, ei vaihteita voi enää vaihtaa. Siksi käytettävissäni on tällä hetkellä vain kolmasosa vaihteista, mikä tosin auttaa säästämään voimia: suurten vaihteiden asemasta rullailen alamäet ja pienten korvikkeena talutan jyrkimmät ylämäet. Noin ajatellen kyseessä oli oikeastaan onnenkantamoinen!

Päivä 2
Ranua-Oulu
Matka: 161 km
Keskinopeus: 22,8 km/h
Ajoaika: 7 h 2 min

Päivä 1 - Teknisiä ongelmia

Lähtö Kemijärveltä sujui odotetusti sateisissa merkeissä, olin kuitenkin päättänyt kestää ensimäisenä päivänä vähän sadetta kun lähtö ei muuten olisi onnistunut. Olin myös valmistautunut sateeseen eivätkä tavarat päässeet kastumaan kovin pahasti. Porojakin pääsin näkemään pariin otteeseen, ja ensimäiset parikymmentä kilometria menivät äkkiä.

Ongelmat alkoivat, kun aloin ottamaan matkan ensimäisiä valokuvia. Kamera ei suostunut käynnistymään kun objektiivi ei jostain syystä suostunut aukeamaan kunnolla. Siksi tästä edespäin joudun kuvaamaan samaisella tabletilla jolla tätä kirjoitan. Se kyllä toimii, mutta zoomia ja manuaalisäätöjä ei löydy. Vanha kamera on luultavasti lopullisesti sökö.

Seuraava ongelma ilmeni parin kilometrin päässä, kun vaihdetta vaihtaessa veto hävisi ja polkimet alkoivat pyöriä tyhjää. Asiaa tutkittuani huomasin, että etukiekkoja kontrolloivan vaihteenvalitsimen kaapeli oli irronnut ja ketjuja kiekoilla siirtävä osanen oli työntänyt ketjut pois rattailta. Ajattelin jo, että matka on ohi, mutta valtavan mäkäräisparven yrityksistä huolimatta keksin väliaikaiskorjauksen: jumita ketjunsiirtäjä paikoilleen puuklapilla. Toimii oivasti ainakin Ouluun saakka, missä saatan etsiä ammattiapua vaihteille.

Jatkoin matkaa Ray Bradburyä kuunnellen, tosin pari raekuuroa hidastivat hiukan matkantekoa. Neljänkymmenen kilometrin kohdilla pysähdyin virvokkeille kyläkauppaan, ja kun tulin takaisin ja yritin käynnistää musiikkisoitinta, se jumahti näyttämään käynnistysnäyttöä. Samaa on tapahtunut aiemminkin ja ainoa korjaus on odottaa akun loppumista ja käynnistää laite sitten uudelleen toivottavasti paremmalla menestyksellä. Loput yhdeksänkymmentä kilometria jouduin siis ajamaan hiljaisuudessa, ja vaikka sää Ranuaa lähestyessä paranikin, viimeiset neljäkymmentä kilometriä näyttivät tismalleen samalta, metsäisiltä soilta joita halkoi viivasuora tie.

Ei siis mielenkiintoisinta mahdollista maisemaa. Perille kuitenkin päästiin, ja hotelli osoittautui pilkkahintaansa nähden oikein kelvolliseksi. Toivotaan, että hyvä tuuri jatkuu seuraavanakin päivänä, kun jatkan Ouluun ja matkaa on viidennes enemmän.

Päivä 1

Kemijärvi-Ranua

Matka: 128 km

Keskinopeus: 21,5 km/h

Ajoaika: 5 h 58 min

Kesäloman päätös

Kesä alkaa nyt olla ohi. Lämpimät säät ovat loppumassa ja loma muuttuu arjeksi. Myös minun on tullut aika jättää lomailu täällä Kemijärvellä sikseen ja palata kotiin Hyvinkäälle odottelemaan seuraavan kesän helteitä. Ihan vielä arki ei kuitenkaan ala, sillä taitan matkan pyörällä ja aion nauttia noin viikon mittaisen matkan joka hetkestä. Tässä blogissa jaan valokuvia matkan varrelta ja kerron lyhyesti kullakin etapilla näkemistäni mielenkiintoisista kohteista ja tapahtumista.

Matka starttaa huomenna pe 15.8 ja tarkoituksena olisi taittaa matka Kemijärveltä Ranualle (n. 130 km). Etapista on odotettavissa ehkä matkan tylsin, sillä tuolla välillä ei ole satunnaisten järvinäköalojen ja parin talon taajamien lisäksi mitään nähtävää. Tylsyyttä torjumaan olen varannut useamman vuorokauden verran äänikirjoja, joista on nyt menossa Ray Bradburyn Fahrenheit 451. Vajaa kuusituntisen teoksen pitäisi olla iltaan mennessä luettu(/kuunneltu?).

Ranuan jälkeen vuorossa on Oulu, ja sen jälkeen suunnitelman teko on vielä kesken. Tarkoitus olisi kuitenkin suoriutua Hyvinkäälle viikossa. Mahdollinen matkareitti on esimerkiksi Oulu-Raahe-Kokkola-Seinäjoki-Tampere-Hyvinkää.

Pyöränäni toimii vajaan vuoden vanha Feltin halppishybridi ja tilastointitarpeet tyydyttää Garminin ajotietokone. Loppuun vielä muutama kuva pyörästä ja kuluneesta kesästä: