Suorin reitti Ranualta Ouluun on kantatietä 78 Pudasjärvelle ja siitä valtatietä 20 Ouluun. Matkareittiä miettiessä olin etukäteen kuitenkin ajatellut koukkaavani Yli-Iin kautta pikkutietä, jolloin matka olisi ollut kymmenen kilometriä lyhyempi ja vilkkaalla valtatiellä ajettava osuus olisi jäänyt vähäisemmäksi. Risteyksen kohdalla karttaa katsoessani päätin silti tukeutua pääteihin, sillä pikkutie oli niin kapeaksi piirretty, ettei kestopäälysteestä ollut takeita. Niinpä Pudasjärvellä käännyin valtatielle ja huomasin heti, että tie oli vilkkaasta kaukana. Olisiko syynä ollut sattuma tai viikonloppu, mutta tiellä oli vähemmän liikennettä kuin usein pyöräilemälläni vanhalla Hämeenlinnantiellä, jonka vieressä kulkee sentään moottoritie. Ehkä termissä Ruuhka-Suomi on jotain perää.
Parikymmentä kilometria Oulusta sijaitsevassa Kiimingissä pyöräilijät ohjattiin valtatieltä pyörätielle. Sain matkaa suunnitellessani kuulla usein, että "eihän siellä edes ole pyöräteitä" kauhistuneeseen sävyyn. Yritin aina selittää, että hyvä niin. Pyörätiet ovat mutkaisempia, mäkisempiä ja huonommin viitoitettuja kuin päätiet. Monet kerrat olen meinannut eksyä, kun neropatit ovat väännelleet jalankulkuviitat osoittamaan minne sattuu. Siksi en ollut innoissani, kun viimeinen tunti kuluisi pyörätiellä. Kaiken kukkuraksi suuri osa matkasta oli paikoin ala-arvoisesti päällystettjä asuntokatuja. Ne eivät yhdessä katukivetysten ja hidasteiden kanssa tehneet hyvää rasittuneille ranteille, jotka ottavat pinkeän eturenkaan välityksellä kaikki iskut armottomasti vastaan. Toki ymmärrän, että keskustoissa pyöräilijän paikka ei ole autojen seassa, mutta kaksikymmentä kilometria esikaupunkia on jo hiukan liikaa.
Loppumatkasta alkoi siis hiukan jo kyllästyttää. Matka ei kuitenkaan ollut liian pitkä, vaikka eilisen rääkin jälkeen se siltä vähän aikaa vaikuttikin. Eilen mietin, että optimaalinen päivämatka olisi reilu sata kilometria, mutta tänään hoksasin että optimaalinen päivämatka on aina kaksikymmentä prosenttia lyhyempi kuin se toteutunut matka.
Lisäksi avuksi on, kun matkan jakaa osiin. Kun Ouluun oli vielä matkaa, laskin kilometrejä Kiimingin ABC-asemalle ja siellä odottavalle vuohenjuustobroileriannokselle. Olen ruokaillut monessa paikassa niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja jopa muutamassa Michelin-ravintolassa, mutta parempaa annosta en ole löytänyt. Eikä Michelin-ravintoloista saa S-bonuksia!
Majoituksena toimii Oulun Omenahotelli, joka on halpa näköjään sen vuoksi, ettei täällä työskentele ketään. Sisään pääsee sähköpostiin tulleella ovikoodilla. Oikein pätevän oloinen paikka muuten, jopa hiustenkuivaaja löytyy. Pääsen siis kuivaamaan eilen kastuneet tennarit eikä tarvitse enää ajaa crokseilla. Hyvinpä nuokin tosin toimivat. Olen usein kotona päiväreissuilla ohittanut halppisvarusteineni kalliin näköisillä hiilikuiturunkoisilla maantiekiitureilla ajaneita ihmisiä, joten pyöräily on ehdottomasti muutakin kuin välineurheilua.
Välineistä vielä sen verran, että eilen tekemäni korjaus on idioottivarma. Älkää siis murehtiko. Jos klapi sattuu putoamaan, asennan vain uuden ja matka jatkuu. Ainoa ongelma on, että kun vaihtaja on poissa pelistä, ei vaihteita voi enää vaihtaa. Siksi käytettävissäni on tällä hetkellä vain kolmasosa vaihteista, mikä tosin auttaa säästämään voimia: suurten vaihteiden asemasta rullailen alamäet ja pienten korvikkeena talutan jyrkimmät ylämäet. Noin ajatellen kyseessä oli oikeastaan onnenkantamoinen!
Päivä 2
Ranua-Oulu
Matka: 161 km
Keskinopeus: 22,8 km/h
Ajoaika: 7 h 2 min
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti