Eilen spekuloin, että saatan viettää Kalajoella kylpylässä kokonaisen päivän ja välttää näin säätiedotuksessa luvatut sateet ja ilkeän vastatuulen. Aamupalan jälkeen kuitenkin halutti jälleen lähteä ajamaan eikä laiskottelu ja kylpylässä lilluminen tuntunut sopivan matkan henkeen. Lisäksi hotelli oli metsästämästäni tarjouksesta huolimatta poskettoman kallis, ja sääkin näytti siedettävältä, joten päätin lähteä liikkeelle. Tuntikohtaisissa ennusteissa oli luvattu sateen alkavan vasta yhdeltä eli lähdin nopeasti toivoen pääseväni 60 kilometrin päähän Kokkolaan kuivana.
Säätiedotteen tuuliennusteet olivat onnekseni pielessä. Puuskainen tuuli puhalsi milloin mistäkin, mutta enimmäkseen viistosti takaa. Matka alkoi taittua nopeaan tahtiin. Sen sijaan sade-ennusteet pitivät tarkasti kutinsa ja kello 13:07 alkoi sataa. Kokkolan keskustan saavutin juuri sopivasti kastuneena.
Kokkolan asemalla kuivia vaatteita etsiessäni tein päätöksen ostaa junalipun Hyvinkäälle saakka. Vaihtoehdot olisivat olleet yöpyä Kokkolassa tai matkustaa junalla Seinäjoelle ja jatkaa matkaa sieltä. Seuraavien päivien sääennusteet eivät kuitenkaan puoltaneet kumpaakaan vaihtoehtoa. Epävakainen sää ei sinänsä ole este ajamiselle, mutta nautinto kärsii ja ennen kaikkea päivämatkat lyhenevät vastatuulessa, mikä olisi hankaloittanut suuresti majoituksen löytämistä matkan varrelta. Lisäksi myös toisen puolen vaihteenvalitsin oli viime päivinä ryhtynyt jäykäksi, enkä mielelläni ottanut riskiä, että senkin vaijeri irtoaa ja jään täysin ilman vaihteita. Ilman mitään mahdollisuuksia säädellä välityssuhdetta en tällaisia matkoja suostuisi ajamaan.
Tämä tarkoittaa minulle matkan päätöstä. Toki olisi tuntunut paremmalta tulla koko matka pyörällä kuin turvautua junaan, mutta en koe puolikuntoisella pyörällä sateessa jyystämistä tuon tunteen arvoisena. Sain silti ajettua viisisataa kilometriä ja arvokasta kokemusta tulevia vastaavanlaisia matkoja varten. Ensinnäkin huollatan pyöräni vaihteet ja käsken vaihtaa alkuperäiset halppisvaijerit laadukkaampaan tavaraan.
Lisäksi mahdollisuuksien mukaan aion välttää sateessa ajoa. Se ei tietenkään aina ole mahdollista saati tarkoituksenmukaista, joten myös suojautumistani sateelta täytyy kehittää. Märin jaloin ajaminen ja kastuneiden tavaroiden ripustelu hotellihuoneessa eivät tee matkasta mielyttäviä. Tavaraa oli myös mukana liikaa. Tarakalla roikkuneet takalaukkuni vastaavat tilavuudeltaan tavanomaista matkalaukkua, mutta silti vetoketjujen saaminen kiinni oli joka aamu työn ja tuskan takana. Painoakin niillä oli varmasti viitisentoista kiloa.
Näistä parannuskohdista huolimatta reissu oli hieno enkä kadu hetkeäkään. Pyörällä matkustaessa paitsi näkee ympäristön uudesta perspektiivistä, saa myös aikaa itselleen ja omille ajatuksille tai vaihtoehtoisesti rästissä olleille äänikirjoille. Ei siis muuta kuin odottamaan ensi kesää ja uutta pyörämatkaa Suomen halki.
Päivä 4
Kalajoki-Kokkola
Matka: 64 km
Keskinopeus: 21,6 km/h
Ajoaika: 2 h 57 min
***
Kemijärvi-Kokkola
Kokonaismatka: 500 km
Keskinopeus: 22,2 km/h
Kokonaisaika: 22 h 35 min
Maksiminopeus: 46,8 km/h
Energiankulutus (viitteellinen): 13 800 kcal
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti