Päivä 7 - Viimein perillä

Olin jo eilen päättänyt muuttaa matkan päämäärää ja suunnata Helsingin sijasta kotikonnuille Hyvinkäälle. Ajopäivä alkoi varhain, kun aamulla ei tuhrautunut aikaa välietapin, ajoreitin ja majoituksen etsintään. Päivä oli ensimmäistä ajopäivää lukuunottamatta viikon kaunein. Lämpöä ja auringonpaistetta riitti vaikka pilvetön taivas ei sentään ollut. Vastatuuli jatkui tasaisen turruttavana, mutta se oli helppo unohtaa lämpimässä säässä ja äänikirjaan keskittyessä. Reittini kulki jälleen pieniä teitä Lammin ja Hausjärven läpi. Luonto näytti parhaat puolensa ja tauoille pysähdellessäni näin niin perhosia kuin heinäsirkkojakin tienpientareen kasvillisuuden lomassa.

Loppumatkasta kohtasin vielä yhden kommelluksen, kun erehdyin uskomaan puhelimen karttasovelluksen reittiehdotuksia. Sen sijaan, että olisin mennyt tuttua ja usein polkemaani reittiä Hikiän kautta Hyvinkäälle, lähdin Hausjärven läpi karttasovelluksen ehdottamalle oikoreitille. Kaikki sujui hyvin, kunnes ohjeistus johdatti minut tielle, jota olisi ensinäkemältä luullut jonkin maalaistalon pihatieksi. Se oli hädin tuskin yhden auton levyinen ja irtosoraa oli runsaasti. Päätin näin pitkälle tultuani ottaa riskin ja jatkaa ehdotettua reittiä. Vaikka pehmeällä alustalla polkeminen oli hitaampaa, tienpätkä oli lyhyt ja pian poljin taas asfaltoidulla tiellä. Pian ohjeistus johdatti minut kuitenkin taas päällystämättömälle pikkutielle, jonka kupeessa oli kaiken kukkuraksi umpikujasta ilmoittava liikennemerkki. Tälle reitille en enää ymmärrettävistä syistä uskaltautunut. Jatkoin loppumatkan päällystettyä tietä, joka tarkoitti jonkin verran lisämatkaa, mutta myös varmuutta siitä, että tie varmasti johtaa perille.

Kotipihassa tämä ei onneksi enää paljoa harmittanut. Olin viimeiset kilometrit polkenut huoletta kaikin voimin ilman tarvetta säästää yhtään voimia seuraavalle päivälle. Viimeisten kilometrien taittaminen ja viimein kotipihaan kurvaaminen tuntuivat omituisilta. Vielä eilen olin ollut Jyväskylässä ja nyt jo täällä. Tavaroita purkaessani viimeistä kertaa alkoi onnistumisen tunne hitaasti hiipiä tajuntaan. Tavarat purettuani suuntasin tietysti suoraan saunan lauteille hellimään väsyneitä jäseniäni hyvin ansaitulla rentoutumisella.

Päivä 7
Padasjoki-Hyvinkää
Matka: 112 km
Ajoaika: 6 h 20 min
Keskinopeus: 17,7 km/h
Reitti: kantatie 53, tie 3191, tie 2951, tie 2894

***

Yhteenveto
Kemijärvi-Hyvinkää
Kokonaismatka: 923 km
Kokonaisajoaika: 47 h 18 min
Keskinopeus: 19,5 km/h
Matkan kokonaishinta (majoitus+ruoka): 450,22 euroa

Päivä 6 - Matkailun auvo

Koska olin laiskuuksissani jättänyt seuraavan yöpymispaikan ja reitin tutkimisen aamuun, jäi tavaroiden pakkaus ja näin lähtö Jyväskylästä toivomaani myöhäisemmäksi. Vaikka eilisen seikkailut pienillä paikallisteillä olivat paikoin antaumuksellisia, tänään oli tehokkaamman matkanteon vuoro. Päätin ajaa valtateiden vartta koko päivän polkien ensin ysitietä Jämsään ja jatkaen siitä Lahtea kohti, päämääränä yöpymispaikaksi kartoittamani Padasjoki. Matka Jyväskylästä alkoi hitaasti. Ysitie oli alkumatkan pyöräilyyn soveltumaton moottoritie, joten mutkittelevat ja paikoin huonosti päällystetyt pyörätiet söivät aikaa. Valtatien varteen päästyäni vauhti ei sanottavasti kohonnut navakan vastatuulen syöden jälleen kerran valtaosan lihastyöstä.

Olin aamulla jälleen käärinyt tavarani muovikasseihin varmuuden vuoksi, vaikka sadetutka lupailikin vain kevyitä ja iltaa kohden nopeasti väistyviä sateita. Selvisinkin 60 kilometrin päähän Jämsään vain pienen tihkusateen kevyesti kastelemana. Vastatuuli oli kuitenkin tehnyt matkasta uuvuttavan, josta kertoo alle 17 kilometriin tunnissa jäänyt surkea keskinopeus. Matka oli mennyt sujuvasti aloitettuani uuden äänikirjan ja polkemisen jäätyä automaattiseksi, mutta aikaa oli palanut paljon eikä ajatus 70 lisäkilometrista samanlaisissa oloissa maistunut kovin makealta. Niinpä Jämsässä huoltoasemalla hampurilaisateriaa ahmiessa iski jälleen junaan hyppäämisen houkutus, joka olisi realisoitunut vain parin kilometrin kurvauksella kaupungin keskustaan.

Loppujen lopuksi totesin kuitenkin, että pinnallisen mukavuudenhalun vaatimukset on parempi jättää omaan arvoonsa ja jatkaa polkemista. Päätökseni palkittiin, kun viimeisetkin sadepilvet alkoivat hälvetä auringon edestä Lahteen menevälle valtatielle käännyttyäni ja aiemmin harmia aiheuttanut navakka tuuli kääntyi siivittämään kulkuani myötäisenä. Loput 70 kilometria matkasta Padasjoelle olivat matkan parasta antia. Valtatie oli omituisesti lähes autio, liikennettä tuntui olevan vähemmän kuin eilen käyttämälläni mutkaisella paikallistiellä loppumatkasta Jyväskylään. Osasyynä saattoi olla pitkä asfalttityömaa, joka pitkillä pätkillä rajoitti liikenteen yhdelle kaistalle. Pyöräilijää tämä ei onneksi hidastanut lainkaan.

Padasjärven yöpymispaikka vahvisti tunnetta siitä, että päätös hypätä junaan Jämsässä olisi ollut karkea virhe. Muutaman kilometrin päässä keskustasta sijaitseva majatalo Onnenmyyrä on idyllisen peltomaiseman keskellä sijaitseva viehättävä vanha rakennus. Kirjoitan tätä tekstiä parvekkeella katsellen laskevan auringon kultaamia puiden latvoja peltoaukeiden takana ja jostain kuuluu kurkien laulua. Tämä on pyörämatkailun parasta antia.

Päivä 6
Jyväskylä-Padasjoki
Matka: 129 km
Ajoaika: 6 h 45 min
Keskinopeus: 19,1 km/h
Reitti: valtatie 9, valtatie 24

Päivä 5 - Riskialttiit kuvat

Sadetutkan perusteella tiedossa oli kolmas sateinen päivä perätysten. Kohtuuton taakka siitä ei onneksi tullut, sillä päivämatka Jyväskylään oli reissun tähänastisista lyhin, mutta en kestänyt ajatusta kolmannesta perättäisestä päivästä ilman pääsyä järjestelmäkameraani. Urheasti siis päätin uhmata elementtejä ja teippasin sen ympärille muovipussin suunnilleen samaan tapaan millä olen nyt myös kolme päivää menestyksekkäästi suojannut tarakalle kiinnitetyt tavaranikin. Muovipussin saattoi solmia sadetta varten ja taas avata kuvaamista varten kohtalaisen näppärästi. Tämä viritys kaulassa pyöräilin koko päivän ja se onnistui paremmin kuin voisi ehkä odottaa. Vaikka muovi tuli välillä ikävästi etsimen tai linssin tielle, sain hyviä kuvia ja kamera selvisi runsaasta sateesta huolimatta.

Eilisen miellyttävien kokemusten pohjalta päätin tukeutua edelleen pikkuteihin siinä, missä aiempina vuosina olisin yksinkertaisen suunnistuksen perässä suunnannut valtateille. Tänään laiton vielä enemmän panoksia peliin ja ajoin kymmenisen kilometria päälystämätöntä tietä. Soratiellä ajaessa täytyy aktiivisesti seurata tiiviiksi painuneita renkaanjälkiä, vältellä kuoppia ja nimismiehenkiharaa. Kontolla on myös vilkuilla koko ajan taakse olan yli siltä varalta, että sieltä tulee autoja, sillä keskellä tietä olevia jälkiä seuratessa ei auto mahdu ohitse. Tämän takia se ei pitkällä tähtäimellä ole mukavaa ajettavaa vaikka tie olisikin keskeltä hyvässä kunnossa. Tästä huolimatta en joutunut katumaan sivuteille siirtymistä, sillä kohdalle osui lumoavan näköinen sammaloitunut puro, johon olisin mielelläni mennyt kameran kanssa kiipeilemään hyvien kuvakulmien perässä pitkäksikin aikaa, jos kilometrejä ei olisi vielä ollut jäljellä niin paljoa. Sillaltakin sai onneksi napattua muutaman kuvan ja matka jatkui jälleen.

Kauniin puron jäätyä taakse ja sateiden alettua iltapäivällä oli aika jättää kamera muovipussin suojiin ja keskittyä ajamiseen. Jostain syystä tässä kohtaa meinasi motivaatio kadota täysin. Polkeminen muuttui matelevaksi ja matka ei tuntunut etenevän lainkaan. Jos olisin taukopaikalla parikymmentä kilometria ennen Jyväskylää voinut jättää leikin kesken ja hypätä junaan kohti Helsinkiä, olisin sen silmää räpäyttämättä tehnyt. Vaikka tässä matkailutavassa kokee paljon hienoja hetkiä, kohtaa joskus myös ajatuksen "mitä ihmettä minä oikein teen", kun on märkä, ravan peitossa, lihaksia polttaa ja mutkitteleva tie ei tunnu koskaan loppuvan. Yksi selitys uuvutukselle saattoi olla se, että pienet tiet seurasivat kumpuilevaa maastoa ja kuluttavia ylämäkiä oli vastassa tämän tästä. Oli miten oli, onneksi keskellä korpea keskeyttämisvaihtoehtoa ei ole saatavilla, joten jatkoin matkaa sitkeällä jääräpäisyydellä. Pian energia palasikin jälleen polkemiseen ja lopulta saavuin Jyväskylään hyvissä ajoin. Lämpimän suihku jälkeen palkitsin itseni syömällä päivällisen pizzeriassa. Jotain päivän rankkuudesta kertoo kuitenkin ehkä se, että ensimmäistä kertaa matkalla keskinopeus jäi alle 19 kilometrin tunnissa.

Päivä 5

Kivijärvi-Jyväskylä

Matka: 121 km

Ajoaika: 6 h 23 min

Keskinopeus: 18,9 km/h

Reitti: kantatie 58, tie 6461, seututie 648, tie 6304, seututie 630

Päivä 4 - Puolukkaa ja saunomista

Ylivieskan hotelli oli kallis, mutta aamupala kompensoi suuren osan kalliista hinnasta. Tarjolla oli paitsi tavanomaiset leipäainekset ja kaurapuurot, mutta myös nakkeja, lihapullia, munakokkelia ja perunaröstiä. Söin aamiaista ainakin kolmen keskivertoasiakkaan edestä.

Hotellilta maantielle kurvattuani vastaan iski jälleen kurja vastatuuli, joka saa aina ajamisen hyvin äkkiä maistumaan puulta. Yritin parhaani mukaan asennoitua tilanteeseen keskittymällä äänikirjaan ja hakemalla hitaahkon, mutta tasaisen polkemisrytmin. Olin kuitenkin iloinen, kun sateet tulivat kohdalle ja tuuli tyyntyi. Koska sateet ovat olleet viime päivät ja erityisesti tänään paikallisia ukkoskuuroja, ne näyttävät pohjanmaalaisen maalaismaiseman paikoin hyvin kauniissa valossa. Päällä saattaa olla rankasti satava pilvi, mutta aurinko paistaa samaan aikaan ja saa tien pinnasta roiskuvat pisarat hohtamaan taianomaisesti. Olisin kuollakseni halunnut kuvata näitä näkymiä, mutta valitettavasti järjestelmäkamera oli edelleen pidettävä tiiviisti pakattuna sateelta suojassa, eika puhelimen kamera tee oikeutta jyrkille kontrasteille.

Päivän reitti kulki enimmäkseen pitkin kantatietä 58. Sen varrelle sijoittui useita viehättävän näköisiä paikkakuntia, joista yhdestäkään en ollut kuullut ennen tätä päivää. Tie oli myös siitä erikoinen, että paikoin se mutkitteli kapeana maaston halki ja oli lähes autio liikenteestä, mutta seuraavan paikkakunnan jälkeen se muuttui leveäksi ja suoraan metsiä ja peltoja halkovaksi väyläksi. Tämä osoittaa, että yksinkertaisesti kartan tieluokitusta katsomalla ei aina voi tietää, minkälainen reitti pyöräilylle on kyseessä. Molemmissa on puolensa. Nopeaa matkantekoa varten leveä ja suora päätie on toki parempi, mutta jos haluaa tauolla istua rauhassa alas, kuunnella linnunlaulua ja napata viereisestä metsästä suuhun muutaman puolukan, näyttää autio maalaistie parhaat puolensa.

Päämääränä oli pieni kunta nimeltä Kivijärvi, josta niin ikään en ollut aikaisemmin kuullut. Majoituspaikka oli kuitenkin loistava valinta. Pienessä huoneistohotellissa oli tarjolla sauna, jonka laitoin lämpiämään lähestulkoon ensitöikseni ovesta sisään päästyäni. Sauna tekee toki aina eetvarttia, mutta aivan uusiin svääreihin se nousee sateessa ja tuulessa vietetyn tuntikausien fyysisen rääkin jälkeen. Kaiken kukkuraksi ikkunasta aukeaa järvinäköala.

Päivä 4
Ylivieska-Kivijärvi
Matka: 139 km
Ajoaika: 7 h 4 min
Keskinopeus: 19,7 km/h
Reitti: kantatie 63, seututie 730, kantatie 58

Päivä 3 - Vettä taivaan täydeltä

Aamulla heräsin sateisen harmaaseen Ouluun. Koska sadetutka lupasi sadekuuroja koko päivän ajalle, päätin tähdätä lyhyempään päivämatkaan ja suunnata sadan kilometrin päähän Oulaisiin. Ennusteista huolimatta sain polkea ensimmäiset kolme tuntia näkemättä sadetta, mutta sen vastapainona kiusana oli edelleen ikävä vastatuuli, joka hidasti matkantekoa ikävästi. Siksi lähes tulkoon iloitsin sateen alkaessa puolimatkassa, sillä tämä yleensa tarkoittaa tuulen tyyntymistä ja epäintuitiivisesti matkanteon huomattavaa nopeutumista.

Toki tuulivaikutuksensa lisäksi sateella on myös se efekti, että taivaalta putoaa vettä. Olin kuitenkin osannut varautua tähän ja käärinyt takalaukut ja tarakalle viritetyn repun jätesäkkeihin ja vielä tiivistänyt saumat pakkausteipin reippaalla käytöllä. Viritys oli kummallisen näköinen, mutta teki tehtävänsä. Kaikki tavarat säilyivät täysin kuivana. Järjestelyn kääntöpuoli tosin oli se, että en päässyt käsiksi tavaroihin. Järjestelmäkamerakin pysyi tämän päivän muovien sisässä, minkä johdosta matkalta ei tänään ole valokuvia. Lisäksi eväiden syöminen hankaloitui, kun pussiin piti ensin repiä reikä laukun vetoketjun kohdalta ja tämän jälkeen paikata se pakkausteipillä. Systeemiä pitänee hioa tulevina päivinä, sateiden kun on luvattu jatkuvan tulevinakin päivinä.

Loppujen lopuksi sateessa ajaminen onnistui niin hyvin, että Oulaisiin päästyäni päätin jatkaa polkemista vielä hieman pidemmälle Ylivieskaan saakka. Päivämatka pysyi silti kohtuullisena ja nyt Jyväskylä on mukavasti vain kahden päivän päässä, mikäli päätän jatkaa sitä kautta. Hotelliin kirjoittautumisen jälkeen kävin syömässä samalla grillillä, jossa söin tästä läpi ajaessani neljä vuotta sitten. Ehkäpä tästä grillistä muodostuu jonkinlainen perinne.

Päivä 3
Oulu-Ylivieska
Matka: 133 km
Ajoaika: 6 h 40 min
Keskinopeus: 19,9 km/h
Reitti; seututie 847, valtatie 8, kantatie 86

Päivä 2 - Reittivalintoja

Aamulla herätys oli aikaisempi kuin olisin ehkä itse valinnut majoituspaikan varhaisen aamupalan vuoksi. Mutta toisaalta on hyvä tottua vähän aikaisempaan rytmiin sen tarjoaman pidemmän polkemiseen käytettävän ajan takia. Vatsa kaurapuuroa täynnä lähdin liikenteeseen ja säätiedotukselle uskollinen navakka vastatuuli alkoi puhaltaa. Päästyäni ensimmäiset 70 kilometria välietappiin Pudasjärvelle olin runsaiden taukojen ja hitaan ajotahdin vuoksi aivan lopussa. Keskinopeus oli tällä matkalla jäänyt surkeaan 18,4 kilometriin tunnissa.

Tässä kohtaa oli pakko tunnustaa, ettei suunnitelemani ajo Puolankaan suoraan etelään samaa puhuria vastaan ollut enää realistinen. Vastatuulen luomaa vastusta olisi tällä reitillä vielä lisännyt loppumatkaan sijoittuva jyrkkä nousu. Päätin siis aiemmista aikomuksistani huolimatta jatkaa matkaa Ouluun. Matka oli hiukan pidempi, mutta tiesin Ouluun johtavan valtatien olevan suora, tasainen ja hyvä polkea. Lisäksi se sijoittui eri suuntaan siten, että tuuli muuttui loppumatkan ajaksi vastaisesta sivu- ja paikoin jopa myötätuuleksi.

Parantuneiden tuuliolosuhteiden ja lounaan myötä sain Pudasjärveltä matkaan uutta puhtia ja lopulta pitkähkö etappi ei tuntunut ollenkaan liian pitkältä. Viimeisiä kilometreja auttoi suuresti myös Oulun panostus pyöräilyyn. Ensimmäisellä pyöräretkelläni Oulun halki eksyin pahasti epämääräisten käännösten ja puutteellisen viitoituksen takia, mutta nyt sain ilahduksekseni seurata monin paikoin oikaistua ja korjattua pyörätietä, jonka varrella oli erinomaiset viitoitukset kaupungin keskustaan asti. Erinomainen muutos, jos minulta kysytään.

Säätiedotus on lupaillut vastatuulen jatkuvan huomenna ja vieläpä rankkojen sadekuurojen kera. Mikäli pitkällä matkalla saisi valita sateen tai vastatuulisen poutasään välillä, valitsisin ehdottomasti sateen, mutta valintaa ei tässä kohtaa valitettavasti suoda ja molempien yhdistelmä on ehdottomasti huonoin mahdollinen ajosää. Majoituspaikka siis tulee ehdottomasti valikoitumaan huomattavasti lähempää.

Päivä 2
Ranua-Oulu
Matka: 160 km
Ajoaika: 7 h 51 min
Keskinopeus: 20,4 km/h
Reitti: kantatie 78, valtatie 20

Päivä 1 - Satulan kutsu

Uusi vuosi, uusi pyörämatka. Satulaan oli tällä kertaa todella kaipuu, sillä viime kesänä en päässyt ajanpuutteen takia tekemään pitkää polkaisua lainkaan. Talven ja kevään aikana olin jo hiukan suunnitellut rutiinin muuttamista ja pitempää matkaa uudessa paikassa. Piirustuspöydällä oli matka Kemijärveltä Tukholmaan Ruotsin itärannikkoa pitkin sekä matka Helsingistä Travemundeen Ruotsin ja Tanskan kautta, mutta lopulta päädyin pitäytymään tutussa Kemijärvi-Helsinki-retkessä.

Edellisistä reissuista jälleen viisastuneena olen tällä kertaa oikeasti mukana kevyemmin pakaasein. Mukana ei ole mitään, mitä en matkalla tarvitse. Tällä kertaa kotiin ei siis kulje pyörän päällä sekalaista rahtia tietokoneen osista luettuihin romaaneihin. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta oivalluksetkin on parempi tehdä myöhään kuin ei milloinkaan. Lisäksi en ole matkassa kiveen hakatulla aikataululla ilman toleransseja. En halua jättää leikkiä kesken vain sen takia, että jonakin päivänä tuuli puhaltaakin vastaan, mikä käytännössä tapahtui edellisvuonna.

Ensimmäinen etappi oli jälleen Ranua, joka on erinomainen kohde sekä sopivan etäisyytensä että hyvän tien vuoksi. Vilkaskin valtatie voi olla turvallinen polkea, mikäli se on riittävän leveä, mutta jatkuvasti korvan juuressa kohiseva liikenne ei ole varsinaisesti matkustusmukavuutta kasvattava tekijä. Melun lisäksi polkemista häiritsee ohi suhaavien autojen ilmavirta ja vilkkaammilla väleillä myös pakokaasut ja pöly muodostuvat häiritseviksi. Kemijärvi-Ranua-välin toinen puolisko on erityisen mukava tässä mielessä. Autoja menee erittäin harvakseltaan, joten esimerkiksi äänikirjaan on helpompi uppoutua.

Vähäinen liikenne on erityisen mukavaa taukoja pitäessä. Vaikka ilma ei ollut erityisen lämmin, tämän päivän polkemista saatteli lämmin auringonpaiste, joten bussipysäkille tauolla pysähtyessä olin pariinkiin otteeseen lähellä torkahtaa tuulen rauhoittavaa kohinaa ja linnunlaulua kuunnellessa. Tällainen ylellisyys ei oikein tulisi kysymykseen valtatien varressa. Luonto on matkalla muutenkin läsnä, poroja on lähes tulkoon joka aukealla ja pääosin koskemattomat soiden täplittämät mäntykankaat ovat terapeuttista silmänruokaa.

Vaikka tämä väli tuskin koskaan käy tylsäksi, huomiselle ajattelin hiukan soveltaa aiempia reittivalintoja ja suunnata suoraan etelään Puolankaan. Ouluun menevä valtatie ei ole huono, mutta suuren kaupungin epäselvien pyöräreittien setvimisessä menee aina aikansa ja toisaalta pyörämatkailun yksi iloista on kulkea harvemmin tallattuja polkuja ja nähdä uutta.

Päivä 1
Kemijärvi-Ranua
Matka: 129 km
Ajoaika: 6 h 15 min
Keskinopeus: 20,7 km/h
Reitti: seututie 944, kantatie 81, seututie 942