Päivä 5 - Riskialttiit kuvat

Sadetutkan perusteella tiedossa oli kolmas sateinen päivä perätysten. Kohtuuton taakka siitä ei onneksi tullut, sillä päivämatka Jyväskylään oli reissun tähänastisista lyhin, mutta en kestänyt ajatusta kolmannesta perättäisestä päivästä ilman pääsyä järjestelmäkameraani. Urheasti siis päätin uhmata elementtejä ja teippasin sen ympärille muovipussin suunnilleen samaan tapaan millä olen nyt myös kolme päivää menestyksekkäästi suojannut tarakalle kiinnitetyt tavaranikin. Muovipussin saattoi solmia sadetta varten ja taas avata kuvaamista varten kohtalaisen näppärästi. Tämä viritys kaulassa pyöräilin koko päivän ja se onnistui paremmin kuin voisi ehkä odottaa. Vaikka muovi tuli välillä ikävästi etsimen tai linssin tielle, sain hyviä kuvia ja kamera selvisi runsaasta sateesta huolimatta.

Eilisen miellyttävien kokemusten pohjalta päätin tukeutua edelleen pikkuteihin siinä, missä aiempina vuosina olisin yksinkertaisen suunnistuksen perässä suunnannut valtateille. Tänään laiton vielä enemmän panoksia peliin ja ajoin kymmenisen kilometria päälystämätöntä tietä. Soratiellä ajaessa täytyy aktiivisesti seurata tiiviiksi painuneita renkaanjälkiä, vältellä kuoppia ja nimismiehenkiharaa. Kontolla on myös vilkuilla koko ajan taakse olan yli siltä varalta, että sieltä tulee autoja, sillä keskellä tietä olevia jälkiä seuratessa ei auto mahdu ohitse. Tämän takia se ei pitkällä tähtäimellä ole mukavaa ajettavaa vaikka tie olisikin keskeltä hyvässä kunnossa. Tästä huolimatta en joutunut katumaan sivuteille siirtymistä, sillä kohdalle osui lumoavan näköinen sammaloitunut puro, johon olisin mielelläni mennyt kameran kanssa kiipeilemään hyvien kuvakulmien perässä pitkäksikin aikaa, jos kilometrejä ei olisi vielä ollut jäljellä niin paljoa. Sillaltakin sai onneksi napattua muutaman kuvan ja matka jatkui jälleen.

Kauniin puron jäätyä taakse ja sateiden alettua iltapäivällä oli aika jättää kamera muovipussin suojiin ja keskittyä ajamiseen. Jostain syystä tässä kohtaa meinasi motivaatio kadota täysin. Polkeminen muuttui matelevaksi ja matka ei tuntunut etenevän lainkaan. Jos olisin taukopaikalla parikymmentä kilometria ennen Jyväskylää voinut jättää leikin kesken ja hypätä junaan kohti Helsinkiä, olisin sen silmää räpäyttämättä tehnyt. Vaikka tässä matkailutavassa kokee paljon hienoja hetkiä, kohtaa joskus myös ajatuksen "mitä ihmettä minä oikein teen", kun on märkä, ravan peitossa, lihaksia polttaa ja mutkitteleva tie ei tunnu koskaan loppuvan. Yksi selitys uuvutukselle saattoi olla se, että pienet tiet seurasivat kumpuilevaa maastoa ja kuluttavia ylämäkiä oli vastassa tämän tästä. Oli miten oli, onneksi keskellä korpea keskeyttämisvaihtoehtoa ei ole saatavilla, joten jatkoin matkaa sitkeällä jääräpäisyydellä. Pian energia palasikin jälleen polkemiseen ja lopulta saavuin Jyväskylään hyvissä ajoin. Lämpimän suihku jälkeen palkitsin itseni syömällä päivällisen pizzeriassa. Jotain päivän rankkuudesta kertoo kuitenkin ehkä se, että ensimmäistä kertaa matkalla keskinopeus jäi alle 19 kilometrin tunnissa.

Päivä 5

Kivijärvi-Jyväskylä

Matka: 121 km

Ajoaika: 6 h 23 min

Keskinopeus: 18,9 km/h

Reitti: kantatie 58, tie 6461, seututie 648, tie 6304, seututie 630