Päivä 1 - Satulan kutsu

Uusi vuosi, uusi pyörämatka. Satulaan oli tällä kertaa todella kaipuu, sillä viime kesänä en päässyt ajanpuutteen takia tekemään pitkää polkaisua lainkaan. Talven ja kevään aikana olin jo hiukan suunnitellut rutiinin muuttamista ja pitempää matkaa uudessa paikassa. Piirustuspöydällä oli matka Kemijärveltä Tukholmaan Ruotsin itärannikkoa pitkin sekä matka Helsingistä Travemundeen Ruotsin ja Tanskan kautta, mutta lopulta päädyin pitäytymään tutussa Kemijärvi-Helsinki-retkessä.

Edellisistä reissuista jälleen viisastuneena olen tällä kertaa oikeasti mukana kevyemmin pakaasein. Mukana ei ole mitään, mitä en matkalla tarvitse. Tällä kertaa kotiin ei siis kulje pyörän päällä sekalaista rahtia tietokoneen osista luettuihin romaaneihin. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta oivalluksetkin on parempi tehdä myöhään kuin ei milloinkaan. Lisäksi en ole matkassa kiveen hakatulla aikataululla ilman toleransseja. En halua jättää leikkiä kesken vain sen takia, että jonakin päivänä tuuli puhaltaakin vastaan, mikä käytännössä tapahtui edellisvuonna.

Ensimmäinen etappi oli jälleen Ranua, joka on erinomainen kohde sekä sopivan etäisyytensä että hyvän tien vuoksi. Vilkaskin valtatie voi olla turvallinen polkea, mikäli se on riittävän leveä, mutta jatkuvasti korvan juuressa kohiseva liikenne ei ole varsinaisesti matkustusmukavuutta kasvattava tekijä. Melun lisäksi polkemista häiritsee ohi suhaavien autojen ilmavirta ja vilkkaammilla väleillä myös pakokaasut ja pöly muodostuvat häiritseviksi. Kemijärvi-Ranua-välin toinen puolisko on erityisen mukava tässä mielessä. Autoja menee erittäin harvakseltaan, joten esimerkiksi äänikirjaan on helpompi uppoutua.

Vähäinen liikenne on erityisen mukavaa taukoja pitäessä. Vaikka ilma ei ollut erityisen lämmin, tämän päivän polkemista saatteli lämmin auringonpaiste, joten bussipysäkille tauolla pysähtyessä olin pariinkiin otteeseen lähellä torkahtaa tuulen rauhoittavaa kohinaa ja linnunlaulua kuunnellessa. Tällainen ylellisyys ei oikein tulisi kysymykseen valtatien varressa. Luonto on matkalla muutenkin läsnä, poroja on lähes tulkoon joka aukealla ja pääosin koskemattomat soiden täplittämät mäntykankaat ovat terapeuttista silmänruokaa.

Vaikka tämä väli tuskin koskaan käy tylsäksi, huomiselle ajattelin hiukan soveltaa aiempia reittivalintoja ja suunnata suoraan etelään Puolankaan. Ouluun menevä valtatie ei ole huono, mutta suuren kaupungin epäselvien pyöräreittien setvimisessä menee aina aikansa ja toisaalta pyörämatkailun yksi iloista on kulkea harvemmin tallattuja polkuja ja nähdä uutta.

Päivä 1
Kemijärvi-Ranua
Matka: 129 km
Ajoaika: 6 h 15 min
Keskinopeus: 20,7 km/h
Reitti: seututie 944, kantatie 81, seututie 942