Päivä 6 - Viimeinen etappi

Tänään suuntasin suunnitelmieni mukaan Lahtea kohti. Noin kaksi kolmasosaa päivän ajomatkasta, 80 kilometrin päässä sijaitsevaan Heinolaan, taittui jälleen valtatie viiden vartta. Suoraan linjatun valtatien leveällä pientareella ja vieläpä myötätuulen avustamana matka lähti taittumaan Heinolaa kohti nopeasti.

Hieno maisema levähdyspaikan lähellä

En silti unohtanut pitää taukoja matkan varrella. Aikaisemmilla pyörämatkoillani odotin aina mahdollisuutta pitää tauko ja pysähtyä levikkeelle tai levähdyspaikalle makaamaan hetkeksi, auringon lämmöstä nauttien. Tällä matkalla on kuitenkin jokaisena aiempana ajopäivänä ollut niin kuuma, että pelkästään hetkeksi pysähtyminen on ollut epämukavaa. Jopa 30 asteen lämpötilassa ilmavirta pitää kyllä polkiessa ihon miellyttävän viileänä, mutta ilmavirran kadotessa hikeen hukkuu hyvin nopeasti. Tänään oli reissun ensimmäinen päivä, jolloin ei ollut noin kuuma ja niinpä pystyin jälleen nauttimaan hieman pidemmistäkin tauoista levähdyspaikoilla.

Hieman ennen Heinolaa viitostie muuttuu moottoritieksi ja pyöräilijät ohjataan vanhalle tielle. Kuten tavallista, tämä on kompromissi joka toisaalta tarkoittaa huomattavasti vähemmän korvan juuressa kohisevaa liikennettä, mutta myös enemmän päällystevaurioita väisteltäväksi sekä mäkiä ja mutkia polkemistaakkaa kasvattamaan. Heinolaan päästyäni pidempi tauko oli jo tarpeen ja päätin käydä uimassa ja tankata loppumatkaa varten riittävästi energiaa Kotipizzassa. Sain myös nauttia kaupungin viehättävästä vanhasta puuarkkitehtuurista sekä lähtiessä vielä kaupunkiin johtavista hienoista vanhoista rautatiesilloista.

Hieno rautatiesilta Heinolassa

Pizzan voimalla loppupuristus Lahteen sujui jälleen vaivatta, vaikkakin vanhan tien mäkiset maastot pudottivat keskinopeutta viitostiellä saavuttamistani lukemista. Perillä Lahdessa hain vielä marketista juotavaa ja suuntasin suoraan rautatieasemalle odottamaan junaa kohti Helsinkiä ja matkan päätöstä.

Tämän kesän pyöräretken saldo jäi lopulta ehkä vaatimattomammaksi kuin olin alunperin ajatellut. Osasyyllinen oli toki Imatralla vietetty ylimääräinen päivä. Lisäksi hieman vähälle suunnittelulle jättämäni matka kärsi jonkinlaisesta päämäärättömyydestä, jonka takia olin jo Mikkelissä aikeissa palata takaisin kotiin vain neljän ajopäivän jälkeen. Tosin en olisi kovin paljoa lisämatkaa saanut muutenkaan, sillä sääennusteiden mukaan huomenna ja ylihuomenna on luvassa rankkoja sateita, jotka olisivat luultavasti joka tapauksessa saaneet minut keskeyttämään matkanteon. Pidän silti matkaa onnistuneena, sillä näin ensi kertaa monta hienoa suomalaista kaupunkia ja sain pitkästä aikaa nauttia pyöräilystä pitkän kaavan mukaan erinomaisissa sääoloissa.

Viimein takaisin Helsingissä

Päivä 5:
Mikkeli - Lahti
Matka: 130 km
Ajoaika: 5 h 18 min
Keskinopeus: 24,5 km/h
Reitti: valtatie 5, seututie 140

***

Helsinki - Lahti
Kokonaismatka: 588 km
Kokonaisaika: 23 h 34 min
Keskinopeus: 25,0 km/h
Matkan kokonaishinta: 501 euroa
(sis. majoitus, ruoka, junaliput)

Päivä 5 - Lisäyö

Illalla huomasin kuulokkeisiini kuuluvista silikonitulpista toisen pudonneen jonnekin matkan varrelle. Tämä ei suoranaisesti tee niistä käyttökelvottomia, sillä minulla on kotona varatulppia, mutta ne eivät tietenkään kotoa käsin auta minua tien päällä, joten aamun ohjelmassa ensimmäisenä oli uusien kuulokkeiden ostaminen. Savonlinnan Citymarket sattui myymään täsmälleen samaa mallia, joten minun ei tarvinnut edes totutella uuteen ergonomiaan tai äänenmaisemaan.

Uusien kuulokkeiden ja tukevan hotelliaamiaisen voimalla lähdin kohti Mikkeliä, jonka olin päättänyt ottaa seuraavaksi päämääräksi sääennusteiden ja jaksamisen perusteella. Länteen sijoittunut Mikkeli tarkoitti päivän polkemisen taittuvan myötätuulessa sivutuulen sisään, ja lisäksi vain vähän reilu sadan kilometrin matka sopi hyvin eilisestä puristuksesta vielä hiukan uupuneille lihaksilleni. Olin lisäksi päättänyt tehdä tästä viimeisen ajopäivän ja jatkaa Mikkeliin päästyäni junalla suoraan Helsinkiin. Vaikka tarkoituksenani oli matkan alussa jatkaa Savonlinnasta vielä useamman päivän ajan eteenpäin, söi Imatralla vietetty lisäpäivä matkabudjettiani yhden päivän verran ja lisäksi jonkinlainen laiskuus oli iskemässä päälle. Olin siksi tähdännyt Mikkeliin saapumiseni siten, että ehtisin käydä uimassa ja syömässä ennen iltajunan lähtemistä.

Matka kohti Mikkeliä alkoi hitaanlaisesti, jonka huomasin pian johtuvan ainakin osittain vajaasta takarenkaasta. Mitään vuotoa siinä ei ollut, mutta useamman päivän raskas ajaminen oli saanut paineen laskemaan ja niinpä pysähdyin täyttämään renkaan pienellä matkapumpullani. Tämän jälkeen polkeminen jatkui sujuvasti aina 60 kilometrin päässä sijainneelle Juvalle asti. Siellä jouduin ikäväkseni huomaamaan, että toisin kuin muistellut, loppumatka Mikkeliin ei jatkunutkaan hiljaista ja mäkistä valtatie 14:aa pitkin, vaan vilkasta viitostietä. Tämä ei välttämättä olisi mikään ongelma, mutta juuri tällä kohtaa viitostietä täplittivät tietyöt, joiden kohdalta liikenne ohjattiin kapeille kiertoteille. Tilannetta ei myöskään helpottanut kohdalle sattunut sadekuuro. Onneksi autoilijat vaikuttivat noudattavan tietyöalueen alennettuja nopeusrajoituksia ja odottivat kapeiden osuuksien kohdalla kiitettävän tunnollisesti takanani vastaantulevien kaistan vapautumista ennen ohituksia. Olin silti kiitollinen tietöiden ja sateen loputtua, jonka jälkeen loppumatka Mikkeliin sujui sutjakasti.

Kuuma asfaltti höyryää sadekuuron jälkeen

Perillä kävin suunnitelmieni mukaan uimassa vaihtaen samalla likaiset ajovaatteet puhtaisiin ja nopean ruokailun jälkeen suuntasin rautatieasemalle. Valitettavasti kävi kuitenkin ilmi, että iltajunan kaikki pyöräpaikat oli myyty täyteen. Koska junan tuloon oli vain lyhyt aika, päätin odottaa laiturilla ja kysyä konduktööriltä, josko ylimääräinen pyörä kuitenkin mahtuisi jonnekin, mutta tälläkään saralla ei ollut onnea matkassa. Kaikki illan bussivuorot olivat niinikään ehtineet jo lähteä, joten jouduin jäämään Mikkeliin yöksi. Yllättävän vähäisestä majoitustarjonnasta yöpaikaksi valikoitui jälleen Scandic, joka oli melko hintava, mutta toisaalta hotellista löytynyt sauna ja uima-allas sekä tietysti erinomainen aamupala helpottivat hintalapun suvaitsemista.

Aikaisesta saapumisestani johtuen ehdin vielä illalla käydä katsastamassa kaupungin nähtävyyksiä, joihin lukeutuu hieno kirkko sekä keskustan tuntumassa sijaitsevalla kukkulalla kohoava näkötorni. Ehdin myös pohtia huomisen suunnitelmia ja päätin jatkaa vielä polkemista kohti Lahtea 130 kilometrin päähän. Sieltä on vaikka iltamyöhäänkin helppo hypätä lähijunaan ja suunnata Helsinkiin, tai jäädä vielä yhdeksi yöksi ja tehdä tästä retkestä täysinäinen rengasmatka.


Päivä 4:
Savonlinna - Mikkeli
Matka: 106 km
Ajoaika: 4 h 23 min
Keskinopeus: 24,1 km/h
Reitti: valtatie 14, valtatie 5

Päivä 4 - Järvimaisemia

Vuoksen ylittävä silta Imatralla

Aamulla heräsin jälleen hieman katkonaisten unien jälkeen ja lähdin paahtavan Imatran kaduille etsimään aamupalaa. Tulen kyllä ikuisesti muistamaan kaupungin paahtavasta helteestä. Vaikka sitä oli kuumassa hotellihuoneessa hieman hankala helpottaa, ulos lähtiessäni otin tavaksi kastella t-paidan läpikotaisin märäksi. Siihen saakka kun se kuivui, haihtuva vesi viilensi oloa mukavasti. Pyörä oli luvattu saada valmiiksi tänään, mutta kellonajasta ei ollut puhetta, joten vietin aamupäivän puistossa kirjaa lukien ja edelleen valtoimenaan kohisevaa koskea ihaillen. Patoluukut pidettiin auki koko päivän aamusta aina lähtööni saakka, joten ilmeisesti voimalaitoksessa on jotain suurempaa remonttia käynnissä.

Lopulta kesti yli kolmeen iltapäivällä ennen kun sain pyörän takaisin ja pääsin jälleen tien päälle. Puolentoista päivän laiskottelu oli saanut minut hanakaksi taittamaan kaikki mahdolliset kilometrit, mutta päivän ajon myöhäisestä alusta johtuen oli tunnustettava, että Savonlinnaan olisi hankala päästä inhimilliseen kellonaikaan mennessä. Näin ollen päätin majoittua noin puolivälissä sijaitsevaan Parikkalaan ja jatkaa siitä Savonlinnaan huomenna. Tämän suunnitelman kera ainakin polkaisin itseni kuutostielle Imatralla. Kun olin päässyt Parikkalaan saakka, oli matka taittunut nopeasti myötätuulen siivittämänä ja erinomainen ajokeli houkutti ajamaan lisää. Siksi päätin kuitenkin jatkaa Savonlinnaan saakka. Laskeskelin, että jos alkumatkan erinomainen keskinopeuteni pysyy samana, pääsen perille yhdeksän tienoilla.

Hetikohta Parikkalan jälkeen reitti Savonlinnaan erkanee kuutostieltä pienemmälle tielle ja tekee 90 asteen käännöksen. Harmillisesti tämä käännös muutti myötätuulen vastatuuleksi ja hidasti ajovauhtia jonkin verran. Määränpää tiukasti mielessä jatkoin polkemista, samalla nautiskellen järvien lomassa puikkelehtivan tien tarjoamista hienoista maisemista. Loppujen lopuksi laskelmani osoittautuivat ylioptimistisiksi ja vaikka en ylimääräisiä taukoja pitänytkään, kello oli lähes kymmenen kun viimein kurvasin Savonlinnassa hotellin pihaan. Loppumatkan tiiviistä puristuksesta huolimatta jaksoin vielä lähteä katsastamaan ilta-auringon viimeisten säteiden valossa kylpevää kaupunkia ja haukkaamaan iltapalaa grillille.

Päivä 4
Imatra - Savonlinna
Matka: 124 km
Ajoaika: 4 h 50 min
Keskinopeus: 25,7 km/h
Reitti: seututie 160, valtatie 6, valtatie 14

Savonlinnan satama ilta-auringossa

Iltapalalla grillillä

Päivä 3 - Lepotauko

Satulinnamainen Imatran Valtionhotelli

Kuumuudesta huolimatta heräsin aamulla melko hyvin nukkuneena. Aamupalan jälkeen vein pyörän paikalliseen pyöräliikkeeseen, josta kerrottiin korjauksen valmistuvan huomenna. Jouduin siis jäämään Imatralle vielä toiseksi yöksi. Vaikka tämä onkin harmillinen keskeytys matkan päätarkoitukseen eli pyöräilyyn, ehdin ainakin katsastaa Imatran nähtävyydet ja nauttia lämpimästä säästä muutoinkin kuin pyörän satulassa istuen.

Aivan keskustan tuntumassa sijaitseva suuri Imatrankoski on ehdottomasti kaupungin ykkösnähtävyys. Se on normaalisti kuiva, sillä joki on padottu ja vesi johdatetaan suuren voimalaitoksen läpi, mutta turistien iloksi patoluukut avataan erityisiä koskinäytöksiä varten säännöllisin väliajoin. Valitettavasti nämä näytökset on tämän kesän osalta koronaepidemian vuoksi peruttu, joten luulin jääväni kosken kuohuista paitsi. Kävelin kuitenkin koskiuoman vartta, joka on myös kuivana jylhä ja vaikuttava näky, pitkälle joen alajuoksuun. Turvallisen välimatkan päässä voimalaitoksesta pulahdin myös uimaan ja joen hyinen vesi oli erinomainen virkistys helteisen talsimisen keskellä.

Voimalaitos nähtynä alajuoksulta

Päätin vielä illalla lähteä hotellihuoneesta lyhyelle kävelylle ja iloisena yllätyksenä huomasin patoluukkujen olevan auki ja kosken kuohuvan laskevan auringon loistessa. Tämä johtui ilmeisesti Fortumin käynnissä olevista huoltotöistä voimalaitoksessa, jonka johdosta vettä täytyy ajoittain juoksuttaa turbiinien ohi. Erinomainen päätös lepopäivälleni. Toivon mukaan hyvä onni jatkuu myös huomenna ja pääsen jatkamaan matkaa kohti Savonlinnaa.

Päivä 3 - Imatra
Matka: 0 km

Kävelyllä alajuoksulla

Kuiva koskenuoma

Ohijuoksutusta koskeen ilta-auringossa

Päivä 2 - Vastoinkäymisiä

Hylätty huoltoasema kuutostien varrella

Tänään ohjelmassa oli vajaa 130 kilometrin ajo Imatralle. Hyvän hotelliaamiaisen siivittämänä suuntasin jälleen kuutostielle kohti välietappina toiminutta Lappeenrantaa. Tämä päivä oli vielä eilistäkin lämpimämpi kun elohopea kipusi lähelle 30 astetta. En silti halua liiemmälti valittaa, helteessä on mielestäni kuitenkin paljon mukavampi polkea kuin liian kylmässä. Juomaa kului kuitenkin paljon ja kuumuus uuvutti sen verran, että taukoja oli pidettävä hieman tiheämmässä. Myötätuuli oli lisäksi kaikonnut, mikä edelleen hidasti matkantekoa hiukan. Eilistä lyhyemmän ajomatkan ja aikaisemman lähtöni myötä tämä ei kuitenkaan ollut ongelma.

Luumäen linnoitus 1700-luvulta

Alkumatka Kouvolasta Uttiin noin 15 kilometrin päähän oli erinomaista, vasta päällystettyä pyörätietä valtatien varressa. Pyörätien loputtua jouduin harmikseni huomaamaan, että vaikka kuutostie jatkui edelleen leveäkaistatienä, oli reunaviivojen ja niiden päälle louhitun tärinäraidan takana oleva piennar kaventunut huomattavasti. Paikoin piennar oli vain kämmenen levyinen, mikä teki sen päällä pysymisestä pienoista nuorallatanssimista. Tällaisessa tilanteessa laki toki sallii siirtymisen ajokaistan puolelle, minkä myös ajokaistan leveys olisi tässä tilanteessa mahdollistanut helposti, mutta mukavuussyistä pysyttelin silti mielummin kapean pientareen puolella. Vaikka hairahdinkin silloin tällöin ilkeästi tärinäraidan puolelle, on ohi ajavista rekoista miellyttävää pysytellä aina mahdollisimman kaukana, vaikka ne todella kiitettävästi antoivatkin aina ohittaessa tilaa. Ohukaista piennarta jatkui pari tuntia Luumäelle asti, jossa käväisin nopeasti myös katsomassa vanhan linnoituksen raunioita. Luumäen jälkeen kuutostie muuttui moottoriliikennetieksi ja loppumatka Lappeenrantaan taittui pienempää tietä pitkin. Lappeenrannassa olin päättänyt pitää kunnon tauon, johon kuului uimassa käyminen ja päivällinen huoltoaseman ohessa sijainneessa Burger Kingissä.

Kuutostie moottoriliikennetienä

Helteinen pikkutie

Syötyäni jouduin kuitenkin ikäväkseni huomaamaan, että eturenkaani oli ruokailun aikana vuotanut typötyhjiin. Epäilen syntipukin olevan jokin terävä kivi uimarannalle johtaneen kuoppaisen ja päällystämättömän tien varrella. Ikävästä yllätyksestä toivuttuani irroitin eturenkaan nopeasti ja aloin irroittaa ulkokumia vanteesta. Kävi kuitenkin ilmi, että ulkokumi ei ollut irroitettavissa. Asiaa hiukan tutkittuani ja renkaan kyljessä olleen mallinumeron googletettuani selvisi, että uudessa pyörässäni on sisäkumiton järjestelmä, jonka paikkaamiseen tarvitaan erityinen paikkasarja. Minulla ei tällaista luonnollisestikaan ollut mukana, kun olin yksinkertaisesti olettanut ostaneeni pyörän tavallisilla renkailla. Näin jälkiviisaana soimaan tietysti itseäni siitä, etten ollut selvittänyt renkaiden tyyppiä, mutta tavanomaisiin renkaisiin täysin tottuneena tämän mahdollisuus ei ollut edes tullut mieleeni.

Lappeenrannan rautatieasema

Hiukan haeskeltuani löysin pyöräliikkeen noin kilometrin päästä epäonnisesta huoltoasemasta, mutta se oli menossa pian kiinni. Huoltoaseman myyjä suostui onneksi ottamaan painavat takalaukkuni tiskin taakse väliaikaiseen säilytykseen ja lähdin puoliksi juosten taluttamaan pyörääni kohti pyöräliikettä. Perillä kävi ilmi, että kyseessä oli enemmänkin tavallinen urheiluliike, joka sattui myymään myös polkupyöriä, eikä heillä ollut kaipaamaani paikkasarjaa. Pyörällä jatkaminen tänään jäi vesiperän myötä mahdottomuudeksi. Jäljellä oleviksi vaihtoehdoiksi jäi yöpyä Lappeenrannassa tai jatkaa junalla Imatralle. Etsiskelin majoituspaikkoja Lappeenrannasta, mutta kaikki olivat kiskurihintaisia, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi jatkaa junalla Imatralle.

Viimeinen kävelypuristus Imatrankosken varrella

Viimein hotelliin saapuessani olin aika lailla puhki. Päivän polkemissaldo jäi lopulta melko lyhyeksi, mutta helle teki siitä uuvuttavamman ja lisäksi kävelyä oli päivän aikana tullut yllättävän paljon, ensin Lappeenrannassa huoltoaseman, pyöräliikkeen ja rautatieaseman väliä sahatessa ja vielä lopulta Imatran asemalta keskustaan kulkiessa. Huomenna en missään nimessä aio jatkaa Savonlinnaan, vaan saatan jatkaa toisen yö Imatralla tai varata yöpymispaikan lähempää, mikäli saan renkaan korjatuksi hyvissä ajoin aamulla, kun paikalliset pyöräliikkeet aukeavat.

Päivä 2
Kouvola-Lappeenranta
Matka: 89 km
Ajoaika: 3 h 44 min
Keskinopeus: 23,9 km/h
Reitti: valtatie 6, tie 3845

Päivä 1 - Itä-Suomen kierros

Päätin lähteä jälleen vuotuiselle pyöräretkelleni Suomen halki, mutta tällä kertaa hieman eri suunnitelmalla kuin aikaisemmin. Sen sijaan, että olisin menossa Lapista kotia kohti, lähdin liikkeelle Helsingistä ja matkan lopullinen määränpää on vielä hämärän peitossa. Joka tapauksessa nyt ensimmäisenä päivänä suuntasin Kouvolaan ja seuraavien kahden päivän aikana olisi tarkoitus polkea Imatralle ja sieltä Savonlinnaan. Mahdollisia lopullisia määränpäitä ovat esimerkiksi Kuopio tai Jyväskylä. Reittivalinnan taustalla on toiveeni nähdä vähän eri maisemia ja uusia paikkakuntia, esimerkiksi Savonlinnassa ja Imatralla en muista koskaan edes aiemmin käyneeni.

Helsinki kylpee keskipäivän auringossa

Viime tippaan jätetyistä valmisteluista johtuen pääsin liikkeelle vasta puolenpäivän tienoilla. Tätä kompensoi kuitenkin ajosää, joka oli aamusta asti käytännössä täydellinen. Lämpöä oli 25 astetta tai yli lähes perille saakka ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kaiken lisäksi minua suosi kevyt myötäinen tuuli. Juomaa tällaisella säällä toki kuluu runsaasti, mutta kesäsää tekee silti polkemisesta paljon nautinnollisempaa. Mielessäni on vielä viime kesän ajoreissu, joka sujui vuorotellen puuskittaisen vastatuulen ja rankkasateiden seurassa.

Ideaaleista olosuhteista huolimatta matkan ensimmäiset 15 kilometriä sujuivat melko hitaasti pujotellen Helsingin pyörätieverkoston uumenissa. Vaikka pyöräilyinfra on Helsingissä melko hyvällä tolalla ja parantunut huomattavasti viimeisten viiden vuoden aikana, on pyörätie kaupungissa silti väkisinkin maantien piennarta hitaampi. Vanha Porvoontie sen sijaan on varsin hyvä pyöräreitti, vaikka valtaosan matkasta tien varressa kulkee pyörätie. Itse en yleensä pidä pyöräteistä, sillä ne monimutkaistavat matkantekoa, mutta tämä on varsin suora ja hyvin päällystetty. Lisäksi pyörätie ehkä selittää tuon reitin valtavan suosion pyöräilijöiden keskuudessa. Matkalla näki lähestulkoon enemmän pyöräilijöitä kuin autoja. Perillä Porvoossa pidin taukoa käymällä joen varressa sijaitsevalla näköalakalliolla, josta on hieno näkymä yli vanhankaupungin.

Näkymä vanhaan Porvooseen

Hyvät olosuhteet taukoavat jälleen Porvoon jälkeen, kun vanhan tien varresta katoaa pyörätie ja samalla maantien päällysteen taso putoaa huomattavasti. Noin tunnin mittaisella välillä Porvoosta valtatie kuuden varteen saa olla varovainen routavaurioiden ja kuoppien kanssa. Kuutostie on kuitenkin jälleen erinomainen ja pyöräilijän suuri ilo. Vaikka valtatiellä kulkee melko paljon liikennettä, myös rekkoja, on se tehty niin leveäksi, että auto mahtuu ohittamaan rekan vastaantulevasta liikenteestä huolimatta. Tämä leveys antaa myös rekoille mahdollisuuden väistää tien laidassa olevaa pyöräilijää todella ruhtinaallisesti.

Lapinjärven viehättävä kirkonkylä

Leveä valtatie 6

Suoralla ja hyvällä valtatiellä matka taittui niin sutjakasti, että päätin pitää ylimääräisen tauon käymällä uimassa matkalla sijaitsevan Lapinjärven uimarannalla. Tunsin reitin hyvin Lapinjärvellä muutama vuosi sitten vietetyn sivarijakson myötä. Myötätuuli ja pitkät pätkät erinomasta valtatietä siivittivät päivän keskinopeuden kiitettävään 26 km/h-lukemaan. Se olisi vielä korkeampikin, jos Helsingin ja Porvoon pyörätiet eivät olisi hidastaneet matkantekoa melkoisesti. Olosuhteiden lisäksi toki uudella pyörällänikin on vaikutusta matkavauhtiin. Kaikkien matkatavaroiden kanssa en varmasti olisi päässyt tähän vauhtiin viime vuonna käyttämäni vanhan pyörän kanssa. Myöhäisestä lähdöstä ja pitkistä pysähdyksistä Porvoossa ja Lapinjärvellä huolimatta pääsin perille Kouvolaan kohtuulliseen aikaan kello kahdeksalta. Perillä yöpaikassa Scandic-hotellissa ehdin vielä käydä iltasaunassa.

Päivä 1

Helsinki-Kouvola

Matka: 139 km

Ajoaika: 5 h 19 min

Keskinopeus: 26,0 km/h

Reitti: seututie 170, valtatie 6