Päivä 2 - Vastoinkäymisiä

Hylätty huoltoasema kuutostien varrella

Tänään ohjelmassa oli vajaa 130 kilometrin ajo Imatralle. Hyvän hotelliaamiaisen siivittämänä suuntasin jälleen kuutostielle kohti välietappina toiminutta Lappeenrantaa. Tämä päivä oli vielä eilistäkin lämpimämpi kun elohopea kipusi lähelle 30 astetta. En silti halua liiemmälti valittaa, helteessä on mielestäni kuitenkin paljon mukavampi polkea kuin liian kylmässä. Juomaa kului kuitenkin paljon ja kuumuus uuvutti sen verran, että taukoja oli pidettävä hieman tiheämmässä. Myötätuuli oli lisäksi kaikonnut, mikä edelleen hidasti matkantekoa hiukan. Eilistä lyhyemmän ajomatkan ja aikaisemman lähtöni myötä tämä ei kuitenkaan ollut ongelma.

Luumäen linnoitus 1700-luvulta

Alkumatka Kouvolasta Uttiin noin 15 kilometrin päähän oli erinomaista, vasta päällystettyä pyörätietä valtatien varressa. Pyörätien loputtua jouduin harmikseni huomaamaan, että vaikka kuutostie jatkui edelleen leveäkaistatienä, oli reunaviivojen ja niiden päälle louhitun tärinäraidan takana oleva piennar kaventunut huomattavasti. Paikoin piennar oli vain kämmenen levyinen, mikä teki sen päällä pysymisestä pienoista nuorallatanssimista. Tällaisessa tilanteessa laki toki sallii siirtymisen ajokaistan puolelle, minkä myös ajokaistan leveys olisi tässä tilanteessa mahdollistanut helposti, mutta mukavuussyistä pysyttelin silti mielummin kapean pientareen puolella. Vaikka hairahdinkin silloin tällöin ilkeästi tärinäraidan puolelle, on ohi ajavista rekoista miellyttävää pysytellä aina mahdollisimman kaukana, vaikka ne todella kiitettävästi antoivatkin aina ohittaessa tilaa. Ohukaista piennarta jatkui pari tuntia Luumäelle asti, jossa käväisin nopeasti myös katsomassa vanhan linnoituksen raunioita. Luumäen jälkeen kuutostie muuttui moottoriliikennetieksi ja loppumatka Lappeenrantaan taittui pienempää tietä pitkin. Lappeenrannassa olin päättänyt pitää kunnon tauon, johon kuului uimassa käyminen ja päivällinen huoltoaseman ohessa sijainneessa Burger Kingissä.

Kuutostie moottoriliikennetienä

Helteinen pikkutie

Syötyäni jouduin kuitenkin ikäväkseni huomaamaan, että eturenkaani oli ruokailun aikana vuotanut typötyhjiin. Epäilen syntipukin olevan jokin terävä kivi uimarannalle johtaneen kuoppaisen ja päällystämättömän tien varrella. Ikävästä yllätyksestä toivuttuani irroitin eturenkaan nopeasti ja aloin irroittaa ulkokumia vanteesta. Kävi kuitenkin ilmi, että ulkokumi ei ollut irroitettavissa. Asiaa hiukan tutkittuani ja renkaan kyljessä olleen mallinumeron googletettuani selvisi, että uudessa pyörässäni on sisäkumiton järjestelmä, jonka paikkaamiseen tarvitaan erityinen paikkasarja. Minulla ei tällaista luonnollisestikaan ollut mukana, kun olin yksinkertaisesti olettanut ostaneeni pyörän tavallisilla renkailla. Näin jälkiviisaana soimaan tietysti itseäni siitä, etten ollut selvittänyt renkaiden tyyppiä, mutta tavanomaisiin renkaisiin täysin tottuneena tämän mahdollisuus ei ollut edes tullut mieleeni.

Lappeenrannan rautatieasema

Hiukan haeskeltuani löysin pyöräliikkeen noin kilometrin päästä epäonnisesta huoltoasemasta, mutta se oli menossa pian kiinni. Huoltoaseman myyjä suostui onneksi ottamaan painavat takalaukkuni tiskin taakse väliaikaiseen säilytykseen ja lähdin puoliksi juosten taluttamaan pyörääni kohti pyöräliikettä. Perillä kävi ilmi, että kyseessä oli enemmänkin tavallinen urheiluliike, joka sattui myymään myös polkupyöriä, eikä heillä ollut kaipaamaani paikkasarjaa. Pyörällä jatkaminen tänään jäi vesiperän myötä mahdottomuudeksi. Jäljellä oleviksi vaihtoehdoiksi jäi yöpyä Lappeenrannassa tai jatkaa junalla Imatralle. Etsiskelin majoituspaikkoja Lappeenrannasta, mutta kaikki olivat kiskurihintaisia, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi jatkaa junalla Imatralle.

Viimeinen kävelypuristus Imatrankosken varrella

Viimein hotelliin saapuessani olin aika lailla puhki. Päivän polkemissaldo jäi lopulta melko lyhyeksi, mutta helle teki siitä uuvuttavamman ja lisäksi kävelyä oli päivän aikana tullut yllättävän paljon, ensin Lappeenrannassa huoltoaseman, pyöräliikkeen ja rautatieaseman väliä sahatessa ja vielä lopulta Imatran asemalta keskustaan kulkiessa. Huomenna en missään nimessä aio jatkaa Savonlinnaan, vaan saatan jatkaa toisen yö Imatralla tai varata yöpymispaikan lähempää, mikäli saan renkaan korjatuksi hyvissä ajoin aamulla, kun paikalliset pyöräliikkeet aukeavat.

Päivä 2
Kouvola-Lappeenranta
Matka: 89 km
Ajoaika: 3 h 44 min
Keskinopeus: 23,9 km/h
Reitti: valtatie 6, tie 3845