Päivä 2 - Tasaista matkantekoa

Toisen ajopäivän ohjelma ja reitti noudattelivat pitkälti edelliskesän esimerkkiä. Ranuan hotellilla ahmin ison puurolautasen aamupalaksi ja lähdin tavarat pakattuani ajamaan. Ennen Ranualta lähtöä hoksasin vielä, että pyörän takarengas näytti kaipaavan lisää ilmaa joten kurvasin keskustassa sijainneen huoltoaseman pihaan. Kylmäasemaksi paljastuneelta ABC-asemalta ei kuitenkaan löytynyt ilmasäiliötä joten päätin täyttää ilmaa vasta puolimatkassa sijainneella Pudasjärvellä.

Matkan alku vaikutti pilviseltä, mutta matkan edetessä sää selkiytyi ja säätiedotteen lupaama leppeä myötätuuli auttoi matkantekoa. Pääsin Pudasjärvelle odotettua vikkelämmin, ja pysähdyin ostamaan evästä ja täyttämään renkaita. Ilmantarve ei kuitenkaan ollut yhtä suuri kuin olin olettanut renkaan litistymisen perusteella, joka luultavasti aiheutuu ylisuuresta kuormastani. Vaikka yritin pakata mukaan vain välttämättömän, on takalaukuissa silti luultavasti yli kymmenen kilon edestä tavaraa.

Renkaan täyttö oli tosin nyt huomattavasti helpompaa kuin edellisellä kerralla Oulunsalossa, jossa käytin presta-venttiilin autoventtiiliin sovittanutta adapteria ensimmäisen kerran. Tällöin paketissa olleet erilaiset sovittimet aiheuttivat niin paljon sekaannusta että huoltoaseman pihassa piti kaivaa tabletti esiin ja etsiä Youtubesta apua oikean sovittimen valintaan ja kiinnitystapaan. Ohikävelevät tankkaajat katsoivat perään hiukan ihmetellen...

Pudasjärveltä lähdettyäni tuli nopeasti mieleen, että tämä Oulun ensimmäisiin sateellittitaajamiin ulottuva 70 kilometrin tyhjyys on ehdottomasti Ranuaa edeltävän suon sijasta matkan tylsin osuus. Valtatien tuoma lisääntynyt liikenne ei onneksi ollut haitaksi, sillä raskasta liikennettä ei ollut riesaksi asti ja yleensä rekoilla oli myös tilaa väistää aina vastaantulijan kaistalle saakka. Välillä valtatie oli jopa pitkän aikaa tyhjä, mikä on Helsingin kehäteiden liikenteeseen tottuneelle hiukan eksoottista. Haittaa ei ollut myöskään enää poroista jotka tukkivat tien, vaikkakin vielä pari tuntia Ranualta lähdön jälkeen näin poroja tienposkessa aterioimassa. Poroja on tänä kesänä ollut teillä poikkeuksellisen paljon liikkellä, ehkä verenimijöitä karussa vaikkakaan tämän vuoden räkkä ei ole ollut kylmän sään vuoksi kovinkaan paha.


Tylsyyttä vastaan taistelin musiikilla ja kirjan kuuntelulla, mutta kun samat soittolistat alkoivat maistua puulta ja kirjan paasaama elämän merkityksettömyys tuntui hiukan liian melankoliselta, latasin kuunneltavaksi vanhoja episodeja Hello Internet -podcastista, jossa kaksi tiedevideoita tekevää youtubettajaa keskustelevat internetkulttuurista ja ylipäätään kaikesta mielenkiintoisesta. Suosittelen lämpimästi kaikille kiinnostuneille.

Pitkällä osuudella Pudasjärveltä Kiiminkiin, 20 kilometrin päässä Oulusta, tuli kuitenkin pidettyä runsaasti taukoja, jotka lämpimässä auringonpaisteessa myös venyivät pitemmiksi kuin olisi ollut tarvis. Ruokatauolle Kiimingin ABC-asemalle saavuin tunnin myöhemmin kuin aamulla olin laskeskellut. Päivämatkan viimeistä rutistusta hidasti lisäksi siirtyminen valtatieltä vaihtelevalla menestyksellä opastetulle ja mutkaiselle pyörätielle, josta tosin olin etukäteen tietoinen ja henkisesti valmistautunut. Lisäksi lämpimässä säässä olisi mielellään ajanut pitempäänkin.

Majoituspaikaksi olin valinnut halppislinjaa jatkavan Omenahotellin, jossa ei ole kiusallista henkilökuntaa yöpymistä häiritsemässä, vaan huoneeseen pääsee koodilla joka lähetetään asiakkaalle etukäteen tekstiviestillä. Toki henkilökunnastakin saattaa joskus olla iloa, mutta mielessä on vielä Ranuan hotelli, jossa vastaanoton ovi oli lukossa ja sain huoneen kun soitin omistajalle, joka hetken päästä kurvasi hotellin pihaan pikkulapsi auton kyydissä antamaan avaimen. Aamulla sain samasta puhelinnumerosta ohjeen jättää avain huoneen oveen, kun respa oli niinikään lukossa.

Hotelliin saapumisen ja suihkun jälkeen otin läppärin kainaloon ja lähdin kirjoittamaan blogin puistonpenkille ilta-auringon paisteeseen. Oulu on kaunis kaupunki ja meren läheisyys tuntuu pitkästä aikaa hyvältä, niin hieno kuin Kemijärvi onkin. Kunhan nyt aamulla lähtiessä ei taas tulisi harmillisia viivästymisiä tai totaalista eksymistä, niin mielikuvani Oulusta saattaisi normalisoitua.

Olen päättänyt jatkaa matkaa huomenna rautatietä seurailevan rantareitin sijaan suoraan nelostietä Jyväskylän suuntaan ja siitä Lahden kautta Helsinkiin, joka höylää kaksi ajopäivää matkasta pois. Päivämatkat pitenevät hiukan ja vilkkaasti liikennöity nelostie ei ole ideaali ajoreitti, mutta toisaalta majoitukset järjestyvät helpommin kun Jyväskylä ja Lahti asettuvat näppärästi päivän ajomatkan pää hän toisistaan, sen sijaan että hotelleja pitää etsiä kissojen ja koirien kanssa Pohjanmaan pikkukylistä.

Päivä 2 - Ranua-Oulu
Matka: 162 km
Ajoaika: 7 h 9 min
Keskinopeus: 22,6 km/h
Reitti: kantatie 78/valtatie 20