Päivä 11: Trollstigen

Heräsin päivään hyvin levänneenä. Aiempien kahden hiukan lämpimämmän yön jälkeen olin jälleen pukeutunut yöksi huppariin, mikä teki aamun viileistä hetkistä mukavat ja makuupussin lämpimästä syleilystä viileähköön ja pilviseen säähän nouseminen vaati hiukan suostuttelua. Valitettavasti yön sateet olivat joko roiskuneet sadesuojana käyttämäni pressun alle, tai ilmankosteus oli vain ollut liian korkea, sillä kuivumaan ripustamani pyyhe sekä kengät ja sukat olivat edelleen märkiä. Tämän lisäksi laitteideni akut ovat nyt melko tyhjiä jo kolmannen perättäisen pusikossa vietetyn yön jälkeen, ja ellen tänään pääsisi pistokkeen ääreen, joutuisin kirjoittamaan blogin puhelimen kömpelöllä kosketusnäytöllä läppärin sijaan. Nämä tekijät saivat minut harkitsemaan tulevan yön viettämistä hotellissa, mutta ehtisin pohtia sitä vielä päivän aikana lisää.

Åndalsnesin keskusta vuonon vastarannalta katsottuna

Pakattuani leirin aloin taittaa noin tunnin matkaa Åndalsnesin keskustaan ajoittaisen kevyen sateen saattelemana. Eilisen suunnitelmani mukaan aioin viipyillä keskustassa hetken, sillä sen jälkeen edessä olisi toissapäiväistä Aursjovegenin kiipeämistä vastaava kilometriluokan nousu. Pieni kaupunki osoittautui melkoiseksi turistirysäksi ja ensimmäisenä vastaan tuli rautatieasema, jossa oli ilmeisesti jonkin yksityisen operaattorin luksusjuna nimeltään "the Golden Train". Kaupungin näkyvin maamerkki on keskustasta aivan aseman vierestä viereiselle vuorelle nouseva köysirata. Karttasovellus tiesi kertoa, että huipulla on suosittu kävelysillan pätkä, joka ulkonee vuoren seinämästä tyhjän päälle ja tarjoaa ainakin somenälkäisille hyvin instagrammattavan kuvamahdollisuuden. Päätin heti skipata tämän kokonaan, sillä olen jo ollut tällä reissulla korkealla upeiden näköalojen äärellä, ja ne maistuvat huomattavasti makeammalta kun näköalan ääreen on hankkiutunut omalla lihasvoimalla laiskanpulskean hissikyydin sijaan.

Pienen töllistelyn jälkeen söin aamupalaksi/lounaaksi kioskiburgerin ja täydensin ruokavarastoja kaupasta. Tein uuden löydön tämän kaupan kuivamuonahyllyltä: purkissa kuuman veden kanssa lämpenevä pikapasta, jonka kuppi tulee kasaan taiteltuna. Tämä tilansäästö antaa minulle mahdollisuuden kantaa näitä kevyitä ja nyt myös kompakteja aterioita varalta useampia matkassa, minkä pitäisi välttää eilisen tapainen suklaakeksiaamupala. Kiersin läpi myös yhden matkamuistomyymälän, joskin kynnykseni ostaa mitään turistiroinaa tulevia suuria nousuja entisestään hidastamaan on korkea. Päädyin ostamaan urheiluliikkeestä vielä monipakkauksen keinokuituisia sukkia, jotka toivottavasti kuivuvat nopeammin ja päätinkin laittaa yhden parin heti jalkaan ja heittää vanhat, märät ja kuluneet sukat suosiolla roskiin. Sataman penkillä mutustin vielä pientä välipalaa ja soittelin kuulumisia kotiin.

Lopulta viipyily alkoi riittämään ja lähdin jälleen polkemaan. Åndalsnesista alkaa yksi Norjan virallisista turistireiteistä, ja heti sen alussa oleva Trollstigen, vuoren seinää näyttävästi kiemurteleva ja vesiputouksen halkoma serpentiinitie on yksi tämän reitin suosituimmista nähtävyyksistä. Tässä kohtaa jouduin tekemään pienen valinnan ja jättämään pois lähellä, mutta väärään suuntaan Åndalsnesista sijaitsevan Trollveggenin (peikkoaiheet jostain syystä toistuvat nimissä), joka on Euroopan suurin pystysuora kallionseinämä. Olisin voinut polkea katsomaan sitä pysähtyen paikan vierailukeskuksessa ja sitten taas palata varsinaiselle reitilleni, mutta en pidä edestakaisin polkemisesta, sillä se tuntuu jotenkin tehottomalta ja filosofisesti epäelegantilta. Lisäksi olen tämän reissun aikana nähnyt jo paljon vuoria ja jylhiä näkymiä, joten yhden superlatiivikallion missaaminen oli mielestäni hyväksyttävä kompromissi. Tyytyväisenä päätökseeni lähdin taittamaan lyhyttä matkaa tämän päivän eeppisen nousun juurelle.

Teemalle uskollinen levähdysalue Trollstigenin pohjalla

Tuleva nousu

Muista tähänasti kiipeämistäni nousuista poiketen Trollstigenin koko nousu näkyy yhdellä vilkaisulla juurella sijaitsevalta levähdyspaikalta, joten pyöräilijä tietää heti alussa, mihin on ryhtymässä. Korkeutta tässä tulee suunnilleen saman verrain kuin toissapäiväisessa Aursjovegenin nousussa, mutta asfaltoitu tienpinta oli parempi, nousu osoittautui vähemmän jyrkäksi ja huipulla odotti matkailijalaumoja varten rakennettu vierailukeskus, joten lähdin monumentaaliseen urakkaan hyvillä mielin. Liikennettä mutkittelevalla tiellä oli jonkin verran, mutta lähes kaikki vaikuttivat olevan turisteja ja ajoivat korostetun hitaasti ja varovaisesti, joten ajo sujui hyvin. Useampi alaspäin tuleva vastaantulija myös joko tööttäili kannustuksena tai huusi ikkunasta kannustushuutoja, mikä toi hymyn huulilleni.

Poljinta toisen eteen laittamalla nousu taittui vähä vähältä ja lopulta olin huipulla hyvin mielin vaikkakin toki fyysisesti hiukan uupuneena. Jälleen edellisten nousujen tapaan kylmän ja sateisemman sään huomasi heti kun pääsin huipulla aukeaville lakeuksille, joten kiskoin heti lämmikettä päälle kun nousun hiki oli kuivunut ja talsin lyhyttä kävelyreittiä näköalatasanteelle, josta koko nousun pystyi näkemään yhdellä vilkaisulla. Tämän jälkeen menin vielä vierailukeskuksen ravintolaan syömään ökyhintaisen, mutta mielestäni ansaitun hampurilaisen päivälliseksi. Itse vierailukeskuskin oli modernin, pelkistetyn arkkitehtuurinsa myötä ja vesiputoukselle johtavan virran päälle integroituna näyttävä ilmestys. Istuin ruokailun jälkeen vielä pitkän tovin panoraamaikkunoiden ääressä ja katsoin tasaista turistivirtaa, joka tarpoi tuulessa ja sateessa kävelyreittiä näköalatasanteelle ottamaan kuvia ja sitten palasivat hytisten takaisin vierailukeskukseen tai autoihinsa tai busseihinsa.

Vierailukeskus on jo itsessään nähtävyys

Kun lopulta vääntäydyin ulos ravintolan lämmöstä taittamaan matkaa aloin itsekin hytistä ylängön purevasta tuulesta. Nousua tien varsinaiselle huipulle oli kuitenkin vielä näyttävältä laakson reunalta noin sata metriä jäljellä, jonka aikana lämpenin äkkiä ja sen jälkeen alkoi lasku takaisin kohti seuraavan vuonon äärellä sijaitsevaa Valldalin kaupunkia. Tällä puolen tie ei ollut jyrkkä serpentiini, vaan koko 35 kilometrin matka oli tasaista, loivaa laskua kohti merenrantaa. Ensimmäiset kymmenisen kilometria olivat hiukan jyrkempää, mutta suoraa tietä siten, että matalassa ajoasennossa vauhti pysytteli noin 35-45 km/h välillä polkimiin koskematta. Tämän jälkeen lasku loiveni hiukan ja aloin polkemaan enemmänkin pysyäkseni lämpimänä kuin varsinaisesta etenemisen pakosta. Tämä oli erinomaisen hauska lasku, mitä auttoi myös se, että lähes kaikki serpentiinitien kulkijat vaikuttivat käyvän vain ylhäällä kääntymässä palaten takaisin samaa tietä Åndalsnesiin, mikä teki tämän puolen laskusta lähes aution. Yksinäisenä leveää tietä alas kiitäessäni, musiikkia kuunnellen ja jylhien maisemien ympäröimänä sain jälleen yhden muistutuksen siitä, miksi ylipäätään teen näitä pyöräreissuja.

Pilviä tien huipulla

Turistitie ehti antaa laskun aikana myös toisen näytteen annistaan, kun matkalle osui joen kovertama syvä ja kapea kanjoni, jonka ylle oli tässäkin kohtaa rakennettu vierailijoita varten huimausta aiheuttavia kävelysiltoja ja hillityn Skandinaavinen kahvila. Tässä kohtaa kameranikin alkoi vilkuttaa loppuvasta akusta, ja koska päivä alkoi jo olla pulkassa päätin tältä istumalta varata Valldalenista hotellihuoneen kaikkien juoksevien asioiden hoitamiseksi. Viimeiset kilometrit sujuivat äkkiä, ja rullailin ökyhotellin pihaan ja astelin respaan märkänä ja pyörälaukkuja raahaten tuntien itseni hiukan kohderyhmään kuulumattomalta, kun viereisessä ravintolasalissa hotellivieraat söivät fiinin näköisiä illallisannoksia kynttilänvalossa. Valitettavasti budjettihotellia ei lähistöltä löytynyt, mutta toisaalta 1550 NOK (n. 138 EUR) ei ole mahdoton hinta ottaen huomioon, että hintaan sisältyy aamiainen ja että tämä ei ole vain yksi yöpyminen, vaan sain myös yhdellä kertaa monen päivän aikana kumuloituneita asioita hoidettua, kuten ajovaatteiden pyykkäyksen, tavaroiden kuivaamisen ja akkujen latauksen.

Päivä 11: Åndalsnes-Valldal
Ajomatka: 72 km
Ajoaika: 3 h 51 min
Keskinopeus: 18,6 km/h
Nousu yht. 1088 m
Lasku yht. 1209 m

 

 

Hotellihuoneessa on alueen historiaa esillä