Ensimmäisen riippumatossa vietetyn yön jälkeen tunnelmani olivat varsin positiiviset. Eroja hotellissa yöpymiseen on paljon, niin hyvässä kuin pahassakin. Negatiivisista puolista suurin ovat ehdottomasti klassinen valituksen kohteeni, hyttyset, jotka tuovat myös lisäongelman, sillä tiiviisti pyörälaukkuihin pakkaamani tavarat ovat välillä etsimisen takana ja sen päättäminen, mitä roinaa tarvitsen illalla riippumattoon mukaan (tietokone, puhelin, juomapullo, korvatulpat jne.) on vaikeaa, kun tavaroiden penkomista säestää hyttysparvi. Tämä ongelma tosin lievenee jatkossa, kun pakkauslogiikkani oppii ottamaan huomioon riippumaton tarpeet.
Kiinteämmin riippumattoon liittyviä huonoja puolia näin ensikokemuksen pohjalta ovat ainakin mukavuus, joka on selkeästi tavallista sänkyä huonompi. Olen vatsanukkuja, mutta riippumaton parabolinen kaari tekee vatsallaan nukkumisesta mahdotonta kaikille muille kuin Cirque du Soleil -esiintyjille. Ratkaisuni oli vuorotella selällään nukkumisen ja kyljelle käpertyneen sikiöasennon välillä, joka oli lopulta toimiva ratkaisu. Toinen nukkumiseen liittyvä hankaluus on Suomen kesäöiden taipumus viiletä huomattavasti aamua kohden mentäessä, kunnes varhainen auringonnousu ja sen potentiaalisesti tuoma suora paahde nostaa lämpötilat jälleen tappiin. Tänä yönä olin pukeutunut hiukan liian kevyesti ja heräsin pari kertaa viluun kun olin kierähtänyt makuualustasta sivuun. Illalla yritän pukea enemmän silläkin uhalla, että aamuauringon myötä muutun paahtorusinaksi.
Hyviäkään puolia ei kuitenkaan pidä unohtaa: upeaan auringonlaskuun nukahtaminen, hyttysverkon läpi virtaava raitis ulkoilma, lintujen liverrys ja tietysti huomattavasti hotellia pienempi hintalappu. Kunhan olen kuolettanut retkeilytarvikkeiden hankintahinnan, tästä tulee käytännössä ilmainen tapa lomailla. Loistava puoli on myös kyky valita yöpaikan sijainti, enkä olisi voinut olla aamulla tyytyväisempi valintaani. Heräämisen ja laiskan loikoilun jälkeen menin pitkälle aamu-uinnille ja uin hiekkarannan lopun ohi jatkuville kallioille. Vaikka hiekkaranta muuttui kallioiseksi, oli vedessä silti hiekkaa ja vesi ylsi vain vyötäröön pitkälle kohti selkää. Nousin pariin otteeseen kalliolle paistattelemaan auringossa ja sukeltelin matalan rannan lämpimässä vedessä, kunnes nousin vedestä viimein lounaalle. Retkikeittimellä keitetystä vedestä tehty pikapasta-ateria maistui loistavalta, ehkä miljöön tai ehkä nälän takia, tai ehkä ruokafirmat ovat oikeasti keksineet tavan tehdä epäpyhältä kuulostava pikapasta maistuvaksi, mutta joka tapauksessa leirielämän viehätys ei ruokapuolen takia ainakaan vähentynyt.
 | |
Kun viimein pääsin lähtemään rannalta oli kello jo päälle yksi. Onneksi uuden filosofiani mukaisesti päivämatkat eivät ole enää tappotahtista rääkkiä ja noin 90 km matka määränpääkseni valitsemaan Punkaharjuun olisi silti helposti poljettavissa ilman kiirettä. Matka alkoi noin 20 km pätkällä takaisin eilistä reittiä, mitä yleensä vältän koska se tuntuu tehottomalta ja vaivan tuhlaukselta, mutta upea ranta oli ehdottomasti sen arvoinen. Siitä eteenpäin matka jatkui pieniä paikallisteitä pitkin lähes koko matkan ja vain parin kilometrin viimeinen pyrähdys piti taittaa valtatietä 14 pitkin.
 |
| Uimapysähdys veneenlaskupaikalla |
Valitettavasti navigointivirheen takia matka kasvoi noin 15 kilometrillä ja ajomatka oli myös kilometreihin nähden melko uuvuttava. Päivän kuumuus, vastatuuli ja pikkuteiden jyrkät ja tiheässä olleet mäet tekivät polkemisesta varsin raskasta, mutta lukuisat tauot joko uimassa tai vain t-paidan kastelu järvivedessä auttoivat jatkamaan matkaa. Lisäksi lukuisat ylämäet tarkoittivat myös lukuisia alamäkia, jotka olivat hauskoja taukoja kiipeämiseen ja useassa alamäessä vauhti kohosi yli 50 km/h. Lopulta pääsin Punkaharjulla hyvissä ajoin puoli kahdeksan maissa ja kävin täyttämässä ruokavarastot paikallisesta S-marketista, jonka jälkeen suuntasin vielä keskustan uimarannalle. Tämän uimapyrähdyksen myötä pystyin joustavasti etsimään lähistöltä leiripaikan, jossa ei olisi uimamahdollisuutta. Karttasovelluksen satelliittikuvan perusteella lähellä keskustaa sijainnut niemennokka näytti lupaavalta, joten suuntasin sitä kohti ja paikka osoittautuikin loistavaksi. Paikka on umpikuja ja siihen johtaa kevyesti tallattu polku, joten saan luultavasti olla rauhassa, ja järveltä puhaltava tuuli piti syöpäläiset loitolla koko leirin pystytyksen ajan. Tämän leiripaikan miljöö on mahdollisesti vielä mukavampi kuin edellisen, joka tarjoaa loistavan päätöksen melko raskaaseen päivään.
Päivä 2
Huuhanranta-Punkaharju
Matka: 104 km
Ajoaika: 4 h 38 min
Keskinopeus: 22,5 km/h
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti