Olin valinnut tämän yöpymispaikan hienon rannan takia, mutta vaikka se muilla tavoin olikin onnistunut, ei nimitys "Keski-Suomen Riviera" ihan oikeuttanut mahtipontisuuttaan. Kävin aamulla uimassa ja kaksipuoleinen ranta pienelle saarelle johtavaa kapeaa hiekkakannasta myöten on kyllä komea, mutta vesi oli melko sameaa, paikoin vesikasvien asuttamaa ja jätti ihoon pienen leväkerroksen. Tilannetta ei auta se, että vain muutama päivä sitten tulin Saimaan Rivieraksi tituleeratulta Huuhanrannalta, joka kirkkaalla vedellään ja lähes silmänkantamattomiin yltävällä pehmeällä hiekalla täytti kaikki odotukset ja oli vaikuttavimpia ei vain rantoja vaan luontokohteita yleensä mitä olen Suomessa nähnyt.
 |
| Leirintäalue järven vastarannalta nähtynä |
En silti antanut tämän lannistaa ja otin täyden hyödyn leirintäalueen palveluista, kuten mahdollisuudesta tiskata retkikeittimen kattila kunnolla. Myös palvelu oli todella ystävällistä ja tunnelma muiden majoittujien kesken yhteisöllinen, kun suuret lapsikatraat leikkivät keskenään rannalla ja matkailuajoneuvojen väleissä, enkä tuntenut samanlaista tarvetta katsella koko ajan tavaroideni perään kuin marketin pihalla tai muilla yleisillä paikoilla. Kaiken kaikkiaan kahdenkympin telttapaikan hinta oli mielestäni hyvä vastine rahalle, vaikkakin ydinpalvelu eli paikka teltalle minulta jäikin käyttämättä. Ainakin tämän pilkahduksen perusteella uskon ymmärtäväni hiukan karavaanarielämän viehätyksestä.
Päivän suunnitelma oli vahvasti polkemisvoittoinen, kun matkalle ei sattunut mielenkiintoisia kaupunkeja tai nähtävyyksiä ja näin ollen uskalsin ottaa tähtäimeen jälleen melko kaukana noin 120 kilometrin päässä luoteessa sijaitsevan Alajärven. Aamu-uinti, ruoanlaitto, tiskaus ja muut askareet veivät jälleen aikaa ja pääsin liikkeelle vasta puolilta päivin. Ensimmäinen välietappi oli Multia, jonne pääsin onneksi nopeasti suoraa seututietä pitkin tänään melko voimakkaaksi yltyneen myötätuulen avustamana. Mäet olivat edelleen rasite, mutta Multian keskustassa välipalaa nauttiessani näin avuliaasta infokyltistä selityksen siitä, miten Multia on merkittävä vedenjakaja ja on eteläisen Suomen korkeimpia kuntia. Tämän tiedon perusteella uskalsin alkaa toivoa ylämäkien hellittävän hiukan tästä eteenpäin.
 |
| Liikerakennus Multian keskustassa |
Olin myös eilen kypsynyt karttasovelluksen tarjoamiin absurdeihin reitteihin, joten tänään päätin manuaalisesti katsoa kartasta joukon melko suoria pääteitä, jotka johtivat perille varsin tehokkaasti. Multian jälkeinen tieosuus oli valitettavasti patkä Jyväskylän ja Seinäjoen välistä valtatietä 18, mutta sekin osoittautui melko hiljaiseksi, vaikkakin myös mäkiseksi, kapeaksi ja mutkaiseksi tieksi. Jos tien varteen ei olisi säännöllisin väliajoin tökätty punaisia valtatiekylttejä, olisin ollut tyytyväinen löytäneeni reitin sopivan hiljaista seututietä pitkin.
Valtatieosuuden jälkeen poljin Soinin pikkukunnan läpi, jossa pidin nopean uimatauon ja jatkoin matkaa Alajärvelle. Nopeasta matkanteosta huolimatta myöhäinen starttini tarkoitti, että perille päästyäni kello oli jo kahdeksan illalla. Ehdin kuitenkin vielä paikalliselle ABC:lle ennen keittiön sulkeutumista ja otin täyden hyödyn aterian yhteydessä tulevasta rajattomasta hanajuomasta hikisen polkemisurakan tuottaman nestehukan kuittaamiseksi. Samalla latasin jälleen laitteita, joiden pitäisi nyt kestää näillä latingeilla matkan loppuun asti. Alustava suunnitelma nimittäin on jatkaa huomenna Uusikaarlepyyhyn Storsandin hiekkarannalle, josta Vaasa olisi enää yhden ajopäivän päässä.
Illallisen jälkeen käväisin vielä uimassa Alajärven keskustan uimarannalla, jonka jälkeen poljin pari kilometria keskustan ulkopuolelle. Olin vakoillut satelliittikuvasta joukon metsäteitä ja hakattuja ja ojitettuja metsäpalstoja, joiden uumenista arvelin löytäväni kohtuuttoman tiukkoja rauhallisuuden ja syrjäisyyden kriteerejäni täyttävän leiripaikan. Sellainen löytyikin ja vaikka täällä pusikossa hyttysiä riittää paksuksi puuroksi asti, on leirin kasaamiseen hyttyshattu päässä muodostunut jo sellainen rutiini että niistä ei ole suurempaa harmia. Olen myös havainnut, että mekaanisia hyttysesteitä kuten verkkohattua täydentävä tärkeä suojakeino ovat korvatulpat. Kun hyttyset eivät pääse iholle, eikä niiden raivostuttavaa ininää edes kuule, on lähes kuin niitä ei olisikaan.
Päivä 6
Uurainen-Alajärvi
Matka: 125 km
Ajoaika: 5 h 19 min
Keskinopeus: 23,5 km/h
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti