Leiripaikkani sattui olemaan suojattomampi aamuauringon porotusta kohtaan, joten heräsin jo kahdeksan maissa kuumaan poltteeseen, mutta siihen mennessä unta olikin jo kertynyt riittävästi. Söin aamupalaksi jälleen retkikeittimellä valmistetun pikapastan, keräsin leirin kasaan ja suuntasin takaisin Punkaharjun keskustaan ja sen läpi kohti harjutietä.
Punkaharjun harjualue on historian täyteinen kohde ja sisältää upeiden järvimaisemien lisäksi monia erikoisuuksia. Viime reissulla polkiessani tästä ohi matkalla Imatralta Savonlinnaan tiukalla aikataululla suhasin koko alueen ohi valtatietä pitkin, jota virhettä palasin nyt korjaamaan. Harjualueen kapeiden kannaksien yli kulkee samanaikaisesti valtatie 14, Savonlinnan ja Parikkalan välinen rautatie, sekä hienojen maisemien ja kesäkahviloiden reunustama harjutie, jota pitkin taitoin nyt matkan harjualueen poikki. Aluksi pysähdyin kahvilassa jäätelöllä, jonka jälkeen suuntasin harjutien poikki maisemista nauttien ja valokuvia räpsien. Harjutien lopussa on metsämuseo Lusto, jonka vieressä sijaitsevalla samannimisellä junaseisakkeella Savonlinnan ja Parikkalan väliset kiskobussit pysähtyvät. Upea vanha asemarakennus palveli aiemmin Punkaharjun keskustaa, mutta seisakkeen nimi muutettiin museon avaamisen myötä ja tätä nykyä asemarakennus toimii taidegalleriana nimeltä Taidelaituri. Rautatiehistoria on vieläkin hienosti esillä ja minun piti ostaa muutama rautatieaiheinen postikortti myymälästä muistoksi mukaan.
Harjualueelta olisi löytynyt myös eritasoisia luontopolkuja, sekä kaikkea muuta nähtävää, kuten Suomen pisin puu, mutta päätin kuitenkin lähteä jatkamaan matkaa. Seuraavaksi etapiksi olin aamulla olosuhteiden pakosta valinnut Savonlinnan. Hyvin alustavien alkuperäisten suunnitelmieni mukaan olisin jatkanut matkaa Punkaharjulta pienempiä teitä pitkin suoraan pohjoiseen, mutta jouduin muttamaan suunnitelmia ja lähtemään kohti jonkinasteista sivilisaatiota akuutin sähkön puutteen vuoksi. Mukanani ollut aurinko- ja käsikampilaturi on osoittautunut täysin onnettomaksi kapistukseksi, minkä johdosta laitteideni virta alkaa huveta uhkaavasti. Tämän takia suunnittelin viettäväni jokusen tunnin Savonlinnan keskustassa tutustuen nähtävyyksiin ja sen jälkeen meneväni ABC:lle syömään, etsien pöydän jonka lähellä toivon mukaan olisi pistorasioita.
Ajomatka valtatietä 14 Savonlinnaan ei ollut pitkä, mutta pientareet olivat melko kapeita ja nyt pikkuteitä matkaa taittaneena valtatien liikennehumu tuntui stressaavalta, vaikka onneksi puhelimen ja kuulokkeiden akkua riittikin vielä äänikirjan kuunteluun, joka auttoi hukuttamaan valtatien melun. Savonlinnaan saavuttuani kävin ensin Prismassa ostamassa suurikapasiteettisen akkupankin, jotta en jatkossa joutuisi tekemään reittivalintoja sähkön sanelemana ja sen jälkeen suuntasin keskustaan. Ensiksi menin Olavinlinnaan, joka oli toki viime reissulta hyvin muistissa, mutta tällä kertaa satuin paikalle aukioloaikana, joten suuntasin sisälle. Olavinlinna on osa kansallismuseota ja siellä on laajoja näyttelyitä linnan historiasta, mutta monet alueet linnasta olivat auki myös ilman pääsylippua, johon päädin lopulta tyytyä. Linnan ulkopuolella oli sattumoisin joku pieni juhlatilaisuus, jossa kuoro lauloi Finlandia-hymnin ja sen jälkeen yleisölle tarjoiltiin kalakeittoa. Harmillisesti satuin paikalle juuri liian myöhään ja kuulin laulusta vain viimeiset nuotit, eivätkä soppatykit vielä olleet lämmenneet, joten jatkoin matkaa. Poljin hitaasti rantakatuja pitkin ja pistäydyin vielä uimassa ennen suuntaamista ulos kaupungista kohti ABC:llä odottavaa ruokailua.
Valitettavasti ABC:n pihaan kurvatessani kävi ilmi, että muutamaa vuotta aikaisemmin liikenneasema oli suljettu ja korvattu kylmäasemalla sekä S-Marketilla. Ruokaa sieltä toki olisi saanut, mutta ei sitä tärkeintä eli sähköä. Katsoin myös muut vaihtoehtoni, mutta ne olisivat olleet kaikki keskustassa eikä ajatus monien kilometrien edes takaisin suhaamisesta innostanut, joten päätin jatkaa matkaa. Ostamassani akkupankissa kuitenkin olisi tarpeeksi latinkia vielä ainakin yhden päivän tarpeisiin. Koska en ollut miettinyt reittiä lainkaan tästä eteenpäin, piti ottaa karttasovellus kauniiseen käteen ja pohtia, mihin seuraavaksi. Punnitsin Juvalle jatkamista edellisen reissuni tapaan, mutta tällöin koko matka olisi tympeää valtatietä pitkin, joten päätin suunnata luoteeseen Rantasalmelle, josta olisi seuraavana päivänä lyhyt matka Varkauteen sekä siellä (toivon mukaan edelleen) sijaitsevalle ABC-liikenneasemalle.
Matka Savonlinnasta taittui tasaiseen tahtiin kepeässä myötätuulessa ja aurinkoisissa merkeissä. Puolimatkassa Rantasalmelle piti pysähtyä pienen hakkuuaukean laitaan pitämään ruokatauko, koska ABC:lta odottamani päivällinen oli jäänyt saamatta. Tarjolla oli jälleen pikapasta, mutta tällä kertaa nötkötillä ryyditettynä. Hölmöyksissäni poltin nötkötin pohjaan retkikeittimen kattilassa ja sen rapsuttaminen puhtaaksi kesti jonkin aikaa. Tässä kohtaa valikoin myös täsmällisen määränpään, joka oli noin 20 km Rantasalmen kirkonkylältä eteenpäin sijaitseva niemi, josta löytyi uimaranta. Ilta oli jo pimenemässä kun pääsin perille ja lopulta uimarannan sijainnista oli hiukan hämmennystä. Kävin ensin veneenlaskupaikalla, sitten toisella veneenlaskupaikalla joka karttasovelluksen mukaan oli uimaranta. Päätin ensin uida siinä, mutta pohja oli niin kammottavan mutainen, että menin vielä viimeiseen tienhaarakkeeseen, josta vaatimaton mutta toimiva uimaranta lopulta löytyi. Leiripaikaksi valikoitui läheinen metsikkö, johon pyörän taluttaminen oli melko raskasta ja itikoita on valtavasti. Vasta nyt alan tajuta miten onnekas löytö viimeyön täydellinen leiripaikka oli.
Päivä 3
Punkaharju-Rantasalmi
Matka: 98 km
Ajoaika: 4 h 12 min
Keskinopeus: 23,3 km/h
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti