Päivä 13: Amsterdam - Schipholin lentoasema

Heräsin viimeisen matkapäivän aamuna hyvin nukkuneena pilvipoutaiseen Amsterdamiin. Päivän ohjelmaan kuului vielä hiukan nähtävyyksien tutkimista edelleen samaan tapaan, tutkien kaupunkia melko päämäärättömästi pyöräillen. Ensimmäisenä menin Vondelpark-puistoon, jonka tarkkaan manikyröidyt nurmikot, suihkulähtein varustetut lammikot ja pronssiveistokset saivat minut kiertelemään ympäriinsä yli tunnin. Ehdin katsastaa myös Amsterdamin vanhaan, koristeelliseen pääpostitaloon remontoidun Magna Plaza -ostoskeskuksen, joka oli tosin hieman aneeminen ja ehkä koronan seurauksena valtaosa liiketiloista oli tyhjillään.

Vondelpark

Ostoskeskukseksi muutettu vanha postitalo

Pikaisen lounaan sekä muutamien kauppojen kiertelyn jälkeen oli aika suunnata lentokentälle. Lähdin lopulta siirtymään kentälle neljä tuntia ennen lentoa, eikä se ollut yhtään liikaa aikaa. Matkalla kentälle poikkesin väärään suuntaan ja päädyin ajamaan suuren puiston halki. Matkan varrella sain hollanniksi kommentteja leveää pyörätietä kävelleeltä pariskunnalta, ehkä olin heidän mielestään väärässä paikassa tai ajoin liian kovaa. Lopulta pääsin kuitenkin perille lentokentälle hyvissä ajoin. Tuntui jotenkin omituiselta saapua lentokentälle pyörällä kaikkien valtavien parkkilaitosten, hotellitornien ja moottoritieramppien muodostamassa maisemassa pujotellutta vaatimatonta pyörätietä pitkin. Lentokentät ovat normaalisti autojen valtakuntaa, mutta täällä alankomaalaiseen tapaan hyvä pyörätie jatkui aivan terminaalien ovelle asti.

Amsterdamin pyörätiet parantuvat heti kun keskustasta jatkaa kohti lähiöitä

Pyörätie johti Schipholin lentoasemalla aivan terminaalien eteen

Pyörälaatikon hankittuani ryhdyin purkamaan pyörää, johon kuului tangon kääntäminen sivuttain, renkaiden tyhjentäminen sekä polkimien irrottaminen. Kaksi ensimmäistä sujuivat käden käänteessä, mutta polkimet olivat jumissa. Olin ottanut matkaan melko heppoiset pihdit, joiden avulla en saanut kohdistettua liitokseen riittävästi vääntöä. Jonkin aikaa polkimien kanssa ähistyäni tuli pyörälaatikoita myyvä KLM:n työntekijä avukseni ja yhdessä ahdoimme pyörän laatikkoon polkimien kanssa, hiukan pakkausteipin kanssa avustaen. Ongelma ratkesi ja jatkossa tiedän ottaa reilun kokoisen kiintoavaimen mukaan jumittuneiden polkimien varalta.

Matkaan mahtui vielä yksi mutka, kun lähtöselvityksen työntekijä unohti antaa minulle koneeseennousukortin. Ilmeisesti kopista ulos tuleminen ja pakettitarran liimaaminen pyörääni sekoitti hänen rutiininsa. Olin jo kävellyt pitkän matkaa kohti lähtöporttia kun huomasin, että tärkeä paperi puuttuu. Juoksin takaisin lähtöselvitykseen, joka oli jo sulkeutunut, mutta onneksi virkailija oli edelleen paikalla. Esitin asiani ja hän katsasti lipputulostimen, jossa lippuni olikin valmiina odottamassa. Tätä ei siis olisi päässyt tapahtumaan, jos en olisi sattunut olemaan jonon viimeinen matkustaja. Lopulta poljinten vääntämisen ja kentällä juoksemisen seurauksena hikoilin päivän aikana varmaankin yhtä paljon kuin koko pyörämatkalla Ruotsista tänne.

Tuntui jotenkin hyvin omituiselta istua lattialla matkatavarakarusellien välissä Helsinki-Vantaalla pumppaamassa ilmaaa pyöränrenkaisiin

Kommelluksista huolimatta matka on nyt päätöksessä. En ollut ennen tätä hetkeä pitänyt juuri kirjaa kokonaismatkasta, joten nyt päivämatkat yhteen laskettuani tuntuu lähes 1500 kilometrin kokonaismatka aika säpsähdyttävältä. Matkani ei ikinä missään vaiheessa päässyt tuntumaan niin pitkältä, kun joka päivän ohjelmassa oli aina vain seuraava kaupunki ja yleensä vielä päivämatkakin jakautui päässä luontevasti välietappeihin, kun päämäärään suunnistaessa kyltit yleensä ohjasivat aina vain seuraavaan kaupunkiin tunnin tai parin polkemisen päässä. Operoin siis itse aina pikemminkin kymmenissä ja sadoissa kilometreissä, eikä ajatus tuhansista kilometreistä ikinä oikeastaan tullut mieleen.

Yhtä opetusta reissusta ei voi oikein tiivistää. Hienot ja vaihtelevat maisemat, matkan varrella olleet kauniit kaupungit niin pienet kuin suuret, pelloilla käyskennelleet kurkipariskunnat sekä monet muut isot ja pienemmät asiat tekivät matkasta upean kokemuksen. Ehkä Suomeen palatessa kuitenkin päälimmäisenä on mielessä kaipuu takaisin Tanskan ja erityisesti Alankomaiden upeille pyöräteille ja paremman pyöräilykulttuurin pariin. Jo illalla asemalta kotiin lopulta polkiessani totesin, että vaikka oma koti on kullan kallis ja on hienoa olla takaisin Helsingissä, olisi mukava saada tänne muutama hollantilaisten standardien mukaan rakennettu fietspad.

Yleensä olen loppuun myös laskenut matkan kokonaishinnan, mutta nyt en tiedä uskallanko edes laskea kokonaishintaa. Matka tuli ehdottomasti maksamaan alkuperäisiä arvioitani enemmän oikeastaan kauttaaltaan. Erityisesti Ruotsin pikkukaupunkien hotellit maksoivat enemmän kuin olin arvioinut sekä laiva Tukholmaan matkan alussa ja nyt lento kotiin maksoivat myös jonkin verran arvioimaani enemmän. Toisaalta hintalappu on tässä kohtaa aika lailla toissijainen asia. Matka oli hintansa väärti loppusummasta riippumatta ja tulee varmasti olemaan alku koko joukolle kauemmas suuntautuvia pyörämatkoja. En tiedä pystynkö enään menemään tavalliselle kaupunkilomalle, taittaen matkat lentäen tai muuten konevoimalla molempiin suuntiin, sillä pyörällä uuteen maahan ja uuteen kaupunkiin saapumisesta saa sellaisen saavutuksen tunteen, että lentokoneella huijaaminen saattaa jatkossa alkaa maistumaan aika halvalta. Kiitos kaikille matkaa seuranneille lukijoille, jään innolla odottamaan ensi kesän pyörämatkaa Suomen, Euroopan tai ties minkä maan tai maanosan halki!

Päivä 13: Amsterdam - Schipholin lentoasema Ajoaika: 58 min Matka: 19 km Keskinopeus: 20 km/h

***

Tukholma - Amsterdam Ajoaika: 67 h 7 min Kokonaismatka: 1464 km Keskinopeus: 21,9 km/h Keskimääräinen päivämatka (poislukien ajo lentokentälle): 131 km

Päivä 12: Elburg - Amsterdam

Säätiedotuksen mukaan viimeisen ajopäivän lyhyehkö, noin 80 kilometrin loppurutistus sujuisi valitettavasti viileissä ja sateisissa tunnelmissa. Lähdin liikkeelle mahdollisimman pian, jotta illalla ehtisin vielä kierrellä Amsterdamin keskustaa. Reittini Elburgista Amsterdamiin kulki valtaosin täyttömaalle muodostetun saaren kautta, jonka tasaisten lakeuksien yli voimakas tuuli pääsi puhaltamaan mereltä esteettä. Tuuli oli paikoin myötäistä, mutta enimmäkseen sivutuulta, joka sai kevyen sateen vaikuttamaan suuremmaltakin myrskyltä. Maisemat tällä osuudella olivat kuitenkin suomalaisittain eksoottisia. Täysin laakeat pellot jatkuivat horisonttiin ja matalalla roikkuvia harmaita pilviä pilkkoivat lukemattomat tuulivoimalat. Sateen ja puuskaisen tuulen takia en malttanut pysähtyä ottamaan paljoa kuvia, vaikka olisi ehkä kannattanut.

Valitettavasti matkan alkuosassa tekivät Alankomaiden tähän asti niin hienot pyörätieopasteet tepposia ja näyttivät muutamassa otteessa mitä sattuu. Syntyi vaikutelma, että muutama opaste osoitti väärään suuntaan ja joistain paikoista puuttui opasteita. Lakeuksilla väärään suuntaan lähtevän pyörätien huomasi nopeasti, mutta silti harhailuista ehti tulla päivän aikana muutama kilometri ylimääräistä ajoa.

Jostain syystä tämän päivän luontohavainnot eivät olleet mieleisiäni. Monin paikoin pyörätietä reunustivat tiiviit metsät valtavia jättiputkia, jotka ovat jostain syystä mielestäni iljettäviä. Lisäksi sateet olivat tuoneet pyörätiet täyteen etanoita vieläkin enemmän kuin aikasempina päivinä ja jotenkin en saanut päästäni pois sitä ajatusta, että tien pinnasta lokasuojan kautta jaloilleni roiskuvassa lokavedessä on mukana litistyneitä etanoita ja etanalimaa. Ymmärrän tämän valituksen vaikuttavan hieman pakko-oireiselta, mutta etanalima on silti yksi syy lisää, miksi aurinkoisessa poutasäässä polkeminen olisi ideaalisti mukavampaa.

Jättiputkia pyörätien varrella

Almeren kaupungissa noin 50 kilometrin ajon jälkeen pysähdyin lounaalle ja tämän jälkeen pyörätieopasteisiin alkoi jo ilmestyä ohjeita Amsterdamiin. Myös mukavampia luontohavaintoja koettiin, kun pyörätie meni paikoin karjaesteiden yli ja suoraan lammaslaitumien poikki. Yhdessä kohdassa lammas oli päättänyt istua keskelle pyörätietä ja kiersin sen mahdollisimman varovasti reunaa pitkin, mutta tämä ei vaikuttanut olevan minusta moksiskaan.

Viimeinen tunti Amsterdamiin sujui pääosin vastatuulessa, mutta kaupungin sisääntuloreittejä ihmetellessäni tämä ei vaivannut yhtä paljon. Lopulta keskustan tuntumassa sijaitseva hotellini löytyi helposti ja tavaroita sisään kantaessani aloin hiljalleen käsittää, että olin perillä määränpäässäni, johon polkeminen on kestänyt melkein kaksi viikkoa. Huoneeseen päästyäni menin suoraan suihkuun pesemään etanalimat jaloistani, jonka jälkeen lähdin tutustumaan kaupunkiin. Alla muutamia kuvia kaupungilta.

Rembrandtin aukio

Täpötäysi pyöräparkki keskusrautatieaseman kupeessa

Koristeellinen keskusrautatieasema

Moderneja rakennuksia sataman ympäristössä

Keskusrautatieaseman yhteydessä oleva bussiterminaali ja lauttasatama

Amsterdamiin tullessani pyörätiet olivat olleet yhtä erinomaisia kuin muuallakin maassa, mutta aivan keskustassa kanaalien ja vanhojen, kapeiden katujen pilkkoma kaava ei mahdollistanut kaikkialla yhtä hyvin leveiden kaistojen sekä risteyksissä olevien saarrekkeiden rakentamista. Amsterdamin keskustassa pyöräily oli hieman enemmän sillisalaattia kuin täsmällisesti samasta sapluunasta rakennetut Kööpenhaminan keskustan pyöräkaistat. Välillä vähissä olevaa katutilaa oli jakamassa myös todella paljon kaksipyöräistä liikennettä. Tilannetta ei myöskään helpota keskustassa kulkevat suuret joukot turisteja, jotka kuitenkin Helsingistä poiketen ymmärsivät kiitettävän hyvin kävellä pyöräkaistojen sijaan oikealla paikallaan kävelyteillä. Tässä luultavasti osansa on Alankomaiden erinomaisella tavalla maalata pyörätiet punaiseksi, joka tekee nopealla vilkaisulla selväksi, mille liikennemuodolle tien tietty osa on tarkoitettu.

Amsterdamissa, kuten muuallakin Alankomaissa, on myös todella paljon sähköpyöriä ja skoottereita. Ne liikkuvat nopeasti, mikä ei välttämättä olisi ongelma, mutta kaupungin pyöräilijät tuntuvat suhtautuvan sääntöihin melko luovasti. Liikennevalot ovat käytännössä ohjeellisia ja ohitukset olivat usein melko tiukkaa peliä. Toisaalta tämä vaikuttaa vaaralliselta ja kaoottiselta, mutta kun illan lopuksi laiton kameran reppuun ja nähtävyyksien tutkimisen sijaan palasin hotellille suoraan ja tehokkaasti, oli nopeasti kulkevan liikenteen seassa mukavaa kulkea. Täällä huomaa selkeästi, että polkupyörä ei ole harrastus tai lelu, vaan keino siirtyä paikasta toiseen mahdollisimman tehokkaasti siinä missä autot ja raitiovaunutkin.

Kaupunkikierroksen jälkeen päätin juhlistaa perille pääsyä hiukan ja mennä kunnolla ravintolaan syömään. Rupattelin hiukan tarjoilijan kanssa ja kuultuani pyörämatkastani hän halusi kuulla, mitä mieltä olin kaupungilla pyöräilystä. Hän jakoi huomioni villistä liikennekulttuurista ja totesi, että sääntöjä noudattava pyöräilijä on helppo tunnistaa turistiksi.

Huomenna edessä on vielä lyhyt polkaisu lentokentälle. Ehdin luultavasti vielä aamulla kierrellä kaupungilla, mutta kentälle on varattava runsaasti aikaa. Amsterdamin lentoasema on Euroopan vilkkaimpia ja lisäksi tarvitsen riittävästi aikaa purkaa pyörän, pakata sen kuljetuslaatikkoon ja saada sen läpi lähtöselvityksestä. Kirjoittelen huomenna vielä yhden blogipäivityksen lentomatkan sujumisesta ja yhteenvetona matkasta.

Päivä 12: Elburg - Amsterdam
Ajoaika: 4 h 26 min
Matka: 91 km
Keskinopeus: 20,5 km/h

Päivä 11: Papenburg - Elburg

Aamulla herätessäni oli päivän suunnitelma selkeä ja olin innostunut päästä polkemaan. Olin eilisillalla jo kartoittanut viimeisten kahden matkapäivän karkean reitin sekä varannut lentoliput takaisin Suomeen perjantaille. Suoriakin lentoja olisi ollut saatavilla, mutta päädyin edullisempaan Air Balticin yhteyteen, jossa on vaihto Riikassa. Ajatus oli siis tänään polkea Zwolleen, huomenna siitä Amsterdamiin ja Amsterdamissa vietetyn yön jälkeen lentää illalla takaisin Suomeen. Kun Osmo Soininvaara käytti lähes kuukauden pyöräilläkseen Nizzaan, hän polki Nizzassa suoraan lentokenttähotellille ja lähti sieltä takasin Suomeen, koska pyörämatkan pointti ei ole määränpää vaan se matka. En itse edusta ihan samaa koulukuntaa ja siksi on hyvä, että koska torstain ajo Amsterdamiin on lyhyt ja perjantain lento lähtee vasta kuudelta illalla, luulisin ehtiväni tutustua hieman Amsterdamiin ennen kotiin lähtöä.

Ajamaan lähtiessäni sää oli pilvisen harmaa, mutta lämmin. Säätiedotus oli luvannut pienien sadekuurojen mahdollisuutta, joten varmuuden vuoksi peitin jälleen matkatavarani jätesäkeillä. Hotellissa ei ollut tällä kertaa hiustenkuivaajaa, joten eilisten rankkasateiden jäljiltä kenkäni olivat edelleen hiukan märät, mikä on hiukan epämukavaa, mutta ei juuri lämpimässä säässä pääse häiritsemään. Tuuli oli voimakas ja puhalsi enimmäkseen sivulta, mutta paikoin myös suoraan takaa, mikä teki peltoaukeiden pitkistä suorista hauskaa poljettavaa.

Majapaikkani Papenburgin ulkopuolella oli aivan Alankomaiden rajaa vasten ja ylitinkin rajan ensimmäisen ajotunnin aikana. Olin suunnitellut ottavani seremoniallisia valokuvia rajakyltin kohdalla, mutta satuin ylittämään rajan huomaamatta kulkiessa pientä sivutietä peltojen halki, jonka varressa ei valtionrajaa ollut merkitty yhtään mitenkään. Vasta jälkikäteen karttaa tutkiessani tajusin, missä olin tarkalleen ylittänyt rajan. Seremonialliset kuvat jäivät ottamatta, mutta toisaalta on upeaa miten valtioden välinen yhteistyö on Euroopassa niin sujuvaa, että rajat ovat täysin läpinäkyviä ja valtiosta toiseen voi siirtyä kirjaimellisesti vahingossa.

Vasemmalla Saksa, oikealla Alankomaat

Alankomaiden puolelle etenemiseni kävi lopulta nopeasti ilmi paitsi liikennemerkkien erilaisesta ulkoasusta, myös pyöräteiden laadusta. Päivän kuluessa käytin taajamien välisiä sekä pienten ja suurempien kaupunkien pyöräteitä ja ne ovat upeita. Taajamien välillä pyörätiet ovat saksalaiseen tapaan tiestä erotettuja kaksisuuntaisia reittejä, mutta ne ovat huomattavasti leveämpiä. Lisäksi monet pyörätiet oli tehty asfaltin sijaan valtavista betonilaatoista, mitkä pitkälti eliminoivat Saksassa ikävästi vaivanneet asfaltista läpi puskevat juuret sekä muut pinnoitevauriot. Reittien leveys tuli myös tarpeeseen, sillä pikkukylissäkin pyöräilijöitä liikkui paljon.

Pyöräkaistoja asuinkadulla

Monien pikkukylien keskustoissa suositaan täällä eri liikennemuotojen sulauttamista yhteen tiemerkinnät ja liikennemerkit poistamalla, mikä parantaa turvallisuutta kun erityisesti autolijoiden vauhti hiljenee ja tarkaavaisuus lisääntyy. Valitettavasti nämä jaetut katutilat oli yleensä rakennettu samaisista märkänä liukkaista punaisista tiilistä, joista ehdin jo valittaa Saksassa. Toki näillä kävelykatua muistuttavilla alueilla ei ikinä tulisi olla vauhtia niin paljoa, että äkkijarrutuksille on tarvetta, mutta vaikuttaa silti tarpeettomalta kompromissilta käyttää näitä liukkaita tiiliä kun parempiakin vaihtoehtoja olisi.

Vilkas betonilaatoin päällystetty pyörätie

Myös pyöräteiden opastukset olivat täällä kunnossa. Viitoja on kahta eri tyyppiä, vihreällä tekstillä merkityt reitit ovat ilmeisesti päällystämättömiä, tai ovat muuten vain metsien ja peltojen halki kulkevia ulkoilureittejä, kun taas punaisella merkityt ovat tavallisia, suoria yhteyksiä jotka seuraavat maanteitä. Viitat osoittivat tyypillisesti riittävän kaukanakin olevia kaupunkeja että niistä oli minullekin hyötyä, toisin kuin Saksan pyöräilyviitat jotka yleensä osoittivat kaikki muutaman kilometrin säteellä sijaitsevat kylät, joiden nimet eivät minulle merkinneet mitään.

Ehta tuulimylly

Pyörätieviitoitusta

Aikaisen lähdön ja jatkuvan polkemisen myötä matka taittui nopeasti ja kun pysähdyin lounaalle McDonaldsiin kahden tienoilla, olin edennyt jo yli 80 kilometriä Hoogeveenin kaupunkiin asti. Siitä matka jatkui jälleen hitaanlaisesti sivutuulessa, kunnes pyörätie kääntyi ja viimeinen tunti Zwolleen taittui lähes flow-tilassa, kun pääsin polkemaan nopeasti myötätuulessa erittäin vilkkaan A28-moottoritien vartta luotisuoraan kulkenutta pyörätietä. En lopulta malttanut pysähtyä etukäteen katselemaan majoituspaikkoja, vaan hyvien pyörätieopasteiden mukana poljin suoraan kaupungin keskustaan ja aloin vasta siellä etsiä majapaikkoja. Koska päivää oli vielä jäljellä rutkasti eikä povattuja sateita ollut vielä tullut, päätinkin lopulta yöpyä vielä Zwollesta parisenkymmentä kilometria eteenpäin sijaitsevassa pienessä Elburgin kaupungissa. Kiertelin hetken Zwollen keskustaa ja jatkoin polkemista eteenpäin kohti Elburgia.

A28-moottoritie ja sen varressa kulkenut pyörätie

Zwollen keskustaa

Etäisyyttä ja suuntaa lukuunottamatta en juuri kiinnittänyt huomiota siihen, minkälaisen hotellin olin oikein varannut. Perille päästyäni kävi kuitenkin ilmi, että olin tehnyt hyvän valinnan. Hotelli oli vanhassa rakennuksessa Elburgin keskustassa, joka on vanha vallihaudan eristämä linnoituskaupunki. Mukulakivikatuja reunustavat lukuisat ravintolat ja pikkuputiikit, ja kaupunkia halkoo pienten kivisiltojen pilkkoma kanava. Illalla päätin lähteä vielä suihkun jälkeen kävelemään kaupungin katuja ja reunamuureja pitkin, mutta se kauan luvattu sade alkoi viimein, joten jäin lyhyeksi jääneen kävelyn jälkeen nauttimaan katoksen alla sijainneelle penkille sateen ropinasta ja historiallisten katujen tunnelmasta.

Elburgin vallihauta

Elburgin keskustaa

Elburgin muuria

Koska päätin venyttää tämän päivän matkaa, ei huomenna ole matkaa Amsterdamiin kuin noin 80 kilometria. Tässä kohtaa ajatus matkan onnistumisesta alkaa hiljalleen uppoamaan tajuntaan ja jos mikään ei huomenna mene katastrofaalisesti pieleen, olen onnistuneesti pyöräillyt Tukholmasta Amsterdamiin. Jos minulle olisi ensimmäistä kertaa Hyvinkäältä Riihimäelle kokeilumielessäni poljettuani kerrottu, että tulisin joskus polkemaan lähes 2000 kilometria neljän Euroopan maan halki, en olisi tainnut uskoa. Mutta tässä sitä nyt ollaan.

Päivä 11: Papenburg - Elburg

Ajoaika: 7 h 3 min

Matka: 153 km

Keskinopeus: 21,7 km/h

Päivä 10: Bremerhaven - Papenburg

Merihenkisesti sisustettu hotellini oli myös aamiaistarjonnassaan teemalleen uskollinen ja matkan tähän asti parhaalla hotelliaamiaisella oli tavanomaisten lämpimien ja kylmien aamupala-aineksien lisäksi graavilohta ja monia erilaisia lohipateita. Erinomaisen aamupalan voimin lähdin tutkimaan Bremerhavenin keskustaa, jonka olin eilisiltana päättänyt laiskuuttani jättää väliin. Bremerhaven muodostaa yhdessä Bremenin kaupungin kanssa oman osavaltionsa, viralliselta nimeltään Bremenin vapaa hansakaupunki, mikä on peruja kaupunkien historialliselle asemalla Hansaliiton aikaisina voimakkaina kauppakaupunkeina Weser-joen suulla. Bremerhavenin keskustaa hallitsevat vanhat satamanosturit, tosin satamatoiminnot ovat sittemmin siirtyneet kauemmas merelle päin ja nosturit kohoavat nyt trendikkäiden kävelykatujen yllä. Alla muutama kuva kaupungilta.

Keskustakierroksen jälkeen kävin vielä ostamassa lisää jätekasseja ja pakkausteippiä eteen näppärästi osunneesta halpakaupasta. Vaikka aamupäivän sää oli erinomainen, oli illaksi luvattu sadekuuroja, joiden varalle oli sadesuojausten oltava kunnossa. Sateiden ja kaupunkikierrokseen varaamani ajan takia oli illan määränpääksi valikoitunut Papenburgin kaupunki vain 120 kilometrin etäisyydellä. Sieltä olisi helppo jatkaa huomenna Alankomaiden puolelle Zwolleen ja edelleen torstaina Amsterdamiin.

Ostosten jälkeen vuorossa oli reissun viimeinen lauttamatka, joka suuntautui Weserin yli. Omituisesti lautalla ei kelvannut maksuvälineenä kuin käteinen, mutta onneksi lompakossani hätävarana olleesta kaksikymppisestä oli vielä riittävästi jäljellä lippua varten. Olen viime päivinä muutenkin huomannut, että Saksa on maksuvälineiden suhteen huomattavasti Pohjoismaita jäljessä. Tanskassa ja Ruotsissa kohtasin monta paikkaa, jossa käteinen ei edes kelvannut maksuvälineenä ja varsinkin Ruotsissa en muista nähneeni käteistä käytettäneen kertaakaan, kun taas suuri osa ihmisiä käytti suosittua Swish-mobiilimaksua. Saksan puolella sen sijaan useimmat ihmiset tuntuvat käyttävän käteistä kaupoissa ja  pikaruokaravintoloiden tilausautomaatitkin tarjoavat mahdollisuuden siirtyä maksamaan kassalle käteisrahalla.

Lautan jälkeen matka jatkui jonkin aikaa melko lähellä meren rantaa, jossa maisemia hallitsivat valtavat, täysin laakeat ja kastelukanavien halkomat pellot. Siitä matkani jatkui enimmäkseen pikkuteitä seuraillen sisämaahan päin ja takaisin kumpuilevien peltojen, metsien ja kylien täplittämään maalaismaisemaan. Jostain syystä erityisesti tänään oli pellolle kylvetyn lannan haju paikoin todella voimakas. Ehkä lantaa oli sattumalta tänään kylvetty matkani varrella sijaitseville pelloille, tai ehkä melko tyyni ja helteinen sää voimisti vaikutusta, mutta joka tapauksessa paikoin löyhkä oli niin voimakas, että ilma tuntui paksulta ja haju oli tyrmäävän voimakas. Maaseutuelämä ei varmaan olisi minua varten.

Aikamoinen nopeusrajoitus kapealla pikkutiellä

Muutaman tunnin ajon jälkeen hampurilaislounaalla ollessani alkoi sataa ja sateen mukana ohi vyöryi ukkosrintama. Kerran salama löi todella lähelle, välähdyksen ja jyrähdyksen välillä ei ollut käytännössä lainkaan väliä ja kuulokkeista huolimatta säpsähdin kunnolla voimakasta jyrähdystä. Onneksi ukkonen meni nopeasti ohi, mutta sateet jatkuivat loppupäivän. Lämpötila säilyi edelleen korkeana ja olin ehtinyt turvallisesti pakata tavarani muovien sisään, joten annoin sateen tulla ja jatkoin polkemista kaikessa rauhassa. Matkan jatkuessa kävi sateisen harmaa sää kuitenkin jo tylsäksi, enkä saapunut määränpäähäni yhtään liian aikaisin.

Papenburgin keskustaa

Nämä punaiset laatat ovat paitsi kuoppaisia myös sateella liukkaita pyöränrenkaan alla ja vaativat varovaisuutta

Majapaikaksi oli valikoitunut hieman kaupungin ulkopuolella sijaitseva majatalo. Täysin varustelluista huoneista ja siististä kunnosta huolimatta yö maksoi vain 45 euroa. Olen muutenkin huomannut Saksan olevan todella halpa Pohjoismaihin verrattuna. Esimerkiksi puolen litran limupullo, joka on käyttämäni yksinkertainen hintaindeksi, maksaa Suomessa yleensä kaksi euroa,Ruotsissa ja Tanskassa sillä oli hintaa tavallisesti 15 kruunua eli noin 1,50 euroa, kun taas täällä hintaa on yleensä vain euro.

Sadepäivän raparoiskeet pestyäni pois suihkussa huomasin sateen tehneen tuohojaan, vaikka tarakalla olleet tavarani olivatkin muovien ansiosta pysyneet kuivana. Olin typerästi pitänyt puhelintani taskussa musiikin kuuntelua varten ja ilmeisesti vesi on päässyt laitteen sisään, koska näytöllä näkyy epätavallisia artefakteja. Lisäksi ohjaustangossa kiinni oleva etulaukkuni ei ilmeisesti ole niin vesitiivis kuin olin kuvitellut, koska siellä ollut vessapaperirulla oli sulanut märäksi mytyksi ja etutaskussa ollut passini oli läpimärkä. Illan ohjelmassa oli siis vielä hieman matkatavaroiden kuivattelua.

Päivä 10: Bremerhaven - Papenburg

Ajoaika: 5 h 31 min

Matka: 120 km

Keskinopeus: 21,7 km/h

Päivä 9: Neumünster - Bremerhaven

En ollut ehtinyt väsymykseltäni eilen illalla käydä tutustumassa Neumunsterin keskustaan, enkä tänä aamunakaan malttanut lähteä kaupunkikierrokselle, vaan kurvasin suorinta tietä kehätietä kaupungista ulos ja kohti seuraavaa määränpäätä, Waser-joen suulla noin 130 kilometrin päässä sijaitsevaa Bremerhavenia. Päivä alkoi jälleen erinomaisessa säässä ja leppeässä myötätuulessa, joskin lämpötila oli noussut hellerajan yläpuolelle ja nestetasapainon ylläpitoon oli kiinnitettävä enemmän huomiota.

Päivän ajo-urakka kulki vilkkaampia teitä pitkin kuin eilen, tai ehkä viikonpäivä teki liikenteestä vilkkaampaa. Oli miten oli, liikennemäärät pakottivat minut pääosin käyttämään erillisiä pyöräteitä, jotka olivat onnekseni enimmäkseen hyvässä kunnossa. Aina silloin asfaltin läpi puskenut juuri täräytti pyörää ja lastia oikein kunnolla, mutta kaiken kaikkiaan olin tänään käyttämiini pyöräteihin varsin tyytyväinen. Joillain hiljaisemmilla tieosuuksilla pyörätiet olivat huonommassa kunnossa, jolloin siirryin jälleen ajoradan puolelle. Vaikuttaa siltä, kuin vilkkaampien teiden varressa kulkevia pyöräteitä pidettäisiin paremmassa kunnossa, mikä olisi hyvin loogista ja helpottaa matkapyöräilijän elämää suuresti. Kaupunkien ja kylien laatoitettujen pyörätiehirvitysten kohdalla siirryin edelleen enimmäkseen ajoradalle.

Krempen kylä

Googlen kartat tekivät jälleen tempun ja ohjasivat minut ehkä kuoppaisimmalle hiekkatielle, jonka olen ikinä nähnyt. Jotain tien laadusta kertoo se, että vaikka nopeusrajoitus tällä tieosuudella oli 80 km/h, saavutin noin kahden kilometrin mittaisella hiekkatieosuudella edellä ajanutta autoa selvästi. Onneksi tämän jälkeen tie jatkui päällystettynä ja yhtyi pian takaisi suurempiin teihin.

Hyväkuntoinen pyörätie

Kuoppainen hiekkatie

Matkan ensimmäinen puolisko sujui hiekkatiekokeilusta huolimatta nopeasti, jonka jälkeen vuorossa oli Elbe-joen ylittävä lautta. Joen ylittää myös lukuisia siltoja, mutta lähimmätkin ovat kymmeniä kilometreja yläjuoksulla. Hampurin läpi virtaava Elbe on suuri joki ja näyttää näin pitkällä alajuoksulla enemmän merenlahdelta kuin joelta leveytensä puolesta ja ylityksessä kestikin lähemmäs puoli tuntia, kun lautan piti kiertää terminaalien välillä sijaitseva saari. Ulkonäkönsä puolesta lautta muistutti kuitenkin enimmäkseen suurehkoa lossia, sillä autot ajoivat sen yhdelle autokannelle pitkässä jonossa suoraan maantieltä ja lipunmyynnin hoiti kannella kiertänyt rahastaja. Ilmeisesti lämpimästä säästä ja lomasesongista johtuen lautalle johti kilometrien mittainen autojono, mutta onneksi pyöräilijän ei tarvinnut jonottaa eikä ylityskään maksanut kuin viisi euroa.

Lauttasatama

Elben ylittävät lautat

Matkan toinen puolisko lautan jälkeen sujui niin ikään enimmäkseen leppoisissa merkeissä, erinomaisen sään tehden matkanteosta sujuvaa. Säätiedotuksessa oli kuitenkin luvattu iltapäiväksi kuurosateita ja horisontissa alkoikin maalin lähestyessä näkyä synkkiä pilviä. Noin 30 kilometria ennen Bremerhavenia pysähdyin markettiin ostamaan juomista ja sisällä ollessani oli alkanut sataa rankasti. Koska tämä vaikutti ohimenevältä kuurolta, jäin pyörän kanssa lipan alle juomaan ja odottamaan kuuron loppumista. Samalla ehdin myös varata hotellin illaksi. Olin huomannut eilen, että mobiilidatan katkaiseminen oli ehkä hätiköityä, koska myös Saksassa liittymääni kuuluu 17 gigatavua ilmaista netinkäyttöä kuukaudessa. Vaikka tämä ei rajaton olekaan, riittää se varsin hyvin tienposkessa tapahtuviin kartan selailuihin ja hotellivarausten tekemisiin. Hotelleissa aion silti käyttää wifi-verkkoa datakaton säästämiseksi.

Sateen lakattua lähdin jatkamaan matkaa, mutta hetkisen kuluttua ylleni tuli toinen melko rankka sadekuuro. Normaalisti en juuri murehdi sateista, erityisesti kun ilma on näin mukavan lämmin, mutta koska tämäkin vaikutti ohimenevältä kuurolta, jäin pyörätiellä suuren lehmuksen alle odottamaan pahimman sateen loppumista. Se loppuikin melko nopeasti, ja vaikka loppumatkan tihutti vettä kevyesti, pysyivät matkatavarani enimmäkseen kuivina huolimatta siitä, että en ollut virittänyt laukkujen päälle jätesäkkejä täydellistä sadesuojaa varten. Olisin sen ehkä aamulla tehnytkin, mutta säkkejä ja pakkausteippiä ei ole enää kuin yhdeksi päiväksi, ja haluan säästää niitä tulevaan tarpeeseen. Toki tarvikkeita voisi myös ostaa lisää, mutta olen myös laiska, enkä halua etsiä ylimääräisiä kauppoja ja teipata ylimääräisiä jätesäkkejä ellei ole aivan pakko.

Bremerhavenin majapaikkani oli viehättävä pieni, vanha hotelli

Lyhyemmästä päivämatkasta ja paremmasta ajankäytöstä (ei pyhiinvaellusta tai uimataukoa) johtuen pääsin perille Bremerhaveniin melko aikaisin. Olin myös ottanut päivän polkemisen melko rennosti kerätäkseni takaisin voimia, joita kului eilen, kun jouduin melko lailla kiristämään tahtia illalla päästäkseni ihmisten ajoissa perille majapaikkaan. Löysäilyn takia tämän päivän keskinopeus jäi myötätuulesta huolimatta melko maltilliseksi. Päätin myös jättää tältäkin illalta kaupunkikierroksen väliin ja sen sijaan kirjoittaa blogin kaikessa rauhassa ja rentoutua hieman ennen nukkumaanmenoa. Huomenna näen kaupungin keskustan joka tapauksessa, kun joudun menemään keskustassa sijaitsevalle lautalle Weser-joen ylittääkseni.

Päivä 9: Neumünster - Bremerhaven
Ajoaika: 5 h 56 min
Matka: 131 km
Keskinopeus: 22,0 km/h

Päivä 8: Sakskøbing - Neumünster

Sakskobingin majoituspaikka ei aamutoimien myötäkään onnistunut voittamaan minua puolelleen. Huoneen ovessa oli lappu, jossa luki "Hintamme eivät ole hotellien tasoa, eivätkä myöskään palvelumme. Viethän lakanasi pyykkiin ja tyhjennät roskiksen." Muuten hyvä, paitsi että omalla kylpyhuoneella varustetun huoneen saadakseni olin joutunut maksamaan enemmän kuin useimmista hotellihuoneista. Päätin silti noudattaa nokkavaa ohjetta ja kantaa lakanat pyykkipisteeseen.

Päivän ajosää oli käytännössä täydellinen. Sinisen taivaan päällä oli ohut pilviharso, joka teki päivästä lämpimän, muttei tukahduttavan kuumaa. Leppeä myötätuuli teki polkemisesta lähes ilmaista ja lähdin nopeassa tahdissa liitämään kohti 30 kilometrin päässä Rodbyn taajamassa sijaitsevaa lauttasatamaa. Matkalle sattui Maribon pikkukaupunki, jonka keskustassa olevaa vanhaa kirkkoa oli käytävä pikaisesti vilkaisemassa. Kirkko oli Lollannissa kulkeneiden kahden keskiaikaisen pyhiinvaellusreitin risteyskohdassa. Sain kokea pyhiinvaelluksen autuuden myös omakohtaisesti, kun pyöräilyviitta Rodbyhyn ohjasi pyöräilijät kyseiselle pyhiinvaellusreitille muutaman kilometrin matkaksi, joka oli kapea metsäpolku, jolla sai varoa penkasta kurkottelevia nokkosia ja piikikkäitä vadelmapensaita. Näköjään pyöräilyviittaan ei voi luottaa sokeasti edes Tanskassa.

Ankkoja Maribon kaduilla

Harharetkestä huolimatta saavuin lauttasatamaan nopeasti. Koska kyseessä oli jo reitin kolmas lauttamatka, tuntui lähtöselvityskopille pyöräily jo täysin rutiininomaiselta toiminnolta. Ylitys Rodbysta Saksan puolelle Puttgardeniin kestää noin 45 minuuttia. Lautan autokannella on myös rautatiekiskot, sillä lauttaa on käytetty junayhteyden järjestämiseen Tanskan ja Saksan välillä. Juna lautassa olisi ollut hauska kokea, mutta valitettavasti tämä erikoisuus jää historiaan, sillä salmen ali on rakenteilla rautatietunneli.

Osan lauttamatkan ajasta käytin jatkosuunnitelmien tekemiseen. Amsterdam oli matkaa suunnitellessa alkuperäinen kunnianhimoisin tavoitteeni ja viime päivinä olin hiljalleen alkanut puoltaa sinne asti jatkamista. Tämän päätöksen myötä valitsin majoituspaikakseni Neumunsterin kaupungin, joka sijoittuu melko lähelle rannikkoa, optimaaliselle reitille kohti Amsterdamia. Tämä tarkoittaa myös, että ohitan nyt Hampurin kokonaan. Vaikka se olisikin ollut hieno kaupunki nähdä, olisi kunnollinen tutustuminen vaatinut kokonaisen päivän, ja koska tuhrasin jo ylimääräisen päivän Kööpenhaminan tutkimiseen, jätän Hampurin mielummin tulevaa matkaa odottamaan. Neumunsteriin matkaa kertyisi lauttasatamasta vielä 115 kilometriä mikä tekisi päivän matkasta pitkän, mutta hyvän kelin myötä sen pitäisi onnistua hyvin.

Majoitus- ja reittisuunnitelmien jälkeen käänsin mobiilidatan pois päältä puhelimesta. Puhelinliittymääni kuuluu rajaton datankäyttö Pohjoismaissa, mikä on osoittautunut erinomaisen hyödylliseksi viimeisen viikon aikana. Nyt Saksaan saavuttaessa se ilo on kuitenkin ohi. Data on toki edelleen käytettävissä hätätilanteissa, mutta muuten en sitä lisämaksujen pelossa aio kääntää päälle. Tämä mielessäni olen aiempina päivinä ladannut karttoja ja musiikkia puhelimeeni, mutta niitä lukuunottamatta olin nyt taantunut lähes metsästäjä-keräilijöiden tasolle, joutuen nojaamaan selviytymisessäni villien wifi-verkkojen löytämiseen.

Saksan puolelle saavuttaessa oli edessä nopea palautus maan pinnalle parin viime päivän pyöräilyparatiisista. Poissa olivat Tanskan loistavat yksisuuntaiset pyöräkaistat ja maanteiden leveät pientareet. Saksan pyöräinfra oli huonoa, kuten olin osannut odottaa, mutta eri tavalla. Olin kuvitellut tulevani autohulluun maahan, jossa pyöräteitä ei ole kuin keskustoissa ja muualla mennään autojen ehdoilla. Useimpien maanteiden varrella kuitenkin kulki yllätyksekseni pyörätie tehden pyörätieverkosta ainakin tämän päivän reitilläni halki Schleswig-Holstenin huomattavasti kattavamman kuin Suomessa taajamien ulkopuolella. Huono uutinen oli kuitenkin se, että nämä pyörätiet olivat yleensä ala-arvoisen huonoja. Taajamien välillä niistä teki huonoja routavauriot ja tien läpi puskevat juuret. Yhtään parempi tilanne ei ollut taajamissa tai kaupungeissa, joissa pyörätieksi oli merkattu mikä tahansa tien laidassa kulkeva kävelytie, oli se sitten päällystetty soralla, asfaltilla tai laatoilla. Yleensä se oli kuitenkin päällystetty laatoilla, jotka tekivät kyydistä vähintään yhtä tärisyttävää kuin juurien röpeltämällä asfaltillakin.

Vaikka taajamien ulkopuolella kulkevat erilliset pyörätiet olivatkin minulle selkeä huononnus verrattuna Tanskan ratkaisuun rakentaa leveitä pientareita pyöräilijöille taajamien ulkopuolella, ymmärrän toisaalta ratkaisun. Erillinen väylä tekee väylästä helposti lähestyttävämmän lapsille, ikäihmisille ja koiranulkoiluttajille. Sen sijaan ratkaisua rakentaa kaupunkien pyörätiet laatoista en saata ymmärtää. Laattojen lisäksi kaupunkien pyöräteitä vaivaavat täällä samat ongelmat kuin Suomessa ja Ruotsissakin, eli reitit ovat usein sokkeloisia, huonosti viitoitettuja ja yleisesti päälleliimatun oloisia toisin kuin Tanskassa suunnitelman mukaan rakennettu yhtenäinen verkosto.

Upea lehtikatto hiljaisen pikkutien yllä

Tämä pyörätie sattui olemaan kelvollisessa kunnossa

Lautalta matka jatkui pikkuteitä mukavien pikkukaupunkien ja kylien läpi, joissa opin nopeasti siirtymään laatoitetuilta pyörätien hirvityksiltä suosiolla ajoradan puolelle. Fehmarnin saari, jolla Saksan puolen lauttasatama sijaitsee, on ilmeisesti turistien suosiossa, sillä liikkeellä oli paljon matkailuautoja, moottoripyöriä sekä myös jalan ja pyörällä kulkeneita matkailijoita jakamassa kanssani surkeat kuoppaiset pyörätiet. Saaren yhdistää mantereeseen jylhä kaarisilta, Fehmarnsundbrucke. Mantereen puolella pysähdyin myös erääseen turistien täyttämään rantakaupunkiin pikku uimalenkille. Kahlasin ensin innoissani syvemmälle uimaan kunnolla, kunnes näin kaksi meduusaa ja päätinkin vain kastautua matalammassa rantavedessä, josta näki turvallisesti pohjaan asti.

Näkymä sillalta

Fehrmarnin silta

Meduusaranta

Uimalenkin, turistikaupunkeihin tutustumisen sekä lauttamatkaan kului kuitenkin rutkasti aikaa ja niinpä loppupäivän poljin kovaa tahtia kylien ja pikkukaupunkien läpi pysähtymättä muuten kuin pienille evästauoille. Melko pian huomasin, että pikkuteillä voin surutta siirtyä surkeilta pyöräteiltä ajoradalle myös taajamien ulkopuolella, mikä nopeutti matkantekoa huomattavasti. Autoilijoiden suhtautuminen pyöräilijöihin on täällä mielestäni suunnilleen vastaavaa kuin Tanskassa ja Ruotsissa ellei jopa parempaa, eli toisin sanoen kilometrikaupalla Suomea edellä. Ohittajat antavat runsaasti tilaa ja yksi ohittaja oli jopa niin varovainen, että odotti takanani ohituskiellosta kertovan sulkuviivan loppumista, vaikka vastaantulevaa liikennettä ei ollutkaan.

Lopulta Neumunsterin hotelliin päästyäni oli jo melko myöhä ja matkamittari näytti noin 15 kilometriä suurempaa lukemaa kuin mitä matkan olisi pitänyt olla Googlen karttojen mukaan. Muutama epäoptimaalinen tievalinta, yhden tietyön aiheuttama kiertoreitti sekä tietysti pyhiinvaellus Tanskassa tekivät tästä päivästä vahingossa matkan toiseksi pisimmän. Hirvittää ajatellakaan kuinka kauan perille pääsyssä olisi kestänyt, jos myötätuuli ei olisi nostattanut päivän keskinopeutta reissun tähänasti korkeimmaksi. Olen jälleen niin väsynyt, että joudun sysäämään huomisen reitin ja majoituksen suunnitelun aamuun.

Päivä 8: Sakskøbing - Neumünster
Ajoaika: 6 h 58 min
Matka: 161 km
Keskinopeus: 23,1 km/h