Päivä 7: Kööpenhamina - Sakskøbing

Kaupunkinäkymä hotellihuoneesta

Heräsin aamulla ennusteiden mukaiseen rankkaan vesisateeseen. Suunnitelmani mukaisesti yritin kuluttaa muutaman tunnin aikaa ennen polkemaan lähtemistä odotellessa sateiden hälvenemistä. Päivän ajoreitissä ei ollut juuri tutkimista, sillä se on lähes viivasuora tie suoraan Kööpenhaminasta etelään koko Sjellannin saaren halki ja pitkää siltaa pitkin Lollantiin, josta Saksan lautat lähtevät. Sain kuitenkin kulutettua aikaa pakkaamalla tavarani pyörälaukkuihin tiiviimmin ratkeilevien saumojen tuskan helpottamiseksi, sekä tein esitutkimusta Saksan maahantulovaatimuksista. Lopulta päätin myös syödä hotelliaamiaisen suolaisesta hinnasta huolimatta, sillä sateessa ei huvittanut lähteä etsimään ruokakauppaa. Olin tyytyväinen etten ollut eilen syönyt hotellin aamiaista, sillä se oli varsin köykäinen. Lämpimiä tuotteita kuten pekonia ja munakokkelia ei ollut tarjolla, jota tosin helpotti hiukan erinomaiset kroissantit. Muutoin olin kyllä ollut tyytyväinen hotellivalintaani Kööpenhaminassa, joka oli keskeisellä paikalla sijaitseva uudehko rakennus ja kahdeksannessa kerroksessa sijainneesta huoneestani oli ollut mukava näkymä.

Yhdentoista tienoilla sade ehti hetkellisesti lakata ja kun oli myös aika kirjoittautua ulos huoneesta, päätin lähteä tien päälle vaikka kuuroja olikin edelleen luvassa muutaman tunnin ajan. Ja melko pian ajamaan lähdettyäni alkoikin uudestaan sataa ja sade kesti koko matkan Kööpenhaminasta ulos. Reiteistä ei sentään tarvinnut murehtia, vaan suora nelikaistatie ja sen varrella kulkenut ruhtinaallisen leveä pyöräkaista teki Kööpenhaminasta poistumisesta mutkattomamman ja idioottivarmemman operaation kuin joistain pienistä suomalaiskaupungeista pois navigoinnin. Tosin leveä tie sai minut tajuamaan, mikä Kööpenhaminassa oli minua näinä parina päivänä vaivannut. Kaupungin kadut ovat usein todella leveitä, ei pelkästään leveiden pyöräkaistojen takia, vaan myös keskustaan asti yltävien monikaistaisten autoteiden takia, eikä nillä yleensä ollut minkäänlaisia puita. Kun kaupungissa ei ole raitiovaunujakaan, leveät kadut olivat enimmäkseen pelkää asfalttimerta. Jonkinlainen viihtyvyys ja kodikkuus jäi Kööpenhaminasta tämän takia puuttumaan, joka tekee esimerkiksi Helsingin monia lehmusten reunustamia katuja kulkemisesta niin mukavaa. Erityisesti voisin kuvitella tuulisten ja puuttomien katukuilujen olevan melko ankeita Tanskan lumettomien talvien aikana.

Tunnin jälkeen tauotta kestänyt sade ja vain 17 asteen lämpötila alkoivat aiheuttaa liikunnasta huolimatta vilunväristyksiä, kun tahtia oli vähän löysättävä. Lisätaakkaa aiheutti navakka vastatuuli, jolta leveä päätie ja harvassa olevat metsälaikut eivät juuri suojanneet. Kogen esikaupunkia lähestyessäni aloin pohtia junan ottamisen mahdollisuutta, mutta lopulta päätin laittaa lisää vaatetta päälle ja jatkaa hammasta purren, sillä ennusteiden mukaan sade loppuisi pian. Niin se tekikin ja vaikka vastatuuli teki matkanteosta edelleen hidasta, pääsin lopulta Sjellannin eteläkärjessä sijaitsevaan Vordinborgin linnoituskaupunkiin noin 80 raskaan kilometrin jälkeen. Päätin ansainneeni palkinnon ja kolmioleivän tai mäkkärin sijasta söin ravintolassa muhkean, liekillä grillatun hampurilaisen. Syödessäni aurinkokin hiipi esiin ja loppupäivän sain polkea auringossa.

Vordingborgin linnassa on Skandinavian parhaiten säilynyt torni

Ruokatauolla olin varannut myös majoituspaikan Sakskobing-nimisestä pikkukaupungista noin 30 kilometrin etäisyydeltä. Sieltä on huomenna parisenkymmentä kilometriä Rodbyhyn, josta Saksan lautat lähtevät. Syömisen ja keskustassa sijaitsevan linnanraunion pikaisen tutustumisen jälkeen matkani johti Lollannin saarelle, jonne siirtyminen tapahtui noin kolme kilometriä pitkää vanhaa Storstromsbroen-siltaa pitkin. Kova sivutuuli ja kuoppaisesti päällystetty, kapea pyörätie sillan reunassa tekivät polkemisesta haastavaa, mutta korkealle kohoavan sillan keskeltä aukesivat upeat merimaisemat.

Storstromsbroen

Sillalta loppumatka Sakskobingiin taittui edelleen jatkuvasta vastatuulesta huolimatta kivuttomasti auringon lämmittäessä, idyllisessä maalaismaisemassa pikkykylien läpi mutkittelevaa tietä pitkin. Sakskobingista varaamani majoituspaikka ei ollut hintaansa nähden kummoinen ja liinavaatteista piti maksaa 70 kruunun lisämaksu, mutta seudulla ei ollut valtavasti valinnanvaraa ja toisaalta pitkän ajopäivän jälkeen pelkkä lämpimään suihkuun pääsy teki majoituspaikasta ihan riittävän hyvän. Huomisesta en tiedä muuta kuin että matka jatkuu Saksaan. Olen liian väsynyt reittiä suunnitellakseni, mutta lauttamatkan pitäisi tarjota riittävästi aikaa yöpaikan selvittämiseksi. Sen kuitenkin tiedän, että Hampuri on vielä liian kaukana yhdessä päivässä saavutettavaksi.

Päivä 7: Kööpenhamina - Sakskøbing

Ajoaika: 6 h 1 min

Matka: 126 km

Keskinopeus: 20,9 km/h