Päivä 4: Värnamo - Markaryd

Aamupalan, pakkaamisen ja muiden rutiinien jälkeen ensimmäinen toimenpide päivän agendalla oli uusien aurinkolasien ostaminen. Olin ne hölmöyksissäni unohtanut pyörän päälle eräällä taukopaikalla eilen, josta ne pääsivät liikkeelle lähdettyäni putoamaan tielle enkä tätä tietenkään ajoissa huomannut. Onneksi lähellä oli Biltema, mutta aurinkolasivalikoima ei ollut erinomainen. Lopulta ostin melko onnettomat 50 kruunun lasit, joiden seepian värinen sävytys saa kaiken näyttämään Toscanan auringon polttamalta. Huonotkin aurinkolasit ovat silti tyhjää parempi.

Päivän määränpääksi valikoitui vain 100 km päässä E4:n varressa sijaitseva pikkukaupunki nimelta Markaryd. Majoituspaikkojen vähyys pidemmällä vaikutti päätökseen päivämatkan lyhyydestä, mutta se antoi minulle myös aikaa iltapäivällä tavata lähellä asuva internet-tuttu, jonka olen tuntenut jo yli kuusi vuotta ja pyörämatkani tarjosi viimein erinomaisen mahdollisuuden kasvokkain tapaamiseen.

E4-moottoritie ylittää jokilaaksossa kulkevan vanhan tien

Päivän ajomatka E4-tietä seuraillen oli varsin tylsä. Pilvinen sää oli jopa hiukan liian viileä ja paikoin jouduin laittamaan pitkähihaisen t-paidan päälle vielä ohuen tuulitakin vilunväristyksien välttämiseksi. Vasta viime kilometreillä pilviverho alkoi rakoilla ja päästi aurinkon paistamaan illaksi. Lisäksi koko päivän melko kevyesti, mutta tasaisen tauotta puhaltanut vastatuuli ei juuri kannustanut katselemaan ympärille, vaan pitämään matalan ajoasennon ja tasaisen polkemistahdin yllä matkan taittamisen varmistamiseksi.

Tylsä ei kuitenkaan ole pelkästään huono asia. Päivän suorat ja tasaiset tieosuudet olivat tervetullutta kevennystä ja vastapainoa aiempien päivien pikkuteiden tarjoamille väsyttäville ylämäille. Vastatuulesta huolimatta tasainen tie tarkoitti selkeästi edellisiä päiviä korkeampaa keskinopeutta. Lisäksi nyt jo neljän päivän edestä Ruotsin tieverkkoa nähneenä pystyn ehdottomasti sanomaan, että maantiepyöräilylle on täällä selkeästi paremmat puitteet kuin Suomessa. Tärkeimmän osan tästä muodostavat monille tieosuuksille rakennetut erikoisleveät pientareet, jotka ovat paras yhdistelmä kaikkea pyöräilijän kaipaamaa. Ohittaviin autoihin on riittävästi etäisyyttä, jotta tarkasta ajolinjasta ei tarvitse murehtia aivan kuin erillisellä pyörätiellä, mutta toisaalta piennar ei kärsi pyöräteiden pahimmista ongelmista, mutkaisuudesta ja huonosta opastuksesta.

Ruotsin vahvuus ei kuitenkaan ole pelkästään infrastruktuuri. Kapeammilla teillä olen huomannut autoilijoiden antavan pääosin paljon enemmän tilaa pyöräilijälle ohitustilanteessa, kuin Suomessa. Paljon Suomea useammin näkee myös autolijan hidastavan ja odottavan sopivaa ohitustilannetta sen sijaan, että änkeäisi vaarallisesti ohi vastaantulevasta liikenteestä huolimatta. Tosin liikennekulttuuri ei kaikin puolin ole parempi, sillä olen huomannut autoilijoiden kunnioittavan väistämissääntöjä risteyksissä ja liikenneympyröissä vaihtelevasti. Kaiken kaikkiaan Ruotsi on silti ollut erinomainen ajokokemus ja tulen ehdottomasti tulevaisuudessa tekemään suunnittelupöydällä olleen matkan Tukholmasta pohjoiseen rannikkoa seuraillen aina Suomen Lappiin asti.

Markarydiin päästyäni kirjoittauduin sisään uniikin näköiseen hotelliin. Funkkishenkinen valkoinen kivirakennus on rakennettu 1934 ja sen myös paikoin huomaa. Lämpimän veden tulo suihkusta vaati viisi minuttia veden valuttamista.

Stora Hotellet oli majoituspaikkani Markarydissä

Illan ohjelmaan kuului nettikaverini tapaamisen lisäksi myös huomisen rajanylityksen käytäntöjen selvittäminen. Tähän asti reissua olen selvinyt näyttämättä henkilöllisyystodistustani kertaakaan. Jopa laivan lähtöselvityksessä Turussa byrokratia jäi välistä, kun virkailija huikkasi minulle kopista "oletko Otto?" ja tarjosi lippuani sen kummempia papereita kyselemättä. Päättelin tästä olevani ainoa polkupyöräpaikan varannut matkustaja. Tanskan rajalla tämä tulee kuitenkin muuttumaan. Tanskan maahantulosääntöjä tarkemmin selvittäessäni nimittäin huomasin, että minua ei vielä lasketa täysin rokotetuksi, koska toisen rokotusannoksen saamisestani on alle kaksi viikkoa aikaa. Tämä tarkoittaa, että rajan ylittääkseni minulta vaaditaan tuore negatiivinen testitulos.

Auringonlasku hotellihuoneen ikkunasta

Helsingborgissa on onnekseni runsaasti pikatestien tarjoajia rajanylittäjiä varten, eikä edullisimman testin 400 kruunun hintakaan ole päätähuimaava. Aikatauluni tämä saattaa kuitenkin pistää uusiksi. Yhteensä 130 kilometria pyöräilyä, koronatestin hakeminen, rajamuodollisuudet ja lauttamatka voi nimittäin olla hankalaa mahduttaa yhteen päivään. Jos huomenna testin tehtyäni jatkaminen vaikuttaa liian myöhäiseltä, saatan siis jäädä Helsingborgiin vielä yhdeksi yöksi.

Päivä 4: Värnamo - Markaryd
Ajoaika: 4 h 15 min
Matka: 95 km
Keskinopeus: 22,5 km/h