Päivä 13: Amsterdam - Schipholin lentoasema

Heräsin viimeisen matkapäivän aamuna hyvin nukkuneena pilvipoutaiseen Amsterdamiin. Päivän ohjelmaan kuului vielä hiukan nähtävyyksien tutkimista edelleen samaan tapaan, tutkien kaupunkia melko päämäärättömästi pyöräillen. Ensimmäisenä menin Vondelpark-puistoon, jonka tarkkaan manikyröidyt nurmikot, suihkulähtein varustetut lammikot ja pronssiveistokset saivat minut kiertelemään ympäriinsä yli tunnin. Ehdin katsastaa myös Amsterdamin vanhaan, koristeelliseen pääpostitaloon remontoidun Magna Plaza -ostoskeskuksen, joka oli tosin hieman aneeminen ja ehkä koronan seurauksena valtaosa liiketiloista oli tyhjillään.

Vondelpark

Ostoskeskukseksi muutettu vanha postitalo

Pikaisen lounaan sekä muutamien kauppojen kiertelyn jälkeen oli aika suunnata lentokentälle. Lähdin lopulta siirtymään kentälle neljä tuntia ennen lentoa, eikä se ollut yhtään liikaa aikaa. Matkalla kentälle poikkesin väärään suuntaan ja päädyin ajamaan suuren puiston halki. Matkan varrella sain hollanniksi kommentteja leveää pyörätietä kävelleeltä pariskunnalta, ehkä olin heidän mielestään väärässä paikassa tai ajoin liian kovaa. Lopulta pääsin kuitenkin perille lentokentälle hyvissä ajoin. Tuntui jotenkin omituiselta saapua lentokentälle pyörällä kaikkien valtavien parkkilaitosten, hotellitornien ja moottoritieramppien muodostamassa maisemassa pujotellutta vaatimatonta pyörätietä pitkin. Lentokentät ovat normaalisti autojen valtakuntaa, mutta täällä alankomaalaiseen tapaan hyvä pyörätie jatkui aivan terminaalien ovelle asti.

Amsterdamin pyörätiet parantuvat heti kun keskustasta jatkaa kohti lähiöitä

Pyörätie johti Schipholin lentoasemalla aivan terminaalien eteen

Pyörälaatikon hankittuani ryhdyin purkamaan pyörää, johon kuului tangon kääntäminen sivuttain, renkaiden tyhjentäminen sekä polkimien irrottaminen. Kaksi ensimmäistä sujuivat käden käänteessä, mutta polkimet olivat jumissa. Olin ottanut matkaan melko heppoiset pihdit, joiden avulla en saanut kohdistettua liitokseen riittävästi vääntöä. Jonkin aikaa polkimien kanssa ähistyäni tuli pyörälaatikoita myyvä KLM:n työntekijä avukseni ja yhdessä ahdoimme pyörän laatikkoon polkimien kanssa, hiukan pakkausteipin kanssa avustaen. Ongelma ratkesi ja jatkossa tiedän ottaa reilun kokoisen kiintoavaimen mukaan jumittuneiden polkimien varalta.

Matkaan mahtui vielä yksi mutka, kun lähtöselvityksen työntekijä unohti antaa minulle koneeseennousukortin. Ilmeisesti kopista ulos tuleminen ja pakettitarran liimaaminen pyörääni sekoitti hänen rutiininsa. Olin jo kävellyt pitkän matkaa kohti lähtöporttia kun huomasin, että tärkeä paperi puuttuu. Juoksin takaisin lähtöselvitykseen, joka oli jo sulkeutunut, mutta onneksi virkailija oli edelleen paikalla. Esitin asiani ja hän katsasti lipputulostimen, jossa lippuni olikin valmiina odottamassa. Tätä ei siis olisi päässyt tapahtumaan, jos en olisi sattunut olemaan jonon viimeinen matkustaja. Lopulta poljinten vääntämisen ja kentällä juoksemisen seurauksena hikoilin päivän aikana varmaankin yhtä paljon kuin koko pyörämatkalla Ruotsista tänne.

Tuntui jotenkin hyvin omituiselta istua lattialla matkatavarakarusellien välissä Helsinki-Vantaalla pumppaamassa ilmaaa pyöränrenkaisiin

Kommelluksista huolimatta matka on nyt päätöksessä. En ollut ennen tätä hetkeä pitänyt juuri kirjaa kokonaismatkasta, joten nyt päivämatkat yhteen laskettuani tuntuu lähes 1500 kilometrin kokonaismatka aika säpsähdyttävältä. Matkani ei ikinä missään vaiheessa päässyt tuntumaan niin pitkältä, kun joka päivän ohjelmassa oli aina vain seuraava kaupunki ja yleensä vielä päivämatkakin jakautui päässä luontevasti välietappeihin, kun päämäärään suunnistaessa kyltit yleensä ohjasivat aina vain seuraavaan kaupunkiin tunnin tai parin polkemisen päässä. Operoin siis itse aina pikemminkin kymmenissä ja sadoissa kilometreissä, eikä ajatus tuhansista kilometreistä ikinä oikeastaan tullut mieleen.

Yhtä opetusta reissusta ei voi oikein tiivistää. Hienot ja vaihtelevat maisemat, matkan varrella olleet kauniit kaupungit niin pienet kuin suuret, pelloilla käyskennelleet kurkipariskunnat sekä monet muut isot ja pienemmät asiat tekivät matkasta upean kokemuksen. Ehkä Suomeen palatessa kuitenkin päälimmäisenä on mielessä kaipuu takaisin Tanskan ja erityisesti Alankomaiden upeille pyöräteille ja paremman pyöräilykulttuurin pariin. Jo illalla asemalta kotiin lopulta polkiessani totesin, että vaikka oma koti on kullan kallis ja on hienoa olla takaisin Helsingissä, olisi mukava saada tänne muutama hollantilaisten standardien mukaan rakennettu fietspad.

Yleensä olen loppuun myös laskenut matkan kokonaishinnan, mutta nyt en tiedä uskallanko edes laskea kokonaishintaa. Matka tuli ehdottomasti maksamaan alkuperäisiä arvioitani enemmän oikeastaan kauttaaltaan. Erityisesti Ruotsin pikkukaupunkien hotellit maksoivat enemmän kuin olin arvioinut sekä laiva Tukholmaan matkan alussa ja nyt lento kotiin maksoivat myös jonkin verran arvioimaani enemmän. Toisaalta hintalappu on tässä kohtaa aika lailla toissijainen asia. Matka oli hintansa väärti loppusummasta riippumatta ja tulee varmasti olemaan alku koko joukolle kauemmas suuntautuvia pyörämatkoja. En tiedä pystynkö enään menemään tavalliselle kaupunkilomalle, taittaen matkat lentäen tai muuten konevoimalla molempiin suuntiin, sillä pyörällä uuteen maahan ja uuteen kaupunkiin saapumisesta saa sellaisen saavutuksen tunteen, että lentokoneella huijaaminen saattaa jatkossa alkaa maistumaan aika halvalta. Kiitos kaikille matkaa seuranneille lukijoille, jään innolla odottamaan ensi kesän pyörämatkaa Suomen, Euroopan tai ties minkä maan tai maanosan halki!

Päivä 13: Amsterdam - Schipholin lentoasema Ajoaika: 58 min Matka: 19 km Keskinopeus: 20 km/h

***

Tukholma - Amsterdam Ajoaika: 67 h 7 min Kokonaismatka: 1464 km Keskinopeus: 21,9 km/h Keskimääräinen päivämatka (poislukien ajo lentokentälle): 131 km