Päivä 6: Välipäivä Kööpenhaminassa

Lepopäiväni Kööpenhaminassa alkoi marketista ostetulla aamiaisella, jonka nautin sataman rannassa hotellini lähellä. En pane pahakseni hotelliaamiaista, mikäli sellainen hintaan kuuluu, mutta erikseen en niistä mielelläni ala maksamaan, sillä buffet kannustaa ikävään ylensyömiseen ja toisaalta marketista kolmioleivän ja juoman ostamalla saa aamiaisen paljon halvemmalla. Ensimmäinen kohde, jota varta vasten menin katsomaan oli niin ikään hotellin lähellä satamassa sijaitseva korotettu pyörätie cykelslangen, joka tarkoittaa kirjaimellisesti pyöräkäärmettä. Uniikin ja veistoksellisen rakennelman lisäksi se on myös äärimmäisen hyödyllinen ja käytännöllinen yhteys pyöräilijöille satamarannan halki.

Aamupalapaikka satamassa

Cykelslangen eli pyöräkäärme

Sama teema jatkui pitkin päivää myös myöhemmin. Ehkä tärkein yksittäinen syy, miksi halusin viettää ylimääräisen lepopäivän Kööpenhaminassa, oli halu kokea omakohtaisesti maailmankuulun pyöräilykaupungin mukavuudet. Tällä saralla kaupunki ei pettänyt, enkä tarkoita pelkästään kalliita wau-arkkitehtonisia siltoja, joita toki niitäkin löytyy. Lähes jokaisella suurella Kööpenhaminan kadulla on molemmin puolin yksisuuntainen pyöräkaista, joka on lähes aina riittävän leveä hitaamman pyöräilijän turvalliseen ohittamiseen. Helsingissä en ole kadun reunassa kulkevien pyöräkaistojen suuri ystävä, sillä siellä ne eivät tunnu toimivan. Paitsi että ne ovat liian kapeita ohittamiseen, niitä käytetään jatkuvasti (laittomasti) parkkipaikkoina, eivätkä oikealle pyöräkaistan yli kääntyvät autoilijat usein muista varoa pyöräilijöitä, mikä johtaa vaaratilanteisiin.

Kööpenhaminan pyöräkaistat toimivat kuitenkin kuin hyvin öljytty kello. Kaistat ovat täällä leveämpiä sekä katukivellä erotettuja, mutta luulisin niiden yleisyyden olevan tärkein tekijä. Lähes kaikki kaupungin pyöräkaistat ovat huolella laadittujen suunnitteluperiatteiden mukaan tehtyjä kopioita, mikä tarkoittaa myös, että jokainen tienkäyttäjä kulkuneuvosta tietämättä tuntee paikkansa, oikeutensa ja velvollisuutensa. Kunhan yksisuuntaisten pyöräkaistojen kommervenkit oppii, erityisesti vasemmalle kääntyessä tarvittavan manööverin (jota kutsutaan myös Kööpenhaminan vasemmaksi), on kaupungissa pyöräily äärimmäisen helppoa ja mutkatonta. Erityisen hieno osa suunnitteluperiaatteita on väistämisvelvollisuuksien selkeä merkitseminen lähes kaikkialla, missä liikennettä risteää. Liikennemerkin muodossa olevan kärkikolmion lisäksi katuun on maalattu pysähtymisviivat ja kärkikolmioita osoittamaan väistämisvelvollisuutta. Tämä tarkoitti, että Ruotsissa havaitsemastani sekavuudesta väistämisvelvollisuuksista ei ollut täällä tietoakaan.

Toki sain päivän ohjelmaan mahdutettua muutakin kuin pyöräinfrastruktuurin tuijottamista. Kävin Copenhill -hiihtokeskuksessa, joka on rakennettu spiraalimaisesti lämpövoimalaitoksen päälle. Kesällä rinteessä on muovipinnoite, jonka päällä pystyy hiihtämään, mutta minä en tehnyt paikalla muuta kuin kiipesin huipulle ja ihailin maisemia. Rakennelman huippu yltää yli 80 metrin korkeuteen, joka tarjoaa hienot näkymät Kööpenhaminan yli sekä näkymän pohjoiseen Oresundin sillalle ja bongasinpa horisontista myös Malmössä sijaitsevan Turning Torso -pilvenpiirtäjän. Koko päivän jatkunut pilvinen sää ei ehkä ollut parhaasta päästä maisemien ihailua varten, mutta lämmin ja sateeton keli on silti puolikas voitto.

Öresundin silta

Tunnollisena turistina söin lounaaksi autenttista tanskalaista katuruokaa polse-kioskilta ja kiersin myös vanhankaupungin keskeiset nähtävyydet kuten Nyhavn-kanavan ja Amalienborgin linnan. Toisaalta palatsien, kirkkojen ja linnojen hulppea arkkitehtuuri on upeaa, mutta herättää samalla eräänlaista vaatimatonta ylpeyttä siitä, että Suomi on nuori, nöyrä tasavalta eikä kullalla silatuilla monumenteilla vuosisatoja pröystäillyt kuningaskunta. Tai ehkä kyseessä on jonkinlainen kateus, en ole ihan varma.

Nyhavn

Kongens nytorv ja Kristian V:n patsas

Amalienborgin linna

Fredrikin kirkko

Kaupunkikierroksen jälkeen lähdin vielä etsimään itsepalvelupesulaa pyykinpesua varten. Löytämäni pesula tarjosi maksuvaihtoehdoiksi kolikot tai mobiilisovelluksen, joten aloin lataamaan mobiilisovellusta. Kävi kuitenkin ilmi, että maarajoitusten vuoksi en pystynyt lataamaan tanskalaista pesulasovellusta puhelimeeni. Lähdin jo hakemaan pankkiautomaattia, mutta miniminostorajan ja palvelumaksu myötä käteinen olisi tarkoittanut kahdenkymmenen euron laskua pyykinpesusta. Ei kiitos. Onneksi melko lähellä sijainnessa seuraavassa pesulassa sovelluksella maksaminen onnistui näppärästi, ja sain pyykkini pestyä.

Huomisen ohjelmassa on jatkaa matkaa etelään kohti Rodbyn kaupunkia, josta Saksaan lähtevät lautat lähtevät. Sinne on Kööpenhaminasta 150 kilometriä, joka on mahdollista polkea yhdessä päivässä, mutta ei jätä enään aikaa ja voimia lauttamatkaan. Tulen siis viettämään vielä yhden yön Tanskan puolella, joko Rodbyssä tai sen lähistöllä. Säätiedotus on luvannut huomisaamuksi rankkaa sadetta, jonka on kuitenkin ennustettu hälvenevän iltapäivän aikana, joten saatan lykätä lähtöä aamulla ainakin pahimpien kuurojen väistymistä odotellessa.