Päivä 3: Tranås - Värnamo

Tukholmassa laivan aikainen saapuminen aikaistutti myös vuorokausirytmiäni, mutta se on hiljalleen liukumassa myöhemmäksi ja aamupalan sekä pakkaamisen jälkeen pääsin jatkamaan matkaa vasta yhdentoista tienoilla. Aikaa kului myös tavaroiden sadesuojaukseen. Jätesäkkejä pakkausteipin avulla jälleen pyörälaukkujen ylle virittäessä tuli mieleen, olisiko kenties aika korvata saumoista ratkeilevat Bilteman halppislaukut hiukan laadukkaammilla ja samalla sateenkestävillä takalaukuilla. Näin saisin samalla rahalla uudet, ehjät pyörälaukut ja välttyisin jätesäkkihärdellin aiheuttamalta päivittäiseltä viivästykseltä. Lopulta totesin, että näin kesken reissun en jaksa lähteä metsästämään uusia laukkuja, mutta takaisin Suomeen palatessani on tämä ehdottomasti asialistalla.

Sadesuojaukselle ei ehkä olisi edes ollut tarvetta ja tein sen lähinnä varmuuden vuoksi, sillä sateen todennäköisyys oli ennusteiden mukaan alhainen. Sää olisi ollut muuten erinomainen, puolipilvinen ja hiukan hellerajan alapuolella, paitsi että melko navakka vastainen tuuli oli kiusallisesti seuranani koko päivän ajan. Päivän määränpääksi olin valinnut vajaan 130 km etäisyydellä sijaitsevan Värnamon kaupungin. Se on E4:n varrella, joten sieltä matkaa Helsingborgiin on mutkatonta jatkaa seuraavina päivinä. Päivän ajoon ei kuitenkaan ollut kovinkaan ilmeisiä suoria reittejä isompia teitä pitkin, joten päätin jatkaa eilisen puoliksi onnistuneiden pikkutieseikkailujen merkeissä. Tällä kertaa olin kuitenkin viisaampi ja asetin Googlen karttasovelluksen antamaan korvaani ajo-ohjeita, jotka muistuttivat tulevista käännöksistä ja näin välttivät vahingossa risteyksen ohi ajamisen.

Valitettavasti Googlen taipumus ohjata pyöräilijät paikoin pienimille maastosta löytyville kinttupoluille oli edelleen tallella, ja yhden kuoppaisen hiekkatiepätkän jälkeen jouduin moderoimaan navigaattoriäänen ohjeita ja jättämään käännöksiä uusille hiekkateille välistä. Pienimpien teiden välttely lisäsi lopulta päivän ajomatkaa alunperin ennustetusta yli kymmenellä kilometrilla. Sivutiet eivät lisäksi ole kevyttä poljettavaa suurien korkeuserojen takia. Pieniä mäkiä on koko ajan, ja usein laskusta saatava lisävauhti täytyy tappaa jarruilla pimeään mutkaan tai kuoppaiseen tieosuuteen varauduttaessa, joten iso osa nousuun käytettävästä vaivasta menee käytännössä hukkaan.

Toki syrjemmässä harhailulla on puolensa. Luontohavaintojen lisäksi menin sattumalta ohi Etelä-Ruotsin suurimpien vesiputouksien, joiden luokse piti tietysti mennä napsimaan muutama valokuva. Noin 20 metrin pudotuskorkeudella kuuman kesän kaventama uomakin tarjoaa melko jylhän näyn, josta oli minun lisäkseni pysähtynyt nauttimaan melko moni muukin ohikulkija. Luultavasti autolla kulkevat turistit olivat tosin tulleet paikalla tarkoituksella, sen sijaan että huomasivat vesiputouksen ohi ajaessaan ja tekivät spontaanin nähtävyyskierroksen.

Stalpet on Etelä-Ruotsin korkein vesiputous

Sivuteiden ja vastatuulen yhdistelmä teki lopulta alkumatkasta hyvin uuvuttavan. Vaikka sivutiet tarjosivatkin hienoja näkymiä, olin silti iloinen, kun pääsin viimein isommalle tielle parin viimeisen ajotunnin ajaksi. Kyseessä ei ollut niin iso tie että liikenne olisi ollut häiritsevän vilkasta, mutta kuitenkin riittävän iso, että pienemmät mäet oli tasoitettu maantäytöin tai kallioleikkauksin. Vastatuulikin väistyi loppumatkasta ja pääsin Värnamoon hyvissä voimissa.

Eilisen majoituspaniikista viisastuneena olin varannut hotellin jo aamulla ennen matkalle lähtöä. Yleensä jätän varaamisen mielläni mahdollisimman myöhään jouston takia. Äkillinen säänmuutos, rengasrikko tai muu yllätys voi tehdä lukkoonlyödystä majoituspaikasta vielä ylimääräisen murehdinnan aiheen jo valmiiksi ikävään tilanteeseen, mutta en halunnut myöskään toisintoa eilisen epävarmuudesta. Värnamon kaupungissa ei ollut kovinkaan hyvää majoitustarjontaa, mutta hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevalta moottoritien levähdysalueelta löytyi melko edullinen hotelli. Huoltoasemien ja pikaruokaravintoloiden piirittämä ympäristö ei ole kauneimmasta päästä, mutta toisaalta minulla ei olisi ollut suuremmalti energiaa lähteä kaupunkikierrokselle vaikka sijainti olisi ollut erinomainenkin.

 

Matkaa Helsingborgiin on nyt enää noin 180 kilometriä, joten on mahdollista, että vietän enää vain yhden yön Ruotsin puolella polkien esim. Örkelljungaan noin 120 km. päähän, jonka jälkeen ylihuomenna voisin jo jatkaa lautalla Kööpenhaminaan asti. Saa nähdä.

Päivä 3: Tranås - Värnamo

Ajoaika: 6 h 42 min

Matka: 141 km

Keskinopeus: 21,1 km/h