Ajamaan lähtiessäni sää oli pilvisen harmaa, mutta lämmin. Säätiedotus oli luvannut pienien sadekuurojen mahdollisuutta, joten varmuuden vuoksi peitin jälleen matkatavarani jätesäkeillä. Hotellissa ei ollut tällä kertaa hiustenkuivaajaa, joten eilisten rankkasateiden jäljiltä kenkäni olivat edelleen hiukan märät, mikä on hiukan epämukavaa, mutta ei juuri lämpimässä säässä pääse häiritsemään. Tuuli oli voimakas ja puhalsi enimmäkseen sivulta, mutta paikoin myös suoraan takaa, mikä teki peltoaukeiden pitkistä suorista hauskaa poljettavaa.
Majapaikkani Papenburgin ulkopuolella oli aivan Alankomaiden rajaa vasten ja ylitinkin rajan ensimmäisen ajotunnin aikana. Olin suunnitellut ottavani seremoniallisia valokuvia rajakyltin kohdalla, mutta satuin ylittämään rajan huomaamatta kulkiessa pientä sivutietä peltojen halki, jonka varressa ei valtionrajaa ollut merkitty yhtään mitenkään. Vasta jälkikäteen karttaa tutkiessani tajusin, missä olin tarkalleen ylittänyt rajan. Seremonialliset kuvat jäivät ottamatta, mutta toisaalta on upeaa miten valtioden välinen yhteistyö on Euroopassa niin sujuvaa, että rajat ovat täysin läpinäkyviä ja valtiosta toiseen voi siirtyä kirjaimellisesti vahingossa.
 |
| Vasemmalla Saksa, oikealla Alankomaat |
Alankomaiden puolelle etenemiseni kävi lopulta nopeasti ilmi paitsi liikennemerkkien erilaisesta ulkoasusta, myös pyöräteiden laadusta. Päivän kuluessa käytin taajamien välisiä sekä pienten ja suurempien kaupunkien pyöräteitä ja ne ovat upeita. Taajamien välillä pyörätiet ovat saksalaiseen tapaan tiestä erotettuja kaksisuuntaisia reittejä, mutta ne ovat huomattavasti leveämpiä. Lisäksi monet pyörätiet oli tehty asfaltin sijaan valtavista betonilaatoista, mitkä pitkälti eliminoivat Saksassa ikävästi vaivanneet asfaltista läpi puskevat juuret sekä muut pinnoitevauriot. Reittien leveys tuli myös tarpeeseen, sillä pikkukylissäkin pyöräilijöitä liikkui paljon.
 |
| Pyöräkaistoja asuinkadulla |
Monien pikkukylien keskustoissa suositaan täällä eri liikennemuotojen sulauttamista yhteen tiemerkinnät ja liikennemerkit poistamalla, mikä parantaa turvallisuutta kun erityisesti autolijoiden vauhti hiljenee ja tarkaavaisuus lisääntyy. Valitettavasti nämä jaetut katutilat oli yleensä rakennettu samaisista märkänä liukkaista punaisista tiilistä, joista ehdin jo valittaa Saksassa. Toki näillä kävelykatua muistuttavilla alueilla ei ikinä tulisi olla vauhtia niin paljoa, että äkkijarrutuksille on tarvetta, mutta vaikuttaa silti tarpeettomalta kompromissilta käyttää näitä liukkaita tiiliä kun parempiakin vaihtoehtoja olisi.
 |
| Vilkas betonilaatoin päällystetty pyörätie |
Myös pyöräteiden opastukset olivat täällä kunnossa. Viitoja on kahta eri tyyppiä, vihreällä tekstillä merkityt reitit ovat ilmeisesti päällystämättömiä, tai ovat muuten vain metsien ja peltojen halki kulkevia ulkoilureittejä, kun taas punaisella merkityt ovat tavallisia, suoria yhteyksiä jotka seuraavat maanteitä. Viitat osoittivat tyypillisesti riittävän kaukanakin olevia kaupunkeja että niistä oli minullekin hyötyä, toisin kuin Saksan pyöräilyviitat jotka yleensä osoittivat kaikki muutaman kilometrin säteellä sijaitsevat kylät, joiden nimet eivät minulle merkinneet mitään.
 |
| Ehta tuulimylly |
 |
| Pyörätieviitoitusta |
Aikaisen lähdön ja jatkuvan polkemisen myötä matka taittui nopeasti ja kun pysähdyin lounaalle McDonaldsiin kahden tienoilla, olin edennyt jo yli 80 kilometriä Hoogeveenin kaupunkiin asti. Siitä matka jatkui jälleen hitaanlaisesti sivutuulessa, kunnes pyörätie kääntyi ja viimeinen tunti Zwolleen taittui lähes flow-tilassa, kun pääsin polkemaan nopeasti myötätuulessa erittäin vilkkaan A28-moottoritien vartta luotisuoraan kulkenutta pyörätietä. En lopulta malttanut pysähtyä etukäteen katselemaan majoituspaikkoja, vaan hyvien pyörätieopasteiden mukana poljin suoraan kaupungin keskustaan ja aloin vasta siellä etsiä majapaikkoja. Koska päivää oli vielä jäljellä rutkasti eikä povattuja sateita ollut vielä tullut, päätinkin lopulta yöpyä vielä Zwollesta parisenkymmentä kilometria eteenpäin sijaitsevassa pienessä Elburgin kaupungissa. Kiertelin hetken Zwollen keskustaa ja jatkoin polkemista eteenpäin kohti Elburgia.
 |
| A28-moottoritie ja sen varressa kulkenut pyörätie |
 |
| Zwollen keskustaa |
Etäisyyttä ja suuntaa lukuunottamatta en juuri kiinnittänyt huomiota siihen, minkälaisen hotellin olin oikein varannut. Perille päästyäni kävi kuitenkin ilmi, että olin tehnyt hyvän valinnan. Hotelli oli vanhassa rakennuksessa Elburgin keskustassa, joka on vanha vallihaudan eristämä linnoituskaupunki. Mukulakivikatuja reunustavat lukuisat ravintolat ja pikkuputiikit, ja kaupunkia halkoo pienten kivisiltojen pilkkoma kanava. Illalla päätin lähteä vielä suihkun jälkeen kävelemään kaupungin katuja ja reunamuureja pitkin, mutta se kauan luvattu sade alkoi viimein, joten jäin lyhyeksi jääneen kävelyn jälkeen nauttimaan katoksen alla sijainneelle penkille sateen ropinasta ja historiallisten katujen tunnelmasta.
 |
| Elburgin vallihauta |
 |
| Elburgin keskustaa |
 |
| Elburgin muuria |
Koska päätin venyttää tämän päivän matkaa, ei huomenna ole matkaa Amsterdamiin kuin noin 80 kilometria. Tässä kohtaa ajatus matkan onnistumisesta alkaa hiljalleen uppoamaan tajuntaan ja jos mikään ei huomenna mene katastrofaalisesti pieleen, olen onnistuneesti pyöräillyt Tukholmasta Amsterdamiin. Jos minulle olisi ensimmäistä kertaa Hyvinkäältä Riihimäelle kokeilumielessäni poljettuani kerrottu, että tulisin joskus polkemaan lähes 2000 kilometria neljän Euroopan maan halki, en olisi tainnut uskoa. Mutta tässä sitä nyt ollaan.
Päivä 11: Papenburg - Elburg
Ajoaika: 7 h 3 min
Matka: 153 km
Keskinopeus: 21,7 km/h
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti