Pohjois-Euroopan kierros, päivä 1: Tukholma-Norrköping

Jälleen on aika kesän pyöräretkelle. Tällä kertaa päätin viimein toteuttaa monta vuotta hautumassa olleen idean lähteä Ruotsiin, aloittaen polkemisen Tukholmasta ja suunnaten Kööpenhaminaan ja mahdollisesti siitä vielä eteenpäin Saksaan. Vaikka tämä ei nyt olekaan pyöräretki Suomen halki, kirjoitan nyt nämäkin päivitykset tänne saman blogin jatkoksi. Koen kieltämättä pientä tuskaa bloggaamisesta valheellisen otsikon alla, mutta toivon oppivani elämään tämän kanssa, kun näitä pyöräretkiä ei toisaalta viitsisi hajottaa useampaankaan blogiin.

Auringonlasku Turun saariston ylle

Koronavirus tuo toki matkaan omat mausteensa. Olen tuoreeltaan täysin rokotettu, jonka lisäksi kasvomaskien ja käsidesin runsaalla käytöllä totesin matkan olevan turvallisesti toteutettavissa. Pandemian vaikutus näkyy lisäksi liikenneyhteyksien sekä palveluiden saatavuudessa ja aukiolossa, jonka vaikutus tuntui jo eilen heti matkan alussa: kun lautat Helsingistä Tukholmaan eivät kulkeneet, olin pakotettu menemään ensin bussilla Turkuun (junien pyöräpaikat täyteen bookattu, kuten tavallista) ja vasta sieltä lautalla Tukholmaan.

Pieniä vastoinkäymisiä tuli matkaan jo ennen lähtöä. Eilen pakatessani tavaroita päätin säätää vaihteet kohdalleen, jonka aikana vaihdevaijeri päätti yllättäen katketa. Olin nyt vailla takavaihteita paria tuntia ennen Turun bussin lähtöä. Lopulta laskin ehtiväni juuri ja juuri ostaa uuden vaijerin ennen bussin lähtöä ja vaihtaa sen Turun satamassa ennen laivan lähtöä, jotta pääsisin aamulla Tukholmassa heti lähtöön laivan saavuttua.

Pyöräremontti Tukholman valokuvamuseon lastauslaiturilla

En aivan saanut pyörää kuntoon Turussa, joten jatkoin operaatiota aamulla Tukholman satamassa. Laiva saapui jo puoli seitsämältä, joten aurinko ei vielä porottanut polttavasti ja vaihto-operaatio sujui jouhevasti. Lopulta käännyin voitonriemuisena kiinnittämään vaijeria vaihtajaan viimeisellä ruuvilla, vain huomatakseni että se oli kadonnut. Luultavasti se oli jäänyt Turun linnan pihalle, jossa olin eilen hätäisesti jättänyt korjauksen kesken. Asiantilaa ei parantanut se, että oli aikainen aamu sunnuntaina, joten varaosaa ei ollut mailla halmeilla. Päätin siksi polkea päivän ilman takavaihteita, jättäen kaksi eturatasta välityksen säätelyyn. Tämä on hauska muistutus ensimmäisestä pyöräretkestäni Kemijärveltä Kokkolaan vuosien takaa, jolloin etuvaihtajani oli vastaavalla tavalla poissa pelistä. Vähemmän hauskaa on toki se, että vähemmän vaihteita tekee polkemisesta hitaampaa ja paikoin raskaampaa, mutta lähinnä kyse on kuitenkin enemmän mukavuuskysymyksestä, joten vaihteiden puuttuminen ei maata kaada. Toivottavasti saan huomenna aamulla varaosan jostain pyöräliikkeestä.

Tukholman vanhakaupunki aamuauringossa

Tukholma on hieno kaupunki ja polkiessani keskustasta pois sain taas yhden syyn rakastaa sitä:
erinomainen pyöräilyinfrastruktuuri. Pyörätiet ovat riittävän leveitä, että myös rahtipyörän mahtuu ohittamaan turvallisesti. Tämä on raikas tuulahdus verrattuna Helsinkiin, jossa useimmat kaksisuuntaiset pyörätiet ovat niin kapeita, että kahden tavallisen pyöräilijänkin kohtaamisessa on pidettävä kieli keskellä suuta saatika sitten oman lukunsa muodostavat Bulevardin pyöräkaistat, jotka ovat jo valmiiksi vaarallisen kapeita ja lisäksi puoliksi puiden ja valotolppien tukkimia. Viitoituskin Tukholmassa oli huomattavasti Helsinkiä parempaa, joskaan ei silti mielestäni riittävän hyvää. Viitat ovat selkeitä ja yleensa kahdessa tolpassa kiinni, mikä estää Suomessa niin yleisen ilkivallan, jossa viittoja väännellään osoittamaan mihin sattuu. Viittoja ei kuitenkaan ollut riittävän usein ja useassa viitoittamattomassa risteyksessä piti turvautua Googlen karttojen apuun. Täydellisyyteen ei siis ylletty Tukholmassakaan, sopii nähdä miten tämä vertautuu kuuluisaan pyöräilykaupunkiin Kööpenhaminaan kunhan sinne asti kerkiän.

Pääosin positiivinen kuva pyöräinfrasta jatkui Tukholman ulkopuolella. Valtaosa päivän reitistäni oli osa Ruotsin laajuista yhteinäisesti koordinoitua Sverigeleden-verkkoa, joka muodostuu joukosta pitkän matkan pyöräreittejä Ruotsin halki. Verkkoon kuuluvat tiet olivat hiljaisia maaseututeitä, joita oli siitä huolimatta paranneltu rakentamalla erinomaisen leveitä pientareita, jotka tekivät pyöräilystä miellyttävää.

Sverigeleden tarjoaa paikoin hyvin leveitä pientareita pyöräilijöille

Olin alunperin suunnitellut yöpyväni Nyköpingin kaupungissa noin 110 kilometrin etäisyydellä Tukholmasta. Hyvästä säästä ja aikaisesta lähdöstäni johtuen päätin kuitenkin jatkaa vielä pidemällä sijaitsevaan Norrköpingiin. Ajomatkasta tuli lopulta 171 kilometriä, joka on pisin ikinä matkatavaroiden kanssa polkemani matka. Porottava helle teki matkasta melko uuvuttavan, mutta ei ikinä muodostunut ongelmaksi varjossa vietettyjen taukojen, runsaan tankkaamisen sekä uimatauon tarjoaman virkistyksen myötä. Nyt voin hyvällä omallatunnolla lyhentää tulevia päivämatkoja säätiedotuksissa povattujen ukkoskuurojen varalta. Illalla ehdin vielä tutkia hiukan Norrköpingin viehättävää keskustaa.

Norrköpingin keskustaa

Päivä 1: Tukholma - Norrköping
Ajoaika: 7 h 36 min
Matka: 171 km
Keskinopeus: 22,5 km/h