Päivä 12: Elburg - Amsterdam

Säätiedotuksen mukaan viimeisen ajopäivän lyhyehkö, noin 80 kilometrin loppurutistus sujuisi valitettavasti viileissä ja sateisissa tunnelmissa. Lähdin liikkeelle mahdollisimman pian, jotta illalla ehtisin vielä kierrellä Amsterdamin keskustaa. Reittini Elburgista Amsterdamiin kulki valtaosin täyttömaalle muodostetun saaren kautta, jonka tasaisten lakeuksien yli voimakas tuuli pääsi puhaltamaan mereltä esteettä. Tuuli oli paikoin myötäistä, mutta enimmäkseen sivutuulta, joka sai kevyen sateen vaikuttamaan suuremmaltakin myrskyltä. Maisemat tällä osuudella olivat kuitenkin suomalaisittain eksoottisia. Täysin laakeat pellot jatkuivat horisonttiin ja matalalla roikkuvia harmaita pilviä pilkkoivat lukemattomat tuulivoimalat. Sateen ja puuskaisen tuulen takia en malttanut pysähtyä ottamaan paljoa kuvia, vaikka olisi ehkä kannattanut.

Valitettavasti matkan alkuosassa tekivät Alankomaiden tähän asti niin hienot pyörätieopasteet tepposia ja näyttivät muutamassa otteessa mitä sattuu. Syntyi vaikutelma, että muutama opaste osoitti väärään suuntaan ja joistain paikoista puuttui opasteita. Lakeuksilla väärään suuntaan lähtevän pyörätien huomasi nopeasti, mutta silti harhailuista ehti tulla päivän aikana muutama kilometri ylimääräistä ajoa.

Jostain syystä tämän päivän luontohavainnot eivät olleet mieleisiäni. Monin paikoin pyörätietä reunustivat tiiviit metsät valtavia jättiputkia, jotka ovat jostain syystä mielestäni iljettäviä. Lisäksi sateet olivat tuoneet pyörätiet täyteen etanoita vieläkin enemmän kuin aikasempina päivinä ja jotenkin en saanut päästäni pois sitä ajatusta, että tien pinnasta lokasuojan kautta jaloilleni roiskuvassa lokavedessä on mukana litistyneitä etanoita ja etanalimaa. Ymmärrän tämän valituksen vaikuttavan hieman pakko-oireiselta, mutta etanalima on silti yksi syy lisää, miksi aurinkoisessa poutasäässä polkeminen olisi ideaalisti mukavampaa.

Jättiputkia pyörätien varrella

Almeren kaupungissa noin 50 kilometrin ajon jälkeen pysähdyin lounaalle ja tämän jälkeen pyörätieopasteisiin alkoi jo ilmestyä ohjeita Amsterdamiin. Myös mukavampia luontohavaintoja koettiin, kun pyörätie meni paikoin karjaesteiden yli ja suoraan lammaslaitumien poikki. Yhdessä kohdassa lammas oli päättänyt istua keskelle pyörätietä ja kiersin sen mahdollisimman varovasti reunaa pitkin, mutta tämä ei vaikuttanut olevan minusta moksiskaan.

Viimeinen tunti Amsterdamiin sujui pääosin vastatuulessa, mutta kaupungin sisääntuloreittejä ihmetellessäni tämä ei vaivannut yhtä paljon. Lopulta keskustan tuntumassa sijaitseva hotellini löytyi helposti ja tavaroita sisään kantaessani aloin hiljalleen käsittää, että olin perillä määränpäässäni, johon polkeminen on kestänyt melkein kaksi viikkoa. Huoneeseen päästyäni menin suoraan suihkuun pesemään etanalimat jaloistani, jonka jälkeen lähdin tutustumaan kaupunkiin. Alla muutamia kuvia kaupungilta.

Rembrandtin aukio

Täpötäysi pyöräparkki keskusrautatieaseman kupeessa

Koristeellinen keskusrautatieasema

Moderneja rakennuksia sataman ympäristössä

Keskusrautatieaseman yhteydessä oleva bussiterminaali ja lauttasatama

Amsterdamiin tullessani pyörätiet olivat olleet yhtä erinomaisia kuin muuallakin maassa, mutta aivan keskustassa kanaalien ja vanhojen, kapeiden katujen pilkkoma kaava ei mahdollistanut kaikkialla yhtä hyvin leveiden kaistojen sekä risteyksissä olevien saarrekkeiden rakentamista. Amsterdamin keskustassa pyöräily oli hieman enemmän sillisalaattia kuin täsmällisesti samasta sapluunasta rakennetut Kööpenhaminan keskustan pyöräkaistat. Välillä vähissä olevaa katutilaa oli jakamassa myös todella paljon kaksipyöräistä liikennettä. Tilannetta ei myöskään helpota keskustassa kulkevat suuret joukot turisteja, jotka kuitenkin Helsingistä poiketen ymmärsivät kiitettävän hyvin kävellä pyöräkaistojen sijaan oikealla paikallaan kävelyteillä. Tässä luultavasti osansa on Alankomaiden erinomaisella tavalla maalata pyörätiet punaiseksi, joka tekee nopealla vilkaisulla selväksi, mille liikennemuodolle tien tietty osa on tarkoitettu.

Amsterdamissa, kuten muuallakin Alankomaissa, on myös todella paljon sähköpyöriä ja skoottereita. Ne liikkuvat nopeasti, mikä ei välttämättä olisi ongelma, mutta kaupungin pyöräilijät tuntuvat suhtautuvan sääntöihin melko luovasti. Liikennevalot ovat käytännössä ohjeellisia ja ohitukset olivat usein melko tiukkaa peliä. Toisaalta tämä vaikuttaa vaaralliselta ja kaoottiselta, mutta kun illan lopuksi laiton kameran reppuun ja nähtävyyksien tutkimisen sijaan palasin hotellille suoraan ja tehokkaasti, oli nopeasti kulkevan liikenteen seassa mukavaa kulkea. Täällä huomaa selkeästi, että polkupyörä ei ole harrastus tai lelu, vaan keino siirtyä paikasta toiseen mahdollisimman tehokkaasti siinä missä autot ja raitiovaunutkin.

Kaupunkikierroksen jälkeen päätin juhlistaa perille pääsyä hiukan ja mennä kunnolla ravintolaan syömään. Rupattelin hiukan tarjoilijan kanssa ja kuultuani pyörämatkastani hän halusi kuulla, mitä mieltä olin kaupungilla pyöräilystä. Hän jakoi huomioni villistä liikennekulttuurista ja totesi, että sääntöjä noudattava pyöräilijä on helppo tunnistaa turistiksi.

Huomenna edessä on vielä lyhyt polkaisu lentokentälle. Ehdin luultavasti vielä aamulla kierrellä kaupungilla, mutta kentälle on varattava runsaasti aikaa. Amsterdamin lentoasema on Euroopan vilkkaimpia ja lisäksi tarvitsen riittävästi aikaa purkaa pyörän, pakata sen kuljetuslaatikkoon ja saada sen läpi lähtöselvityksestä. Kirjoittelen huomenna vielä yhden blogipäivityksen lentomatkan sujumisesta ja yhteenvetona matkasta.

Päivä 12: Elburg - Amsterdam
Ajoaika: 4 h 26 min
Matka: 91 km
Keskinopeus: 20,5 km/h