Päivä 12: Rotterdam - Hoofddorp

Eilisen suunnitelman mukaan antauduin viimeisen matkapäivän myötä ylellisyyksiin ja söin hotelliaamiaisen. 20 euron hinta oli karmaiseva, mutta sain vatsan täyteen ja näkymä aamupalaa ahmiessa aluksen peräkannelta kohti joen varressa aukeavaa kaupunkia teki kokemuksesta hintansa arvoisen. Syödessäni jokea pitkin lipui satamaan valtava risteilyalus hinaajan vetämänä kohti aivan Erasmus-sillan vieressä sijaitsevaa risteilyterminaalia, mikä oli pysäyttävä näky. Syötyäni aamupalan ja vierailtuani laivan matkamuistomyymälässä oli aika jatkaa matkaa kohti Amsterdamin Schipholin lentoaseman kupeessa sijaitsevaa viimeistä majoituspaikkaani.

Aamiainen SS Rotterdamin kannella

Lähtiessäni polkemaan pohjoiseen Rotterdamin keskustan läpi ja kohti lentokenttää, ylitin Erasmus-sillan samaan aikaan risteilyaluksesta purkautuvan turistimassan kanssa. En tietenkään malttanut olla pysähtelemättä matkalla keskustan halki ja ottamasta vielä lisää kuvia, mutta tällä kertaa päivän matka oli niin lyhyt, että pystyin rauhassa käyttämään aikaa niin paljon kuin halusin. Viipyilyhaluja lisäsi myös erinomainen sää ja lämpötila, joka oli laskenut nyt 30 asteen alapuolelle ja teki kaupungin leveitä pyöräteitä pitkin suhailusta miellyttävää.

Eilen iltakuvassa nähty New York -hotelli

Risteilyaluksus truuttasi kadulle paljon turisteja

Laitumen takana siintävät Haagin tornitalot

Kaupunkinäkymä Leidenista

Matka ulos Rotterdamista taittui nopeasti erinomaista pyörätieverkkoa pitkin. Pysähtyessäni katsomaan karttaa lähellä puolimatkassa sijaitsevaa Leidenin kaupunkia huomasin, että tästä kohtaa ei olisi pitkä matka poiketa meren rantaan ja päästä viimein uimaan Atlantin aaltoihin. Kun aikataulukaan ei ollut estämässä uimaretken toteuttamista, käänsin kurssin kohti Noordwijk-nimistä rantakaupunkia. Kävi ilmi, että kaupungin hiekkaranta on suosittu turistirysä, rantakadun ollen täynnä hotelleja ja parkkipaikkojen täynnä autoja, suurelta osin Saksan kilvissä. Rannalla oli auringonottajia tiheässä, mutta vedessä oli runsaammin tilaa. Nautin lämpimästä vedestä aikani ja jatkoin vielä istumaan rantakahvilaan jäätelöpuikon ja kylmän juoman kanssa nauttimaan auringon lämmöstä ja horisontin yli äärettömiin yltävästä, laiskasti aaltoilevasta merestä.

Rannalta viimein lähdettyäni loppumatka Hoofddorpin kaupungissa sijaitsevalle lentokenttähotellille sujui nopeasti. Olin jaksanut aamupalan voimalla tähän asti, mutta hotellilta minun piti lähteä vielä pikavisiitille lähellä sijaitsevaan pizzeriaan. Olisi toisaalta ollut mukava juhlistaa loppuun onnistuneesti poljettua matkaa vähän fiinimmällä ruoalla, mutta laivan kannella upean kaupunkinäkymän kera nautittu aamupala oli seremoniaa riittämiin ja matkatavaroiden pakkaus lentomatkaa varten on vielä edessä. Uudet pyörälaukkuni ovat muuten kaikin tavoin viime vuonna käyttämiäni paremmat, mutta ne ovat kaksi erillistä pakaasia, joten minun täytyy köyttää ne yhteen jätesäkkien ja ilmastointiteipin avulla saadakseni ne ruumaan yhden matkatavaran hinnalla.

Muutoin en odota huomisesta lentomatkasta niin ilmeikästä kuin viime vuonna, jolloin koin pieniä vaikeuksia oikean tien löytämisessä, en saanut pyörän polkimia irti pyörälaatikkoon pakkaamista varten ja lähtöselvitysvirkailija unohti antaa tarkastuskorttini, jota jouduin palata noutamaan juoksujalkaa. Kentälle on nyt vain kivenheitto, polkimet on juuri ennen lähtöä rasvattu ja aion pitää tarkastuskortin tiukasti mielessä lähtöselvitystiskille marssiessani. Koska en odota vaikeuksia, eikä matkaakaan lentokentälle ja jo aamupäivällä lähtevälle lennolle ole kuin kivenheitto, en kirjoita huomisesta enää uutta päivitystä.

Erikoisesti lehmät ja lampaat laidunsivat Hoofddorpissa aivan toimistotornien kupeessa

Peltojen keskellä sijainnut hotelli jatkoi mielenkiintoista maaseudun ja tiiviin urbanismin vuoropuhelua

Tämän vuoden pyörämatka on nyt siis onnistuneesti päätöksessä. Vaikka lämpötilat yltyivät paikoin hiukan liian korkeiksi, erityisesti Hampurissa ja Brysselissä viettäminäni välipäivinä, jolloin kivellä ja asfaltilla peitettyjen kaupunkien katukanjonit muuttuvat pätseiksi, oli sää mielestäni valtaosin erinomainen. Hiukan liian kuumien päivien vastineena sain ihanan lämpimät illat ja yöt, jolloin on lähes maagista suhata pyörällä ympäri uutta kaupunkia ilman päivän metelia ja väentungosta. Lisäksi pidin koko ajan mielessäni, että näiden reissujen yksi tarkoitus on ladata lämpö- ja auringonvaloreservejä Suomen syksyn ja talven sateisia iltoja varten kaamosmasennuksen torjumiseksi, ja nyt patterit tursuavat ääriään myöten täynnä.

Toinen kiittettävästi sujunut asia on tekniikka. Näillä reissuilla kalvaa aina takaraivossa pieni pelko siitä mitä käy, jos pyörä hajoaa yllättäen. Erityisesti olen kammonnut rengasrikkoja, koska kuten ennen matkan aloittamista sain huomata, uudet renkaani ovat niin tiukat, että jo pelkkä puhjennut rengas olisi vaatinut visiittiä pyöräkorjaamolle ja riippuen rengasrikon tapahtumapaikasta mahdollisesti myös noloa taksimatkaa lähimpään kaupunkiin. Onneksi en joutunut kokemaan tätä kohtaloa, vaan ainoa tekninen vika oli yksi katkennut pinna, jonka päätin lopulta jättää korjauttamatta Brysselissä ja joka on kiitettävästi kestänyt aina matkan loppuun saakka. Viedessäni pyörän seuraavan kerran huoltoon aion suosiolla jättää katkenneen pinnan korjaamatta ja ostaa kerralla uudet vanteet. Näin tapan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä samalla voin valita myös vanteet, joihin renkaat on helpompi asentaa ja näin saan jälleen itsekin kyvyn korjata simppeli puhjennut sisäkumi.

Kokonaisuudessaan tämä reissu on siis ollut suuri menestys. Olen hiukan alkanut kypsyä Saksassa pyöräilyyn, joten jos seuraavakin pyörämatkani kohdistuu ulkomaille, voin joutua varioimaan reittiä hiukan enemmän. Yksi mahdollisuus on matka Tallinnasta Baltian ja Puolan läpi Berliiniin, johon sisältyisi vain päivä tai kaksi Saksan puolella polkemista (tosin en ole varma, olisiko Puolassa tai Baltiassa polkeminen sen nautinnollisempaa). Toinen vaihtoehto olisi aloittaa matka lennolla Etelä-Eurooppaan, kuten Barcelonaan, Milanoon tai Roomaan ja polkea sieltä Amsterdamiin. Toki matkan voi päättää myös muualle kuin Amsterdamiin, mutta en pääse yli siitä, miten helppoa täällä on pyöräillä terminaaliin ja pakata pyörä kentältä ostettuun pyörälaatikkoon, joten aion suosia sitä aina kuin mahdollista. Toki mahdollista olisi pyöräilla myös pohjolassa, kuten pitkään pohtimani matka Ruotsin rannikkoa pitkin Suomen Lappiin. Mahdollisuuksia on monia ja tulen varmasti viettämään niiden pohtimisessa paljon aikaa talven tullessa ja Helsingin pyöräteiden peittyessä jäiseen sohjoon. Kiitos taas kaikille lukijoille matkantekoni seuraamisesta!

Päivä 11:
Rotterdam - Hoofddorp
Etäisyys: 80 km
Ajoaika: 4 h 3 min
Keskinopeus: 19,7 km/h

***

Travemunde - Brysseli - Hoofddorp

Kokonaismatka: 954 km
Ajoaika: 48 h 35 min
Keskinopeus: 19,6 km/h
Keskimääräinen päivämatka: 109 km

Päivä 11: Välipäivä Rotterdamissa

Eilen en kirjoittanut Rotterdamin majoitusvalinnastani, vaikka olisi ehkä ollut syytä. Olin varannut majoituksen SS Rotterdamista, joka on vuoteen 2000 asti transatlanttisella reitillä toiminut risteilyalus ja on nyt kaupungin keskustan lieppeillä pysyvästi sijoitettuna hotelli-, ravintola- ja kongressikäytössä. Hyttini aluksen peräosassa oli suuri ja varusteltu kuin mikä tahansa korkeatasoinen hotellihuone, mutta silti yllättävän edullinen. Kilpailukykyistä hintaa selittää osin ikkunan puute, mutta en tähän mennessä olisi ehtinytkään suuresti tiirailla ulos ikkunasta.

Tapasin aamupäivällä ystäväni ennalta sovitusti läheisen metroaseman sisäänkäynnin edessä. Tutustuin Christelleen internetin kautta jo kahdeksan vuotta sitten ja olemme siitä asti pitäneet säännöllistä yhteyttä. Vaikka tähän asti on ollut hauskaa tutustua vierailemiini kaupunkeihin melko suunnitelmattomasti, nauttien mielenkiintoisten paikkojen löytämisestä spontaanisti, oli paikallisen oppaan saaminen mukavaa vaihtelua ja antoi mahdollisuuden keskittyä täysin ympäristön kokemiseen navigoinnin sijaan.

Aloitimme kaupunkikierroksen kävelemällä kaupunkia halkovan Maas-joen ylittävän Erasmus-sillan yli. Moderni vinoköysisilta on korkean profiilinsa ansiosta kaupungin keskeisiä maamerkkejä. Sillalta aukeaa esteetön näkymä kohti joen molemmilla rannoilla kohoavia tornitaloja. Kaupungin eurooppalaisittain epätyypillinen korkea, moderni rakennuskanta muistuttaa hiukan Kanadan Vancouveria.

Erasmus-silta nähtynä Maas-joen eteläpuolelta

Sillalta kaupunkikierroksemme jatkui joen pohjoispuolella olevan keskustan uniikkien rakennusten halki, joihin kuuluvat erikoiset Kuutiotalot, teroitettua lyijykynää muistuttava Blaaktoren sekä kaupungin upea päärautatieasema. Tämä alue kaupunkia ei muistuta niinkään Vancouverin tasapainoista kokoelmaa hillityn moderneja asuintorneja, vaan enemmänkin modernin arkkitehtuurin sillisalaattia, jossa kaikki käy. Vaikka olen modernin arkkitehtuurin ystävä, osa näistä rakennuksista on kieltämättä hiukan riitasointuisia paitsi keskenään, myös alueen muutamien säilyneiden sotaa edeltävien rakennusten kanssa.

Blaaktoren kuvassa oikealla

Kuutiotalot

Pommituksista selvinnyt vanha kaupungintalo

Ilmeikäs, moderni päärautatieasema

Erasmus-silta ja kaupungin siluetti nähtynä läheltä SS Rotterdamin laituria alajuoksulta

Iltapäivän edetessä päivän korventava helle alkoi tehdä katuja pitkin kävelystä liian uuvuttavaa ja päätimme mennä puistoon istumaan, seuraamaan kaupungin sykettä ja vaihtamaan kuulumisia. Muutaman tunnin jälkeen nautimme vielä myöhäisen lounaan ja erkanimme omille teillemme. Hetkisen voimia kerättyäni laivan uumenissa kävin vielä pyöräilemässä joen vartta pitkin illan pimetessä ja sain hienoja yökuvia kaupungin upeasta siluetista. Päästessäni takaisin laivalle oli kello jo yhdentoista tuntumassa, enkä edelleenkään ehtinyt kierrellä laivalla ja tutustua sen pitkään historiaan.

Aikoinaan Hollanti-Amerikka-linjan pyörittämä historiallinen New York -hotelli

Huomenna on vuorossa viimeinen matkapäivä, kun poljen lyhyen, noin 60 km etapin Amsterdamin lentoaseman vieressä sijaitsevaan Hoofddorpin kaupunkiin, josta olen varannut majoituksen lentokenttähotellista. En tällä kertaa mene Amsterdamin kaupunkiin lainkaan, joten huomisen polkeminen on lähinnä pakollinen siirtymä lentokentälle, vaikka aionkin silti nauttia 60 lisäkilometrista Alankomaan upeita pyöräteitä pitkin lämpimässä säässä. Huomisen kevyen aikataulun takia aion viimein käyttää hetkisen laivaan tutustumiseen ja aamupalan nauttimiseen yläkannella sijaitsevassa ravintolassa.

Päivä 10: Brysseli - Rotterdam

Päivän noin 140 kilometrin ajomatka Rotterdamiin ei ollut matkan pisimmästä päästä, mutta menneiden ajopäivien myöhään venyneistä saapumisista viisastuneena yritin lähteä matkaan mahdollisimman sujuvasti. Mielessäni oli myös käynyt katsastaa Brysselin tunnettu moderni maamerkki, Atomium-veistos, lähdön yhteydessä, mutta päätin jättää tämän ajansäästön takia väliin.

Kaupungista poistuminen oli huomattavasti suoraviivaisempaa kuin saapumiseni toissapäivänä. Brysselin vanhat korttelit levittäytyivät pitkälle itään, josta olin saapunut ja joutunut näin navigoimaan mutkikkaita katuja pitkin autoliikenteen keskellä. Lähtiessäni suuntaamaan kaupungista ulos pohjoiseen päin reitti lähti sen sijaan kulkemaan melko pian keskustan länsipuolella kulkevan kanavan rantaa pitkin, johon oli rakennettu erinomainen, liikenteestä erotettu pyörätie. Matkalle sattui myös kanavan yli 50-luvulla rakennettu hieno nostosilta.

Kanavan vartta seuraillut pyörätie ja Buda-nostosilta

Brysselin jäätyä taakse matka jatkui hienossa säässä jälleen valtaosin maantien varteen maalattuja pyöräkaistoja pitkin. Päivän ensimmäinen välietappi oli noin 50 kilometrin päässä sijainnut Belgian toisiksi suurin kaupunki Antwerpen. Antwerpenin lähestyessä pyöräilyinfra alkoi muuttua, maalattujen pyöräkaistojen väistyen valtaosin hollantilaistyylisten erotettujen pyöräkaistojen tieltä. Ne oli valitettavasti paikoin rakennettu täryyttävistä ja ajovauhtia hidastavista laatoista, mutta myös asfalttia ja betonia käytettiin paljon.

Erinomaisia erotettuja pyöräteitä noin puolimatkassa Antwerpeniin

Näitä varsin hyviä erotettuja pyöräkaistoja pitkin ohitin Antwerpenin keskustan kehätietä pitkin
näppärästi. Oli hiukan harmi ohittaa Antwerpenin keskusta, olisin erityisesti käynyt mielelläni katsastamassa kaupungin kauniin vanhan päärautatieaseman. Jouduin kuitenkin jälleen vakuuttamaan itselleni, että kaikkea hienoa ei tällaisella matkalla mitenkään ehdi näkemään, ja jatkoin urheasti polkemista.

Muraali rakennuksen seinässä Antwerpenin kehätien varressa

Päivän edetessä lämpötilat olivat jälleen kohonneet läkähdyttäviin lukemiin ja tunsin neste- ja suolatasapainon horjuvan. Päätin antaa Q-pikaruokaketjulle vielä toisen mahdollisuuden ja kävin tankaamassa hampurilaisaterian. Tämä valmistettiin tilauksesta, eikä yksinkertaisesti lastattu lämpölamppujen alta tarjottimelle, joten laatu oli ymmärrettävästi paljon parempi. Samoin limukone toimi tällä kertaa normaalisti ja join innokkaasti ainakin litran ihanaa, jääkylmää kolaa. Kun tavallinen virvoitusjuomamukillinen tuntuu lähes ekstaattiselta kokemukselta, tietää olevansa pienessä nestehukassa.

Ruokatauko hampurilaisravintolassa

Tankkauksen voimalla jatkoin matkaa kohti Alankomaiden rajaa. Vaikka maalatut pyöräkaistat olivat muuttuneet erotetuiksi pyöräteiksi, pystyin edelleen jatkamaan matkantekoa suoria maanteitä seuraillen, lukuunottamatta muutamaa lyhyehköä, melko hyvin viitoitettua erkanemaa maantieltä sivuteille ja peltojen halki kulkeville pyöräreiteille. Liekö laatat tai helteen takia pitämäni tauot, mutta helposta navigoinnista huolimatta huomasin jälleen kellon tikittävän siihen tahtiin, että Rotterdamiin pääsy venähtäisi pimeän tuloon.

Alankomaiden puolelle päästyäni pyöräteiden laatu parantui, vaikka en kamalista laatoista jälleen täysin päässytkään. Tämä kohotti myös ajonopeutta ja Haringvliet-merenlahden ylittävälle sillalle päästyäni reilut 30 kilometria ennen Rotterdamia oli päivänvaloa vielä sen verran jäljellä, että päätin käydä uimassa sillan kupeessa sijaitsevalta uimarannalta. Valitettavasti uimaretki piti kuitenkin jättää väliin, sillä rannan vesi oli paksun levämaton peitossa. Suojaisan lahdelman pohjukassa sijaitseva ranta oli kerännyt levää, vaikka avovesi näytti täysin uimakelpoiselta ja vesillä olikin melko paljon vesiskoottereita, vesihiihtäjiä ja muita kesäsäästä nauttijoita.

Levän täyttämä uimaranta

Loppumatka Rotterdamiin Hoeksche Waard -saaren poikki sujui nopeasti, laskevan auringon kullaten tasaisesta peltomaisemasta sieltä täältä kohoavat puut ja valtavat tuulivoimalat. Saaren ja Rotterdamin kaupunkialueen erottavan joen ali kulki pyöräilytunneli, joka oli kuin moderni versio Hampurissa käyttämästäni kevyen liikenteen tunnelista. Tunnelin viileässä ilmassa joen ali laskettelu oli miellyttävä tauko maan pinnalla edelleen vallineesta helteisestä lämpötilasta. Matkalla majoituspaikkaani jouduin vielä pysähtymään moottoritiesillalla ja ottamaan yökuvia alla kiitävästä liikenteestä.

Pyöräilytunnelin sisäänkäynti

Toisen maailmansodan pommituksissa lähes täysin tuhoutunut Rotterdam on tunnettu modernista arkkitehtuuristaan, joka kohosi tuhoutuneen rakennuskannan tilalle. Saan kaupunkiin ja sen mielenkiintoiseen arkkitehtuuriin huomenna oppaakseni lähellä asuvan ystäväni. Saa nähdä, kuinka paljon jaksamme kierrellä kaupunkia, sillä vallitsevan teeman mukaan huomisen säätiedotus on jälleen kerran luvannut yli 30 asteen lämpötilaa ja pilvettömältä taivaalta paahtavaa aurinkoa.

Päivä 10:
Brysseli - Rotterdam
Etäisyys: 144 km
Ajoaika: 7 h 29 min
Keskinopeus: 19,3 km/h

Päivä 9: Välipäivä Brysselissä

Nyt jo yli viikon matkassa oltuani ovat Suomesta tuomani puhtaat vaatteet loppumassa, joten päivän ensimmäinen ohjelmanumero oli niinkin tylsä ja arkinen asia kuin pyykinpesu. Olin unohtanut ottaa matkalle mukaan pikku pussillisen pyykkipulveria, jollainen minulla on yleensä matkassa, joten ennen pesulaan menoa täytyi käydä ostamassa myös pesuainetta. Ostin marketin halvimman pakkauksen, joka oli silti valtava ja loppupullo sai jäädä pesulaan muiden pyykkääjien käytettäväksi. Onneksi maksaminen oli helpompaa kuin viime vuonna Tanskassa, enkä joutunut värkkäämään mobiilisovellusten kanssa, vaan kone lähti helposti pyörimään maksukortin vilautuksella.

Pyykin jälkeen lähdin tutkimaan kaupunkia. Lähdin polkemaan ensimmäistä kohdettani, Euroopan parlamenttia kohti tyypilliseen tapaan, suunnilleen oikeaan suuntaan navigoiden ja pysähdellen katsomaan kaikkea mielenkiintoista, mikä matkalla sattuu silmiin. Matkalla ohitinkin useita hienoja rakennuksia, kuten koristeellisen Pyhän Marian kirkon sekä mahtipontisen Arc du Cinquantenairen, Belgian itsenäisyyden 50-vuotisjuhlan kunniaksi rakennettu valtava kolmoiskaari.

Pyhän Marian kirkko

Arc du Cinquantenaire

Pian saavuin Euroopan parlamentin luo, jossa kävin läpi omatoimisen, multimediaohjatun kierroksen. Tämän aikana pääsi vierailemaan myös istuntosalin lehterillä. Parlamentti ei ollut juuri nyt työssä ja rakennus oli hiljainen, eikä istuntosali tuntunut tutulta, kaiketi siksi, että mielikuvani perustuu mediassa nähtyihin kuviin Strasbourgissa sijaitsevasta, hiukan erinäköisestä istuntosalista. Kaikesta huolimatta vierailu oli mielenkiintoinen ja myös koko EU-kortteleiden postmoderni arkkitehtuuri oli vaikuttavan näköistä. Kävin myös läheisessä parlamentin vierailukeskuksessa, jossa on Euroopan integraatiota käsittelevä interaktiivinen näyttely sekä EU-matkamuistomyymälä.

Euroopan parlamentin rakennus

Parlamentin istuntosali

EU-elinten toimitalojen modernia arkkitehtuuria

Parlamentista poistuessani jatkoin vielä kaupungin historiallisten nähtävyyksien kiertelyä ja kävin katsastamassa vanhan kuninkaallisen palatsin ja sitä ympäröivän geometrisen puiston, sekä upean koristeellisen pyhän Gudulan katedraalin. Tässä kohtaa alkoi päivän brutaalin paahtava helle imeä mehut ja päätin vetäytyä hetkeksi hotellihuoneeseen lepäämään, onhan tässä jo katsottu pompöösejä monumentteja yhden päivän tarpeisiin.

Kuninkaallisen palatsin aukio

Pyhän Gudulan katedraali

Jonkin aikaa kerättyäni voimia jatkoin vielä syömään kunnon illallisen, tähän asti vain kolmioleivän voimalla kulkeneena. Illallisen jälkeen katsastin vielä Grand Placen kullanhohtoiset rakennuksen päivänvalossa ja kävin katsastamassa Pissaava poika -patsaan, joka oli meinannut unohtua kokonaan. Patsas on pieni ja niin vaatimaton, että sen status kaupungin kuuluisimpana nähtävyytenä on hiukan hämmentävä.

Pissaava poika -patsas

Patsasta ympäröivä lauma turisteja

Tässä kohtaa ilta alkoi jo hämärtyä ja ainoa jäljellä oleva kohteeni, Tintti-sarjakuvakauppa oli jo ehtinyt mennä kiinni. Tästä välittämättä ja illan myötä inhimilliselle tasolle laskeneiden lämpötilojen myötä päätin lähtieä vielä pienelle pyöräilykierrokselle. Kaupungissa päivän liikuttuani koin jo ymmärtäväni liikennettä sen verran hyvin, että uskalsin suhata autojen seassa lähes paikallisten tapaan. Täysin ilman päämäärää kulkeminen ja vilkkaan kaupungin atmosfääristä nauttiminen, ilman nähtävyyksien tai aikataulujen miettimistä oli täydellinen päätös päivään.

Kaupungin päärautatieasema ei ole lainkaan niin viehättävä kuin esimerkiksi Hampurissa