Päivän ajosää oli erinomainen. Toissapäiväiset sateet veivät paahtavat helteet mennessään ja laskivat lämpötiloja niin, että eilen oli jopa hiukan liian viileä keli polkea minun makuuni. Tänään lämpötila oli kuitenkin noussut 23 asteen tienoille ja yhdistettynä kevyeen myötätuuleen oli noin 150 kilometrin ajomatkaa ilo lähteä taittamaan. Koska matka oli kuitenkin pitkä, valitsin karttasovelluksen ehdottamista reiteistä nimenomaisesti sellaisen, joka kiersi Dortmundin kaupunkialueen, toiveenani vähentää kaupungeista löytyvien liikennevalojen, kapeiden pyöräteiden ja erityisesti kartanlukuun kuluvien taukojen aiheuttamaa ajankulua.
 |
| Moottoritiellä ruuhkassa seisovat autot väistämässä paloautoa |
Jonkin aikaa poljettuani päätin pysähtyä välipalalle ja yritin etsiä markettia, josta olisi saanut kylmää juomista ja naposteltavaa. Tajusin kuitenkin, että mikään ruokakauppa ei ole auki, koska on sunnuntai. Löysin onneksi eräästä kaupungista pienen elintarvikekioskin, mutta maksutapana kelpasi ainoastaan kylmä käteinen. Tämä olikin matkan ensimmäinen kerta, kun oli turvauduttava hätävarakäteiseen. Näin suomalaisesta näkökulmasta sunnuntaisin suljetut kaupat ja käteisen käyttö tuntuvat pieneltä aikamatkalta menneisyyteen.
 |
| Tässä kohtaa reissua huomaan jo hieman turtuneeni hienoihin kirkkoihin, jota on kirjaimellisesti joka kylässä. |
 |
| Hieman kuoppainen sivutie, jolle karttasovellus ohjasi minut hetkeksi. |
Välipalan voimalla matkan ensimmäinen puolisko sujui sutjakasti, mutta Dortmundin lähestyessä puolimatkassa alkoi asutus tihentyä ja matka muuttui pikkukaupunkien täplittämäksi viidakoksi. En yleensä luota karttasovelluksen ohjeisiin täysin, sillä joskus se ohjastaa epäloogisia kiertoitetä pitkin, jotka pystyy yleensä pienellä vilkaisulla huomaamaan ja näin säästämään kilometrin sieltä tai täältä. Tämä tarkoittaa sitä, että aina parin käännöksen välein pysähdyn yleensä vilkaisemaan karttaa ja varmistamaan, että ohje on järkevä. Nyt tiheämmin asutulla alueella käännöksiä oli kuitenkin solkenaan, karttasovelluksen ohjaillessa minua milloin mitäkin takakujaa tai asuntokatua pitkin ja tämä tarkoitti myös lähes jatkuvia kartanlukupysähdyksiä.
Lopulta kypsyin jatkuvaan pysähtelyyn ja laitoin puhelimen näkyville pyörän päälle, siten että seuraava käännös on aina näkyvissä näytöltä. Pystyin nyt näkemään aina seuraavan käännöksen pysähtymättä, kuitenkin sillä hinnalla, että ohjeisiin piti luottaa sokeasti, koska zoomatusta navigointinäkymästä ei erottanut laajempaa kontekstia. Sovellus olisi voinut ohjata minut vaikka takaisin Bielefeldiin, enkä olisi luultavasti huomannut asiaa tuntikausiin. Luottamukseni ei kuitenkaan osoittautunut virheeksi ja jatkuvasti näkyvillä olevat navigointiohjeet nopeuttivat polkemista selkeästi. Vaikka tähän mennessä olinkin pystynyt säästämään ennustetusta ajomatkasta muutaman kilometrin välttelemällä hölmöimpiä ohjeita, oli kartanlukupysähdyksiin kulunut paljon aikaa ja tauotta polkeminen oli selkeä parannus. Wuppertaliin pääsy näytti silti venyvän yömyöhään.
Määränpään lähestyessä alkoi nälkä jälleen kalvaa ja asetin matkan varrelle sattuneessa Hagenin kaupungissa sijaitsevan McDonaldsin karttasovellukseen. Jostain syystä kuvittelin polkevani pikkukaupungissa olevan ravintolan pihaan ja syöväni nopeasti kuten niin monena aiempanakin kertana, mutta odotukseni eivät ihan täyttyneet. Viimeiset kilometrit kaupungin keskustaan olivat korkeuserojen takia uuvuttavat, koska kaupunki sijaitsee samojen vuorien lomaan sujuttautuneena, joiden poikki kulkevan solan läpi poljin eilen. Lopulta keskustaan päästessäni huomasin, että noin Oulun kokoinen Hagen oli kaukana uneliaasta pikkukaupungista ja valitsemani mäkkäri olikin vilkkaan päärautatieaseman yhteydessä. Hiukan hirvitti jättää pyörä vartioimatta ulos odottamaan, kun menin sisälle tilaamaan ruokaa. Itse pyörä oli toki lukittu turvallisesti katulamppuun kiinni, mutta selkäpiissä kalvoi pelko, että joku epätoivoinen sielu tulee tonkimaan pyörälaukkujani. Onneksi sain ruoan nopeasti ja siirryin ulkopuolelle syömään, näköetäisyydelle parkkeeratusta pyörästäni.
 |
| Korkeuseroja matkalla Hageniin |
 |
| Hagenin keskustaa |
 |
| Hagenin päärautatieasema |
Viimeiset parikymmentä kilometria Wuppertaliin taittuivat vuorten lomassa ja korkeuserot olivat edelleen suuria. Olen aina ajatellut Saksaa litteänä maana lukuunottamatta Alppien lähellä olevaa eteläosaa, mutta selvästi tämä mielikuva kaipaa tarkistamista. Hotellille pääsy venähti lopulta vielä hiukan, kun kaupunkiin saapuessani näin joen yllä häämöttävät korotetun junan kiskot ja tukirakenteet, enkä malttanut polkea ohi ottamatta muutamaa valokuvaa. Lopulta olin hotellilla vasta puoli yhdeltätoista. Onneksi olin tarkistanut hotellin vastaanoton aukioloajat, joten sisäänkirjoittautumisen aikataulusta ei tarvinnut matkalla kantaa huolta.
 |
| Wuppertalin Schwebebahn-järjestelmässä junat roikkuvat joen ylle kohotetuista kiskoista |
Huomenna matkan olisi tarkoitus jatkua Alankomaiden puolella sijaitsevaan Maastrichtiin, joten tämä on luultavasti matkan viimeinen Saksassa vietetty yö. Vaikka olen nauttinut Saksassa olosta, en missään tapauksessa jää kaipaamaan Saksan pyöräilyinfraa ja odotan innolla päästä jälleen polkemaan Alankomaissa. Maastrichtin jälkeen on vuorossa siirtyminen Belgiaan ja on mielenkiintoista nähdä, miten sikäläinen pyöräilyinfra vertautuu Saksan kuoppaiseen, vaikkakin kattavaan pyörätieverkostoon.
Päivä 6:
Bielefeld - Wuppertal
Etäisyys: 146 km
Ajoaika: 7 h 40 min
Keskinopeus: 19,1 km/h
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti