Herätessä laskeskelin, että koska matkaa Brysseliin oli vain hiukan reilut 100 km, ehtisin pyöriä Maastrichtin keskustassa hiukan ennen päivän polkemisurakan aloittamista. Käveleskelin kaupungin kapeita mukulakivikatuja pitkin ja söin marketista hankitun kolmioleivän aamupalaksi koristeellisten rakennusten ja suuren kirkon reunastamalla aukiolla. Myös tämä kirkko tarjosi mahdollisuutta kiivetä torniin ihailemaan maisemia, johon minun täytyi tietysti tarttua. Torniin kiipeäminen oli jo itsessään elämys, sillä Hampurin kirkontornien tarjoamien tilavien, nopeiden hissien sijaan tähän torniin kiivettiin muinaisia, jyrkkiä kierreportaita pitkin. Loputtoman tuntuiset portaat olivat niin kapeat, että vastaantulijoiden kohdalla täytyi painautua seinää vasten ohituksen mahdollistamiseksi. Kiipeäminen oli kuitenkin vaivan arvoista, sillä näkymät tornista kaupungin yli olivat hienot. Ilmeisesti torni on ollut avoinna yleisölle jo hiukan pitempään, sillä näköalatasanteella oli vandaalien tekemiä kaiverruksia, joista vanhimmat olivat vuosilukujen perusteella 1800-luvulta.
 |
| Aamupala-aukio Maastrichtissa. Punaisen kirkontornin huipulle pääsi kiipeämään. |
 |
| Kirkontornin kapeat kierreportaat |
Lopulta jouduin jättämään Maastrichtin taakse ja parin kilometrin päästä kaupungin ulkopuolella ylitin Belgian rajan. Kuten Saksan vastaisella rajalla, oli tämäkin rajanylitys selkeästi havaittavissa äkisti muuttuvan infrastruktuurin perusteella. Alankomaiden erotettu, leveä pyörätie muuttui Belgian tien laitaan maalatuksi kapeammaksi pyöräkaistaksi. Valtaosa päivän aikana Belgiassa kohtaamastani pyöräilyinfrasta oli näitä maalattuja pyöräkaistoja. Toisin kuin monet, en koe niitä automaattisesti huonoiksi. Kunhan se mahdollistaa riittävän etäisyyden pyöräilijöiden ja ohittavien autojen välillä, on maalattu pyöräkaista täysin hyväksyttävä tapa tarjota paikka pyöräilijöille, erityisesti tiheimpien kaupunkialueiden ulkopuolella. Tiiviissä kaupungissa autoilijoilla on usein tapana pysäköidä pyöräkaistalle ja myös pyöräkaistan viereen laillisesti pysäköidyt autot aiheuttavat potentiaalisen vaaranpaikan, mikäli parkkiruudun ja pyöräkaistan väliin ei ole jätetty riittävästi tilaa aukeavia ovia varten. Lisäksi lumisella kelillä maalatut ne muuttuvat käyttökelvottomiksi autojen renkaista roiskuvan ja pyöräkaistalle jäätyvän sohjon takia. Kaiken tämän takia en laisinkaan pidä maalatuista pyöräkaistoista Helsingissä, mutta täällä Belgiassa ne toimivat varsin hyvin.
 |
| Tyypillinen esimerkki rakennusten ja peltojen reunustaman maantien varressa kulkeneesta pyöräkaistasta |
 |
| Paikoin sain nauttia myös täysin erotetuista pyöräteistä |
Päivän reittini Brysseliin kulki lähes viivasuoraa maantietä pitkin, mikä teki navigoinnista kerrankin suoraviivaista. Matkalle sattuneiden muutaman kaupungin sokkeloisten historiallisten keskustojen läpi kulkiessa piti edelleen katsoa karttaa muutamaan otteeseen, mutta tämä ei hidastanut matkantekoa merkittävästi. Kaiken lisäksi maantien varressa kulkeneet maalatut pyöräkaistat olivat suorempia ja paremmin päällystettyjä kuin Saksan pyörätiet, mika nosti ajonopeuttani ja antoi edelleen jatkuvan leppoisan myötätuulen avustaa matkantekoa kunnollisesti. Tämä nostatti päivän keskinopeuden matkan tähänasti korkeimpaan lukemaan. Vaikka valtaosan ajasta vierellä suhissut autoliikenne ei ollut mukavimmasta päästä, en silti jäänyt kaipaamaan Saksan mutkaisia reittejä, kuoppia ja useimpiin risteyksiin tällättyjä teräviä reunakiviä. Matkalla ohittamistani kaupungeista jäi mieleen noin 100 000 asukkaan Leuven, jonka historiallinen keskusta oli täynnä upeaa arkkitehtuuria.
 |
| Pirtelötauko Leuvenin kaupungissa |
 |
| Leuvenin upea, 1400-luvulla rakennettu vanha kaupungintalo |
 |
| Määränpää lähestyy |
En halua kaikella tällä kehuskelulla luoda vaikutelmaa, että Belgiassa pyöräily olisi täydellistä. Paikoin pyöräkaistat olivat liian kapeita ja ohi kulkevat autot kulkevat liian läheltä. Lisäksi loppumatkasta pyöräkaista loppui muutaman kilometrin matkalta selittämättömästi ja jouduin siirtymään ajoradalle. Tällaisissa tilanteissa autoilijat eivät myöskään olleet yhtä kohteliaita kuin Saksassa, jossa ajoradalla oleville pyöräilijöille annettiin ruhtinaallisesti tilaa niissä harvoissa tapauksissa kun ajoradalle oli tarvetta siirtyä. Käyttämäni tie ei kuitenkaan ollut kovin vilkas, eikä varsinaisia vaaratilanteita päässyt syntymään missään vaiheessa. Lisäksi välillä ajoradalla ajaminen on myös hauskaa. Täyteen lastatun pyörän kanssa en uskalla monessa paikassa päästellä täyttä vauhtia alamäissä, mutta Brysselin sisäänmenotiellä pyörälijät ohjattiin bussikaistalle ja pitkässä alamäessä leveää, tyhjää bussikaistaa kiitäessäni oli hymy herkässä.
Brysselin kaupunkialueen alkaessa pyöräkaistat vähenivät selkeästi, mitä olin osannut odottaakin. Kaupunki on vanha ja tunnettu ruuhkaisuudestaan. Liikenne oli melko kaoottista ja kovin erilaista verrattuna esimerkiksi Saksan liikennekultuuriin. Saksassa monessa paikassa näin jalankulkijoiden odottavan tyhjässä risteyksessä valon vaihtumista vihreäksi, mutta Brysselissä lähes kaikki liikennesäännöt yksisuuntaisista kaduista lähtien tuntuivat olevan enemmän suosituksia kuin lakeja. Kaupunki antoi muutoinkin hiukan epämääräisen vaikutelman, liekö se johtunut runsaista graffiteista, kaduilla lojuvista roskakasoista tai siellä täällä laudoitetuista ikkunoista, joita oli näkyi matkallani Nord-rautatieaseman vieressä sijaitsevalle hotellilleni. Aseman ja hotellini ympäristö on täynnä moderneja, kiilteleviä hotelli- ja toimistotorneja, jotka seisovat jyrkässä kontrastissa läheisten korttelien sotkun kanssa ja entisestään alleviivaavat kaoottista vaikutelmaa.
 |
| Katunäkymä Brysselissä |
 |
| Nord-alueen tornitaloja läheiseltä kadulta nähtynä |
 |
| Näkymä hotellihuoneeni ikkunasta |
Hotellille päästyäni kävin suihkussa ja päätin vielä lähteä pienelle kaupunkikierrokselle ennen blogipäivityksen kirjoittamista. Lounaasta oli jälleen vierähtänyt hetki, joten menin paikallisen Q-pikaruokaketjun ravintolaan syömään hampurilaisaterian. Saamani ateria oli surkein pikaruoka-annos, jonka muistan syöneeni aikoihin. Jääkone oli rikki ja limukoneen tuottama kokis oli lämmintä ja väljähtänyttä. Hampurilainen oli kumimainen ja vaikutti siltä, kuin se olisi tehty etukäteen ja seisonut lämpölampun alla ainakin tunnin. Sen siitä saa, kun kokeilee uutta eikä mene turvalliseen mäkkäriin.
Ruoan jälkeen päädyin kaupungin turistialueen ytimessä sijaitsevalle Grand Place -aukiolle, jota reunustavat monet historialliset rakennukset. Iltamyöhäänkin aukio oli täynnä ihmisiä syömässä aukion laidalla olevissa ravintoloissa ja ottamassa kuvia komeasti valaistuista rakennuksista. Tympääntyneenä huonosta hampurilaisateriasta päätin pysähtyä aukion laitaan syömään jäätelöllä ja runsaalla annoksella suklaata kuorrutetun belgialaisen vohvelin. Tämä oli maukas päätös päivään ja päätin lähteä takaisin hotellille, sillä vaikka kaupunkien yössä pyöräily on hupi johon en koskaan väsy, Brysselistä saamani vaikutelma ei kannustanut päämäärättömään harhailuun turistialueiden ulkopuolella yöaikaan, ainakin jos kaulan ympärillä roikkuu järjestelmäkamera.
Päivä 8:
Maastricht - Brysseli
Etäisyys: 101 km
Ajoaika: 4 h 32 min
Keskinopeus: 21,4 km/h
 |
| Grand Place -aukion rakennuksia |
 |
| Belgialainen vohveli |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti