Päivä 4: Hampuri - Hannover

Vaikka päivän suunniteltu ajomatka oli melko pitkä, nukuin myöhään uskoen sääennusteen väittämään aamupäivän ukkoskuuroista. Ilmeisesti ukkosrintama oli kuitenkin jo herätessäni mennyt ohi, sillä vettä tuli vain kevyenä tihkuna. En siis joutunut viivyttelemään lähtöä, vaan ryhdyin ripeästi keräämään tavaroita ja kuormaamaan niitä pyörän päälle. Eräs matkaa varten tekemäni investointi olivat vesitiiviit pyörälaukut, joten ylimääräistä aikaa ei kulunut enää jätesäkkien teippaamiseen pyörälaukkujen päälle. Tarakalla matkustava reppu piti silti sadesuojata ja loppujen lopuksi kello oli jo puoli kaksitoista kun pääsin tien päälle.

Hampurista poistuminen sujui huomattavasti mukavammin kuin kaupunkiin tuleminen. Valitsemani reitti etelään kaupungista pois kulki suurelta osin täysin ajoteistä erotettuja leveitä, hyvälaatuisia pyöräteitä puistojen ja viheralueiden halki. Paikoin jouduin silti käyttämään katujen varressa kulkevia kuoppaisia pyöräteitä ja silloin tällöin myös pysähtelemään puhelimen karttojen lukemista varten. Laatoitetut pyörätiet vaativat myös näin sadekelillä erityista varoivaisuutta, sillä tietyt pyöräteissä käytetyt tiilet ovat märkinä liukkaita. Loppujen lopuksi poistuessani Hampurista osavaltion rajan yli oli keskinopeuteni alle 19 km/h.

Elben etelähaaran yli johtava vanha silta

Taajama-alueen päätyttyä pyöräteiden laatu pysyi edelleen vaihtelevana, mutta reitti seurasi nyt Bremeniin johtavaa luotisuoraa maantietä, joten kartanlukuun ei tuhrautunut ylimääräistä aikaa. Seuraavien neljän tunnin ajan vaihdoin maantieltä toiselle muutaman kerran ja ohitin joukon kyliä ja pikkukaupunkeja, mutta navigointi pysyi silti helppona. Innokkaana kiriä kiinni aikataulua tiukensin ajotahtia, mutta laskin silti Hannoveriin pääsyn venähtävän mahdollisesti pimeän tuloon asti. Matkan jatkuessa tihkusade lakkasi ja sain ajaa loppupäivän poutaisessa säässä.

Maantietä seurannut pyörätie oli nopea, mutta vähän tylsä

Noin matkan puolivälissä pyörän takaosasta kuului omituinen ääni ja sen jälkeen joka renkaan pyörähdyksellä toistui samanlainen metallinen kolahdus. Päättelin ensin äänen kuuluvan renkaan ja lokasuojan väliin jumittuneesta risusta tai jostain muusta vierasesineestä, sillä aamuyön ukkosmyräkän jäljiltä pyörätiet olivat täynnä puista varisseita lehtiä, risuja ja paksumpia oksia, joiden välistä jouduin välillä pujottelemaan kieli keskellä suuta. Tarkemmin katsottuani huomasin kuitenkin ongelman olevan irronnut pinna, joka heilui vapaasti renkaan pyöriessä. En ole kokenut tätä vikaa aikaisemmin, mutta pikaisen googlauksen perusteella yhdellä irronneella pinnalla on turvallista jatkaa matkantekoa. Kiedoin irronneen pinnan viereisen ympärille välttääkseni ylimääräisiä ääniä. Vien luultavasti vanteen pyöräliikkeeseen korjattavaksi Brysselissä, jossa vietän toisen välipäivän ja pyörän huollolle jää näin aikaa ilman häiriöitä aikatauluun.

Matkan loppupuolella karttasovellus ohjasi minut pois maantien varresta ja kohti metsien ja peltojen läpi suuntaavaa pyöräreittiä. Olen tyypillisesti hiukan skeptinen näiden suositusten suhteen, sillä paikoin nämä metsäreitit ovat ala-arvoisen huonossa kunnossa. Samassa kohtaa maantien varressa oleva pyörätie kuitenkin loppui, joten metsän halki kulkeva reitti jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Kävi ilmi, että se oli hyvä valinta. Vaikka maantien seuraaminen on nopea ja helppo tapa edetä, oli korvan juuressa kohiseva liikenne käynyt neljän tunnin aikana uuvuttavaksi ja metsän ja peltojen hiljaisuudessa edennyt reitti oli mukavaa vaihtelua. Tässä vaiheessa pilviverho oli myös alkanut väistyä ja ilta-aurinko valaisi maiseman kauniisti. Paikoin reitti ohitti kylän ja palasi jälleen kulkemaan metsän halki, pinnoitteen ollessa koko matkan joko erinomainen kova hiekka ilman pikkukiviä tai vasta uusittu asfaltti.

Maaseudun maisemareitti loppui vasta melko lähellä Hannoveria ja kaupungin alueelle tullessani pimeä alkoi laskeutua. Vaikka päivä oli uuvuttava enkä olisi tullut näin kauas, ellei etukäteen varattu majoitus olisi pakottanut, saattoi tämä olla silti onnekas tilanne. Mikäli en olisi tullut näin kauas, olisivat loppumatkan kauniit peltomaisemat jääneet näkemättä. Lisäksi polkemalla enemmän etupainotteisesti sain kevennettyä seuraavien päivien matkoja. Hauska tapaus oli myös hotellini vastaanottovirkailija, jonka sain kuulla harrastavan alamäkipyöräilyä ja juttelimme hetkisen pyöräilystä. Hänkään ei osannut tarjota selitystä sille, miksi Saksa päällystää pyörätiet omituisilla laatoilla. Hän oli myös hämmästynyt siitä, että olin polkenut tänne Hampurista asti yhdessä päivässä. Kuultuaan tästä hän suostui kysymään hotellin keittiötä valmistamaan minulle vielä iltaruokaa, vaikka keittiö oli virallisesti kiinni. Saamani muhkea hampurilainen oli hyvä päätös päivälle ja ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin myslipatukat, joita olin suunnitellut syöväni.

Hannoverin lentokentälle ilta-auringossa laskeutuva lentokone

Tästä seuraava etukäteen varattu majoitus on kolmen päivän päässä Brysselissä. Muistaakseni alustavaan matkasuunnitelmaani kotona kirjoitin Hannoverista seuraavaksi etapiksi Kölnin lähellä sijaitsevan Wuppertalin kaupungin, mutta aion jättää huomisen matkan suunnitellun aamun murheeksi.

Päivä 4:

Hampuri-Hannover

Etäisyys: 155 km

Ajoaika: 7 h 30 min

Keskinopeus: 20,7 km/h