Päivä 3: Välipäivä Hampurissa

Aloitin päivän kaupunkikierroksen vierailemalla Hampurin päärautatieasemalla. Vuonna 1906 avattu asema on Euroopan toiseksi vilkkain heti Pariisin Gare du Nordin jälkeen. Vaikka aseman kivinen julkisivu on huomattavasti pelkistetympi kuin Pariisin koristeelliset asemat tai edes Helsingin päärautatieasema, on niitatuista teräspalkeista rakennettu valtava laiturihalli todella näyttävä ilmestys. Halli on korkea ja sen molemmissa päissä kulkevilta jalankulkusilloilta on helppo nähdä yhdellä silmäyksellä kaikki laiturit ja itse todeta asema todella vilkkaaksi liikenteen solmukohdaksi.

Asemavisiitin jälkeen kiertelin keskustan ostoskatuja ja ajauduin Hampurin raatihuoneen luokse. Raatihuoneen koristeellinen kellotorni on paitsi korkea, myös todella ylellisesti koristeltu kullatuin veistoksin ja yksityiskohtaisesti veistetyin kivikaarin. Vaikka rakennus ei ole kaupungin vanhimmasta päästä, sillä se rakennettiin korvaamaan vuonna 1842 tulipalossa tuhoutunut vanha kaupungintalo, on se kokonsa ja koristeellisten yksityiskohtiensa ansiosta torin laidassa seistessä mahtava ilmestys. Rakennuksen kokoa selittää Hampurin asema itsenäisenä osavaltiona, sillä raatihuone palvelee kaupungintalon lisäksi myös osavaltion parlamenttitalona.

Tässä kohtaa päivää alkoi nälkä kalvaa, joten aloin suunnata kohti satamaa, missä olin eilen bongannut Hard Rock Cafen ja päättänyt syödä klassisen nacholautasen. Matkalla ohitin Pyhän Mikaelin kirkon, joka mainosti mahdollisuutta vierailla kirkon massiivisessa 132-metrisessä barokkitornissa. Ruokailu sai siis vielä odottaa pientä näköalatuokiota. Tornin huipulla tuuli navakasti, mutta erittäin lämpimästä säästä johtuen voimakas tuuli ei viilentänyt oloa lainkaan. Maisemat 100 metrin korkeudessa kaupungin kattojen yläpuolella olivat kuitenkin upeat.

Ruokailun jälkeen jatkoin Speicherstadtin alueelle, joka on Hafencityn modernien asuin- ja toimistorakennusten tuntumassa oleva kokoelma säilyneitä, historiallisia satamamakasiineja ja teollisuusrakennuksia. Kapeiden kanaalien molemmin puolin pystysuoraan kohoavat korkeat punatiilirakennukset ja kanaalien poikki kurottelevat niitatuista teräspalkeista rakennetut elegantit sillat ovat juuri sitä viehättävää vanhaa teollisuusrustiikkia, jota Hampuri on mielikuvissani aina edustanut. Vuosisadan vaihteessa rakennettu alue oli tarkoitettu vapaakauppa-alueeksi ja se sai Unescon maailmanperintöstatuksen vuonna 2015.

Nähtävyyksien välillä eilisen ja tämän päivän aikana pyöräiltyäni olen joutunut toteamaan, että Hampuri ei ole kovin pyöräily-ystävällinen kaupunki. Sitä vaivaavat kaikki Saksan pyöräteiden yleisongelmat, kapeat pyörätiet ja kuoppaiset laatat, mutta myös suurkaupungin erityispiirteet: autoliikennettä on paljon ja rakennustyömaiden aiheuttamia epämääräisiä poikkeusjärjestelyjä on joka paikassa. Lisäksi monin paikoin pyöräily on siirretty erillisiltä pyöräteiltä ajoradan laitaan maalatuille kaistoille, jotka paikoin myös puikittelevat autokaistojen yli risteyksiä lähestyttäessä. Tämä on välillä hiukan stressaavaa, kun viereisellä kaistalla menee kovaa vauhtia kaupungin käyttämä valtava, neliakselinen haitaribussi.

Ongelmista huolimatta olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että kaupunkien kokemiseen ei ole parempaa metodia kuin polkupyörä. Pyörän tarjoama lisäkantama antaa mahdollisuuden nähdä paljon enemmän kuin pelkästään jalkaisin liikkuen olisi mahdollista. Hampurissa on toki kattava julkinen liikenne, mutta mikään ei voita polkupyörän tarjoamaa vapautta huomata tien varressa jotain mielenkiintoista ja pysähtyä ottamaan kuva tai tutustumaan tarkemmin. Hyvä esimerkki tästä on kirkontornin näköalatasanne, joka olisi jäänyt näkemättä jos en olisi sattunut polkemaan paikan ohi.

Illan edetessä oli edessä vielä kaupungin goottilainen katedraali, joka tuhoutui lähes täysin toisen maailmansodan pommituksissa ja jonka torni seisoo nyt seiniensä rippeiden keskellä. Saapuessani katsastamaan rauniota sain tietää, että myös tähän torniin on yleisöllä pääsy, joten onnekkaalla sattumalla sain samaan päivään mahtumaan kaksi upeaa näköalatasannetta. Illan jo pimetessä poikkesin vielä keskustan pohjoispuolella sijaitsevaan suureen Planten un Blomen -puistoon, joka on täynnä solisevia puroja, suihkulähteitä ja viehättäviä istutuksia. Puiston ylle kohoaa lähellä sijaitseva 1960-luvulta peräisin oleva linkkitorni, joka on Hampurin korkein rakennelma.

Linkkitorni nähtynä katedraalin tornista

Planten un Blomen -puistoa

Linkkitorni nähtynä puistosta

Huomisen sääennusteet ovat nyt ehtineet tarkentua ja vaikuttaa siltä, että rankat sadekuurot muuttuvat satunnaisiksi kevyiksi sateiksi puoleenpäivään mennessä. Tämän tiedon pohjalta olen nyt alustavasti päättänyt hylätä ajatuksen junalla menemisestä ja alkuperäisen suunnitelman mukaan polkea pitkän etapin Hannoveriin. Pienen sateen ei pitäisi olla ongelma ja toisaalta pyöräilemäänhän minä tänne olen tullut enkä istumaan junassa.