Heräsin suunnitelmieni mukaisesti aikaisemmin ja olinkin tien päällä jo kymmenen tienoilla. Päivän matka taittuisi samaa E45-tietä, jolle siirryin eilen. Tie halkoo Ruotsin sisämaata Göteborgista aina Enontekiöön Suomen rajalle asti ja kulkeekin myös nimellä "Inlandsvägen". Nopeasti sain kuitenkin huomata, että tämäkään tie ei ollut erityisen vilkas, vaikkakin ehkäpä hiukan vilkkaampi kuin edellispäivien 92. Ja milloin vastaantulijoiden kaista ei ole vapaa ohittamiselle, niin paikalliset kuskit kuin Saksan tai Norjan kilvissä ajavat turistitkin hidastavat ja odottavat takanani kunnes ohitukselle vapautuu tila, jopa paikoissa joissa kaistat olisivat minun makuunikin riittävän leveät samanaikaiseen ohitukseen. Jopa raskas liikenne tekee tätä säännönmukaisesti, mikä on Suomen liikennekulttuuriin ja ahtaisiin ohituksiin tottuneelle pyöräilijälle positiivinen kulttuurishokki.
Säätiedotukset lupailivat päivälle kohtalaisia sateita iltapäivän ajaksi, joten yritin päästä ennen sateita mahdollisimman pitkälle, ainakin 60 km päässä sijaitsevaan Strömsundin pikkukaupunkiin, jossa voisin halutessani pitää sadetta ja nauttia lounaan kuivissa oloissa. Onneksi tämän päivän tuuli oli vain kevyesti vastainen ja vastasi käytännössä tyynessä säässä polkemista. Tästä huolimatta ehdin kastua melko läpikotaisin ennen pääsyäni Strömsundiin. Pizzeriaan saavuttuani kysyin erikseen rikkinäisellä ruotsillani omistajalta, sopiiko että märkänä ja hikisenä saan silti syödä ja istua sisällä vähän pidempään pitämässä sadetta, johon hän onneksi myöntyi.
Lounaan ja suunnittelutuokion jälkeen pääsin jatkamaan matkaa, jolloin sade olikin ehtinyt jo hellittää. Olin varautunut sateisiin pukemalla synteettiset ajovaatteet päälle, jotka olivat ehtineet jo osittain kuivua tauon aikana. Tästä huolimatta polkemisen jatkaminen alkoi aikamoisella hytinällä siitä huolimatta, että puin päälle kaksi tuulitakkia lämmikkeeksi. Sadekelin salaisuus on se, että kuivana ei tarvitse pysyä, eikä edes voi pysyä, sillä täysin vedenpitävät vaatteet kastuvat joka tapauksessa hikoilun myötä sisältä päin. Mutta lämpimänä on pysyttävä, ja tauon aikana lihasten tuottama lämpö häviää ja siksi uudelleen liikkeelle lähdettäessä on joko siedettävä 10 minuttia epämukavaa kylmyyttä kun märät vaatteet haihduttavat pois paljon lämpöä ilmavirrassa, tai puettava ylimääräisiä vaatteita, jotka kuitenkin joutuu riisumaan jälleen hetken kuluttua. Tämän takia myös kammoan eniten sateen aikana tulevaa rengasrikkoa, sillä minulla ei ole riittävästi ylimääräisiä kerroksia, jotta pysyisin märillä vaatteilla ja paikoillaan renkaan kanssa ähertäessä lämpimänä, enkä luota kykyihini vaihtaa rengas pikavauhtia. Siksi kylmän sateen aikana sattuva rengasrikko luultavasti tarkoittaisi sadesuojan löytämistä, tai virittämistä puiden väliin pressun avulla, kuivien vaatteiden vaihtamista ja sitten paikkausoperaatioon ryhtymistä, mikä olisi aikamoinen härdelli.
Onneksi pouta jatkui lyhyttä sadejaksoa lukuunottamatta loppupäivän, ja aurinkokin erehtyi paikoin pilkahtamaan pilvien raosta. Määränpääkseni valikoitui Östersundin lähellä Lit-nimisessä pikkukaupungissa sijaitseva leirintäalue. Tieverkoston konfiguraatiosta johtuen 50 000 asukkaan Östersund, merkittävä aluekeskus ja Pohjois-Ruotsin sisämaan suurin kaupunki, jää minulta nyt välistä, mutta en pidä tätä suurena menetyksenä. Jos haluan nähdä merkittävän sisämaakaupungin järvien ympäröimänä, pääsen sentään aina Tampereelle junalla puolessatoista tunnissa.
Lähipäivien ennusteen mukaan epävakainen ja viileä sää jatkuu. Tämä sinetöi reittivalintani Norjan puolelle. Tarjolla olisi ollut kaksi reittiä vuorten läpi, Trondheimin ja Östersundin välinen E14-valtatie, sekä sen pohjoispuolella kulkeva järvien rantoja halaileva sarja pikkuteitä. Ensimmäisen päivän ongelmat Ruotsin pikkuteiden kanssa kallistivat jo vaakaani kohti isoa tietä, mutta kehno sää poisti viimeisetkin halut viipyillä järvien rannoilla ja etsiä idyllisiä riippumattoilupaikkoja järvien rannoilta. Pysyttelen mielummin päätiessä, jotta pääsen jatkamaan matkaa tehokkaammin ja leirintäalueiden tarjonta on parempaa. Huomenna suuntaan E14:a pitkin mahdollisimman pitkälle rajaa kohti. Huomenna päivä on onneksi ennusteen mukaan melko lämmin ja poutainen, mutta illalla on tiedossa sadekuuroja, joten yritän lähteä aamulla liikkeelle entistä aikaisemmin, jotta saisin taittaa mahdollisimman pitkän matkan kuivana.
 |
| Tämän päivän "Hawaii-teemainen" leirintäalue |
Päivä 3: Dorotea-Lit
Ajomatka: 138 km
Ajoaika: 6 h 37 min
Keskinopeus: 20,8 km/h
Nousu yht. 822 m
Lasku yht. 825 m
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti