Skandinavian kierros - Päivä 0: Junassa ja lautassa

Kesä on jälleen koittanut ja sen mukana vuotuinen pyöräreissu. Viime kesän menestyksekkäästä riippumattoreissusta innostuneena päätin jälleen lähteä matkaan riippumaton ja makuupussin kanssa, mutta muutoin suunnitelma on melko erilainen ja huomattavasti kunnianhimoisempi kuin viime vuonna. Olen jo pitkään haaveillut pidemmän kaavan mukaan reissaamisesta, siten että reittiin ja ehkä jopa kokonaiseen maahan ehtisi tutustua kunnolla ilman takaraivossa kytevää stressiä siitä, että seuraavaan määränpäähän on pakko päästä tai aikataulu alkaa lipsua. Siksi lähden nyt matkaan kuukauden aikaslotilla varustettuna.

Matkakohteeksi tällä kertaa muodostui Norjan keski- ja lounaisosien jylhät vuono- ja vuoristomaisemat. Olen aikaisemmin käynyt lukuisia kertoja Norjan pohjoisosissa, mutta ne ovat olleet automatkoja ja huomattavasti lyhyempiä. En ole koskaan pyöräillyt Norjassa, enkä käynyt Tromssaa suuremmissa kaupungeissa, enkä varsinkaan nukkunut vuononmutkassa vaivaiskoivuihin köytetyssä riippumatossa, joten uskon saavani matkasta paljon uusia kokemuksia irti. Dramaattisesta topografiasta huolimatta Norja on myös melko helppo ja huoleton kohde ensimmäiselle pitkälle leireilyreissulle. Maa on tiheästi asuttu ja lähin kauppa, taksi tai apteekki ei koskaan ole kovin kaukana. Puhtaat pintavedet ja jokamiehenoikeudet tekevät myös ulkona yöpymisestä helppoa. Lisäksi, vaikka oletankin saavani oman osani vaihtelevasta meri- ja vuoristosäästä, ovat sateet lopulta vähemmän riskialttiita kuin esim. juuri nyt Ranskaa ja Espanjaa piiskaavat ennätykselliset helleaallot.

Viime kesän reissun jälkeen innostuin melkein heti suunnitelemaan tulevaa reissua ja aluksi lähdin liikkeelle vieläkin kunnianhimoisemmasta suunnitelmasta lentää Kanadan länsirannikolle ja polkea Yukonin erämaassa sijaitsevasta Whitehorsen kaupungista halki syrjäisten erämaiden läpi etelärajalle Vancouveriin, noin 2500 km päähän, ja lentää sieltä jälleen kotiin. Lopulta päädyin toteamaan, että kalliiden hintojen lisäksi kyseessä oli ehkäpä tähän tilanteeseen liian iso hyppäys haukattavaksi eristyneisyyden, varautumisen ja tekniikan suhteen, ja päädyin sen sijaan suunnittelemaan reissua Norjaan. Jätin kuitenkin suunnitelman edelleen piirustuspöydälle ja nyt käynnistyvä Norjan reissu on samalla myös tilaisuus päästä testaamaan vaihtelevassa säässä leiriytymistä, raskaasti kuormatun pyörän polkemista vuoristoisessa maastossa ja muita pitkän reissun uniikkeja ominaisuuksia kuitenkin ystävällisemmässä ympäristössä. Toivottavasti, varsinkin jos tämä reissu onnistuu hyvin eikä tapa innostustani, pääsen näillä opeilla polkemaan Kanadaan vuoden päästä.

Ennen vuonojen ihailua on kuitenkin päästävä perille Norjaan. Päätin toteuttaa matkan kokonaan ilman lentämistä, sillä pyörän kuskaaminen lentäen on aina oma hässäkkänsä, joten suuntasin sen sijaan junalla Helsingistä Vaasaan ja otin myöhäisen Wasalinen lähdön kohti Uumajaa. Polkeminen alkaa siis jo huomenna ja ensimmäiset neljästä viiteen päivää kuluvat tyhjän ja laakean keski-Ruotsin poikki oikaisussa. Rajaa lähestyttäessä vuoristo alkaa toki jo kumpuilemaan enemmän, mutta eräällä tavalla tämä alkusegmentti on kuitenkin vasta lämmittelyä ja reissu pääasiallisten nähtävyyksien kera alkaa varsinaisesti vasta Trondheimista päivänä viisi tai kuusi.

Pidemmän matkan tarpeita varten varustelin pyörää lisäämällä etutavaratelineen, johon saan kaksi ylimääräistä pyörälaukkua kiinni. Nämä osoittautuivat erityisen hyödyllisiksi, sillä en löytänyt mistään tankolaukun kiinnikkeitä, jossa olen normaalisti kuljettanut kameraa, puhelinta ja muuta pientä matkan aikana tarvittavaa. Nyt onneksi saan nämä tavarat pyörälaukkuun etupyörään siten, että niihin on melkein yhtä helppo päästä käsiksi kuin tankolaukussa. Isot pyörälaukut ovat myös täysin vesitiiviitä, joten niiden määrän tuplaaminen kahdesta neljään auttaa kuskaamaan esim. makuupussia ilman, että sitä täytyy roikottaa mustekaloilla tavaratelineeltä ja suojata muovipussiin aina sateen sattuessa. Etutavarateline oli kallis investointi, koska pyörässäni ei ole sille valmiina kiinnikkeitä ja asennusta varten piti tilata uusi akseli, jossa on kiinnitysmahdollisuus tavaratelineelle, mutta akselin läpivienti on luja kiinnike ja asennustuloksesta tuli jämäkkä, joten olen ehdottomasti tyytyväinen hankintaan. Näin pitkälle reissulle lähteminen olisi ollut vaikeaa ilman lisälaukkujen tarjoamaa tilaa.

Olin jälleen onnistunut aliarvioimaan matkavalmisteluihin kuluvan ajan, joten ennen lähtöpäivää pääsin nukkumaan vasta kolmelta aamuyöstä, osittain siksi että etsin jääräpäisesti tankolaukun kiinnikkeitä jo kauan sen jälkeen kuin niiden löytyminen oli osoittautunut ilmeisen toivottomaksi. Olin kuitenkin pitkän suunnitelun aikana tehnyt kattavan listan mukana tarvitsemastani roinasta, joten kun pyörä lopulta oli pakattu valmiiksi, ei samanlaista hektistä kiirettä ja paniikkia unohduksista kuin spontaanimmat lähdöt aiempina vuosina tullut. Juna Vaasaan lähti yhdeltätoista, joten sain nukuttua hyvin, mutta lautan lähtö iltamyöhään jätti minulle silti riittävästi aikaa Vaasan puolelle käydä vielä syömässä, kaupassa ja peseytymässä uimahallissa. Päädyin uimahalliin, sillä sää Vaasassa oli aurinkoinen mutta viileähkö, vain noin 16 astetta, joten pulahdus luultavasti vähintään yhtä hyiseen mereen ei tuntunut houkuttelevalta. Ennen lautan lähtöä ja vielä lauttamatkan ajan uppouduin kirjaan, joka oli oiva ajanviete, tosin kun se lähipäivinä loppuu, saatan katua päätöstäni ottaa 500 sivua kuollutta painoa vuoristokierrokselle Norjaan lihasvoimalla.

 

Vesitykki, jota lautan miehistö oletettavasti käyttää piraattien alukseennousuyritysten torjumiseen

Lautta saapui perille Uumajaan vasta 0:45 paikallista aikaa, ja olin varautunut heijastinliivillä ja valoilla, tosin pilvettömässä säässä pohjoisen iltahämärä oli niin kirkas, että valoja ei tarvinnut navigointiin lainkaan. Kurvasin satamasta nopeasti poispäin ja läheiselle metsätien tyngälle, jonka olin satelliittikartasta etukäteen bongannut ja laiton leirin pystyyn, jo hiukan väsyneenä, ehkä lautan rauhallisesta keinunnasta ja kirjaan syventymisestä. Leirin pystytys ei käynyt ihan yhtä näppärästi kuin viime kesänä, liittyen ehkäpä muuttuneeseen pakkauslogiikkaani, ja jouduin säheltämään löytääkseni syvälle pakattuja tarvikkeita kuten korvatulpat. Kun lopulta pääsin riippumattoon olin hyttyskonsertin uuvuttama, vaikkakin hyttyshattu piti ne loitolla iholta, ja aamuaurinko alkoi jo sarastaa värjäten kuusiston latvojen läpi pilkottavat pilvet punaruskeiksi. Päätin siis suosiolla jättää blogin kirjoittamisen seuraavalle päivälle.