Päivä 19: Lepopäivä Bergenissä

Illalla olin vielä hotelliin sähköpistokkeen ääreen hyvissä ajoin päässeenä suunnitellut matkan tulevaa ohjelmaa tarkemmin. Loppumatkan ankkuri ja ainoa jäljelläoleva pakollinen nähtävyys on etelässä Stavangerin lähellä sijaitseva Preikestolen, ylhäällä vuonon reunalla sijaitseva lähes painovoimaa uhmaavan näköinen kallionkielleke, joka on Norjan suosituimpia turistinähtävyyksiä. Matka sinne Bergenistä käsin olisi taittunut vaihtelevaa ja paikoin vuoristoista reittiä, jonka varrella olisi ollut myös näyttäviä vesiputouksia, mutta olen jo nähnyt hienoja vesiputouksia ja alkanut väsyä jatkuvaan kiipeämiseen, joten päätin ottaa joukkoliikenteen avuksi. Skippaan toisen lepopäivän Bergenissä, jonka majoitusta en lopulta kaukokatseisesti varannut etukäteen juuri tämä mahdollisuus mielessä, ja päätin sen sijaan jatkaa Bergenistä huomenna laivalla suoraan Stavangeriin. Reilut kuusi tuntia kestävä laivamatka taittuu suurella autolautalla jonka lippu oli helposti järjestyneen pyöräpaikan kanssa yllättävän edulliset 55,5 euroa. Toisen Bergen-päivän skippaaminen tuntuu oikealta ratkaisulta, kun laivassa istuminen tarjoaa toisen lepopäivän. Laivan lähtö iltapäivästä antaa lisäksi vielä aamulla mahdollisuuden kuljeskella keskustassa hiukan ja lopulta vielä katsella kaupunkia mereltä.

Tällä suunnitelmalla lähdin hotellilta tutustumaan Bergeniin tavoitteena saada mahdollisimman paljon nähtyä yhdessä päivässä. Noin Tampereen kokoinen Bergen on Norjan kakkoskaupunki ja ensimmäinen yli 5000 asukkaan taajama jossa vierailen lähes kahteen viikkoon, joten kaupunkivisiitti on tervetullutta vaihtelua. Sää Euroopan sateisimmassa kaupungissa osoittautui maineen vastaisesti reissun tähänasti lämpimimmäksi, ja pilvettömältä taivaalta helottanut aurinko sai päivän mittaan lämpötilan jopa hätyyttelemään hellerajaa. Sää oli siis erinomainen kaupunkiin tutustumiseen kevyttä tahtia polkien ja puistoissa istuskellen, tosin olin iloinen, että tällaiselle päivälle ei ollut sattunut megakiipeämistä jotain kilometrin korkeaa vuorenseinää pitkin.

Lähdin hotellilta melko päämäärättömästi polkemaan rantaviivaa pitkin kohti keskustaa ja hiljainen sunnuntaiaamu tarjosi mukavan rauhallisen miljöön kaupunkikierroksen alkuun. Poljin aivan keskustan kupeessa sijaitsevan konttisataman ohi ja näin viereisessä risteilyterminaalissa saksalaisen TUI-varustamon valtavan Mein Schiff -risteilyaluksen, joka on muuten Turussa rakennettu. Näin jälkikäteen muistan nähneeni laivan nimen joidenkin turistibussien keulalla aiempien ajopäivien aikana, joten olen varmaankin edennyt rannikkoa alaspäin jokseenkin samaa tahtia laivan kanssa.

Mein Schiff kohoaa konttirivien ylle oikealla

Sataman jälkeen saavuin keskustan alueesta vuonoon työntyvälle Nordnesin niemelle, joka on pitkä ja kapeudestaan huolimatta nousee melko korkealle merenpinnan yläpuolelle. Alueella oli vanhojen puutalojen reunustamia mukulakivikatuja sekä uudempia rakennuksia. Niemen päässä oli viehättävä puisto ja meriuimapaikka, tosin lämpimästä säästä huolimatta uimaan uskaltautuminen hyiseen meriveteen ei juuri houkuttanut ajatuksena. Puistossa oli myös Bergenin akvaario, joka olisi ollut hyvä tapa viettää kylmä ja sateinen päivä mutta näin kaunista keliä en halunnut tuhrata sisätiloissa joten jatkoin matkaa. 

Yhdistyneet sardiinitehtaat, nimi kuulostaa joltain firmalta Ankkalinnasta

Niemen kierrettyäni jatkoin rantaa pitkin kohti ydinkeskustaa ja vesiraja oli täynnä ylellisiä jahteja. Eräs erityisen kalliin näköinen jahti kiinnitti huomioni, joten googlasin sen nimen ja sain selville, että kyseessä oli Valve-peliyhtiön perustajan Gabe Newellin 93-metrinen Draak. Kävi kuitenkin myös ilmi että kyseessä ei ole luksuspaatti, vaan hänen rahoittamaansa syvänmeren tutkimussäätiötä varten sukellus- ja merentutkimusoperaatioihin varusteltu alus, mikä oli minulle yllättävä löydös ja kuulostaa ehdottomasti paremmalta funktiolta kuin useimpien miljardöörien kelluvat palatsit ja bilekeitaat.

Gabe Newellin omistama Draak

Jahtien takana kapean lahden vastarannalla aukesi myös Bergenin ikonisin näkymä, Bryggenin hansakorttelin kauppa- ja varastorakennusten värikkäät julkisivut. Alue oli turisteja ja torikojuja täynnä ja muistutti kovasti Helsingin kauppatoria. Kävin muutamassa matkamuistomyymälässä, mutta muuten kauniit rakennukset oli melko nopeasti nähty ja jatkoin matkaa väenpaljoudesta eteenpäin. Erityisesti on kuitenkin mainittava kohokohtana julkisivurivistön sisään sukeltava kapea kuja, jonka ylle paikoin vinot ja improvisoidun näköiset rakennukset kurottelivat luoden varjoisan ja intiimin tunnelman keskipäivän auringosta huolimatta. Tietyistä kulmista kuja näytti jopa hiukan karikatyyriltä, kuin teemapuistoon rakennetulta hullunhauskalta fantasiateemaiselta lavasteelta, vaikka tiesinkin että kyseessä olivat aidot rakennukset. Kujalla olivat myös alueen mielenkiintoisimmat kaupat, ja jäin hiukan harmittelemaan erään taidekaupan luona että matkustusmetodini tekee taidevedosten kuljettamisesta niin vaikeaa.

Ostoskatu oli melko hiljainen, koska Norjassa erikoisliikkeet ovat sunnuntaisin suljettuina

 

 

Bryggenistä jatkoin rantaviivaa eteenpäin mielenkiintoisen vaihtelevasta katumaisemasta nauttien, mutta keskustasta pohjoiseen edettäessä viereiset jyrkät kalliot kuristavat kaupungin vain parin korttelin levyiseksi ja aloin tunnistaa eilen kaupunkiin tullessa polkemiani katuja, joten käännyin takaisin. Matkan varrelle sattui 40-luvulla avattu ulkoilmamuseo, johon oli siirretty lukuisia purku-uhan alla olleita vanhoja puurakennuksia, enimmäkseen Bergenin keskustasta. Tämä oli viehättävä alue, mutta suuri osa alueesta oli suljettu pääsylipun taakse, joten avoimet alueet koluttuani päätin nähneeni riittävästi ja jatkoin matkaa, sillä olin jo nähnyt myös monia laikkuja autenttisia puukortteleita siroteltuna keskustan ympärille.

Ulkoilmamuseon rakennuksia

Jatkoin matkaa takaisin keskustaan, jossa seuraavana ohjelmassa oli ajo Fløibanen-funikulaarilla yli 300 metrin korkeudessa kaupungin yläpuolella sijaitsevalle rinteelle. 1918 avattu funikulaari on uusittu useaan otteeseen sen historian aikana ja nyt asema ja juna ovat viimeisen päälle moderneja ja lippujen osto ja tarkistus tapahtuu automaattiovien kautta kuin suuren maailman metrojärjestelmiin kulkeminen konsanaan. Pelkäsin, että upea sää ja sunnuntai tarkoittaisivat jonotusta, mutta vaikka väkeä oli matkalla ylös paljon, funikulaarin kapasiteetti riitti hyvin ja jonoja ei päässyt syntymään. Matkalla ylös yritin olla pohtimatta kuinka kauan tänne olisi kestänyt polkea pyörällä, sillä nythän oli työllä ja tuskalla ansaittu lepopäiväni. Nopean matkan jälkeen pääsin ylös, josta aukesivat upeat näkymät kaupungin ja sen edessä avautuvan merenlahden yli. Alueella olisi ollut pienen matkan päässä järvi sekä erinäisiä patikkareittejä, mutta olin tullut ylös lähinnä ajelemaan funikulaarilla ja tuijottamaan kaupunkimaisemaa, joten hain kahvilasta ryöstöhintaisen brownien ja istuin terassilla pitkän tovin nauttien herkusta ja katsellen kaupunkia ja ohi kulkevia ihmisiä.

Bryggen ylhäältä käsin nähtynä

Esillepanolta karu ja hinnalta kallis, mutta erinomaisen maukas brownie

Takaisin pyörän luo palattuani oli edessä vielä yksi kohde jossa ehdottomasti halusin vierailla: Fyllingsdalenin tunneli, joka sattuu olemaan maailman pisin yksinomaan jalankulku- ja pyörätunneli. Matka tunnelille keskustasta etelään taittui erinomaista uutta pyörätietä pitkin Bybanen-pikaratikan rinnalla. Pyörätunnelin rinnalla kulkeekin myös pikaratikan tunneli ja ne muodostavat yhdessä uuden kehityskäytävän, joka pyörä- ja ratikkainfran osalta oli valmis, mutta ympärillä oli monin paikoin vielä rakennustyömaita sekä mitä ilmeisimmin tulevia aikeita kehittää vajaakäytöllä olevien pysäkkien viereisiä parkkipaikkoja ja rapistuneen näköisiä teollisuustontteja johonkin arvokkaampaan käyttöön.

Bergenin massiivisen kivinen päärautatieasema

Tunneli itsessään ei ollut niin tylsä kuin miltä se ehkä kuulostaa. Kolme kilometriä pitkä tunneli ei ole edes pisin tunneli minkä läpi olen tällä reissulla polkenut, mutta erityisesti jalankulkijalle se on pitkä pätkä kävellä harmaassa putkessa, joten tunnelissa oli säännöllisin väliajoin levennyksiä istumapaikoin, keskellä pieni veistosaukio, ja koko pituudelta reunat on koristettu yksinkertaisin graafisin muraalein ja tunnelmavalaisun väritys käy läpi gradientin koko väripaletin läpi tunnelin läpi edetessä siten, että jo värisävystä näkee karkeasti kuinka pitkän matkan tunnelia pitkin on edennyt. Poljin tunnelin läpi ensin yhteen suuntaan pysähtyen paikoin kuvaamaan yksityiskohtia, ja sitten päätin sprintata toiseen suuntaan ottaen aikaa. Pääsin 3 km matkan sekunnilleen viidessä minuutissa. Tunnelin päässä oleva kyltti arvioi kuinka kauan matka kestää eri metodein ja antoi pyöräilylle kestoksi yhdeksän minuuttia, joten pitihän minun näyttää sille.
 

Pohdin paluumatkan tekemistä pikaratikalla, sillä pyörän ottaminen kyytiin on luvallista ja sunnuntai-ilta vaikutti melko hiljaiselta, mutta ratikka ei ole niin erikoinen että olisin välttämättä halunnut päästä kyytiin, joten lopulta into polkea hyvässä kesäkelissä päihitti ja pyöräilin samaa tietä takaisin hotellille. Palatessani hotellille leveää ja tasaista pyörätietä totesin, että ensivaikutelmani Bergenin pyöräilyinfrasta olisi ollut huomattavasti parempi jos olisin tullut kaupunkiin etelän suunnasta tunnelin kautta, mutkittelevan ja sekavan pohjoisen lähestymisen sijaan. Palattuani hotellille päätin jälleen syödä iltapalaksi pizzan samaisesta Pizzabakkeren-ketjusta, en siksi että olisin jotenkin erityisesti ansainnut sen, vaan koska olen toden teolla alkanut tykästyä heidän pizzoihinsa ja tulen luultavasti kaipaamaan niitä Suomeen palattuani.

Päivä 19: Lepopäivä Bergenissä