Päivä 20: Lauttamatka Stavangeriin

Tänään päivän pääasiallinen ohjelma olisi noin kuuden tunnin lauttamatka Stavangeriin. Laivan lähtöaika oli kello kaksi iltapäivällä, mutta check-in sulkeutui tuntia ennen enkä halunnut stressiä ja kiirettä, joten päätin että suuntaan satamaan jo noin puoli yhdeltä. Tämä jätti kuitenkin aamupäivän vielä vapaaksi Bergenissä pyörimiseen. Olin maksanut etukäteen myös laivan lounasbuffetin, joten aloitin päivän kevyellä aamiaisleivällä marketista ja päätin sen jälkeen käyttää lopun luppoajan vielä Bryggenin viehättäviin, kieroihin ja nariseviin puurakennuksiin tutustuen. Illalla olin myös päättänyt, että ostan taidevedoksen johon olin ihastunut, joten menin uudestaan kujalla sijaitsevaan taidekauppaan ja toivon että pyörälaukun jäykkää sivupaneelia vasten ja erilliseen taskuun suljettuna printti säilyy ehjänä kotiin asti.

Bryggenistä ostettu taideprintti

 

Kun oli aika suunnata muutaman korttelin päässä sijaitsevaan satamaan, olin iloinen että päivä oli lämmin ja aurinkoinen, sillä lopulta löysä aikatauluni tarkoitti että jouduin muiden moottori- ja polkupyörämatkustajien kanssa seisoskelemaan satamassa autojonojen vieressä yli tunnin. Istuskelin maassa ja sain ajan kulumaan katselemalla perävaunuja ja rahtikontteja vekslaavien ahtaajien taitavia ja vikkeliä liikkeitä, mutta olin silti iloinen pääsystä laivaan ja siellä odottavaan lounasbuffettiin, sillä kevyestä aamupalasta oli jo aikaa. Kun poljin Stavangeriin suuntaavan autolauttamme ja suuren risteilyaluksen välistä satamalaituria pitkin, yläpuolella yli kymmenen kerroksen korkeuteen kohoavat alukset tuntuivat massiivisilta kuin vuoret. Jouduin muistuttamaan itseäni siitä, miten pieniltä nämäkin järkäleet näyttivät viikko sitten Geirangervuonossa todellisten vuorien rinnalla.

Lounasaika alkoi heti kun alus irtosi laiturista, ja hämmästyin miten kattavaksi vain 23 euron hintainen buffet osoittautui. Ehkä edulliseksi kokemani hintataso selittyi sillä, että alus on tanskalainen ja näin hinnoittelu ei ollut kalliin Norjan standardin mukainen, mutta myös Viikingin tai Siljan buffetteihin verrattuna tarjonta oli lähes yhtä hyvää mutta puolet halvemmalla. Söin pitkän kaavan mukaan ja nautin samalla aluksen taakse aukeavista merinäköaloista kun seilasimme pois Bergenistä. Valitettavasti missasin Bergenistä lähdön dramaattisimmat hetket kun alus alitti kaksi riippusiltaa kapeissa salmissa, sillä en nähnyt eteenpäin ja satuin juuri olemaan santsaamassa buffetissa siltojen alituksien kohdalla, mutta koko matka kaupungista pois vievää kapeaa vuonoa pitkin oli dramaattinen ja hieno elämys. Se muistutti melko paljon Tukholman saariston läpi seilaamista, paitsi että tämä alus tuntui kulkevan vieläkin lähemmältä kallioisia rantoja ja kovempaa vauhtia.

Ruokailun jälkeen siirryin ulkokannelle ja istuskelin reelingin ääressä pitkän aikaa tuijottaen ohi lipuvia rannikkomaisemia. Pysyttelimme pitkän aikaa kapeikoissa, mutta lopulta avoimemmalle merelle siirryttyämme Pohjois-Atlantilta puhaltava tuuli teki ulkokannesta aurinkoisesta säästä huolimatta hiukan liian viileän, joten siirryin sisälle lukemaan (kyllä, olen Suomesta asti kantanut mukanani toistakin kirjaa). Kävin kuitenkin välillä ulkokannella katsomassa kun ohitimme noin puolivälissä matkaa sijainneen Haugesundin kaupungin, jonka risteilyterminaalista meitä seilasi vastaan ilmeisesti sama saksalainen risteilyalus, joka oli Geirangerissa laiturissa silloin kun poljin sinne jo yli viikko sitten

Haugesundin keskusta kannelta nähtynä

Huviveneilijä hurjastelee aluksen peräaallokossa

Suuret tekallatoiminnot täplittivät Haugesundin rantaviivaa

Lukemisen lisäksi edessäni oli toinen reititykseen ja aikatauluun liittyvä suuri valinta. Tämä lauttamatka Stavangeriin ei näet poistanut täysin aikataulumurheitani, vaan täältä Tukholmaan polkeminen ei edelleenkään onnistuisi jäljellä olevassa ajassani. Sen takia olen viime päivät arponut kahden vaihtoehdon väliltä: voisin joko mennä junalla Stavangerista Osloon, tai jollain metodilla Oslosta Tukholmaan. Polkemisen kannalta ehdottomasti mielenkiintoisempi segmentti olisi Stavanger-Oslo, sillä siinä on lukuisia mielenkiintoisia nähtävyyksiä, kun taas matka Oslosta Tukholmaan on laakeampaa ja minulle tutumman näköistä Pohjoismaista järvimaisemaa, vaikkakin sillekin matkalle sattuu toki hienoja paikkoja kuten Mälarenin rannat ja Örebro. Ongelma on kuitenkin se, että Oslosta Tukholmaan kulkevat Ruotsin valtionrautateiden junat eivät hyväksy polkupyöriä muuten kuin lentokonetyyliin purettuna ja laatikkoon pakattuna. Tämä tekisi matkasta vaikean toteuttaa ja pohdin pääni puhki myös muita vaihtoehtoja, kuten lentämistä tai pyörän lähettämistä Oslosta takaisin Suomeen kuriiripalvelun välityksellä. Olin jo ehtinyt kertaalleen luovuttaa ja päättää kulkevani junalla Stavangerista Osloon, skipaten mielenkiintoiset paikat matkan varrella mutta tällä uhrauksella ostaen itselleni aikaa kuljettaa polkupyörä Oslosta Tukholmaan helpoimmalla mahdollisella tavalla, noin 600 kilometriä pitkän välin polkemalla.

Laivan kannella konsultoin kuitenkin vielä uudelleen säätiedotuksia ja karttoja, ja totesin että minun olisi mahdollista ehtiä Stavangerista pyörällä aina Örebrohon asti, joka on puolivälissä Oslon ja Tukholman välissä. Siitä eteenpäin olisi mahdollista jatkaa Tukholmaan paikallisjunalla, jossa polkupyörän kuljettamisen ei pitäisi tuottaa ongelmia. Tämä suunnitelma on melko tiukka ja tarjoaa mahdollisuuden vain yhteen päivän mittaiseen viivästykseen jossain kohtaa tätä pitkää matkaa, mutta viivästykset eivät kaada maailmaa: pystyn kyllä hätätilanteessa kulkemaan ongelmallisen Oslo-Tukholma-välin tarvittaessa jotenkin, esimerkiksi lentäen, vaikkakin yritän sitä parhaani mukaan välttää hinnan ja vaivannäön vuoksi. Toivotaan, että tähän ei tarvitse turvautua ja pysyn aikataulussa. Tämä kyllä luo pienen aikataulustressin tuleviin päiviini, mikä on uhka viipyilyn hengessä matkustamiselle, mutta aion melko matalalla kynnyksellä myös pitää mielessä vaihtoehdon lennosta tai kuriiripaketista mikäli muuttuva aikataulu sitä vaatii.

Jalostamo Stavangerin lähellä

Tämän päätöksen myötä jätin junaliput hankkimatta ja varasin hotellihuoneen Stavangerista vain yhdeksi yöksi. Huomisen ohjelmassa on ajomatka Preikestolenin perusleiriin, jossa yövyn ja lähden noin neljä tuntia kestävälle edestakaiselle vaellukselle kohti kielekettä aamupäivästä heti leirin pakattuani. Päivän ajomatkasta tulee lyhyehkö, vain noin 65 kilometriä, joten aion aamupäivästä käyttää jonkin aikaa Stavangerissa ennen matkaan lähtemistä. Mikäli olisin päättänyt jatkaa Stavangerista eteenpäin junalla, en olisi edes polkenut Preikestolenin vaelluksen lähtöpisteelle, vaan tehnyt matkan jonkin turistifirman bussilla Stavangerin keskustasta käsin, joten siinäkin mielessä päätökseni jatkaa matkaa polkien on elegantti ja edullisempi, sillä säästän toisen hotelliyön ja ryöstöhintaisen bussimatkan hinnan ja pääsen sen sijaan yöpymään riippumatossa vaellusreitin lähtöpaikan lähellä.

Kirjan ja pohdintojen merkeissä loppumatka Stavangeriin kävi nopeasti ja leppessä myötätuulessa ja vielä lämpimässä illassa poljin nopeasti satamasta vajaan tunnin ajomatkan päässä kaupungin ydinkeskustassa sijaitsevalle hotellilleni. Tämä ajomatka tuntui erikoiselta, kun maasto oli todella laakeaa aiempiin kahteen viikkoon verrattuna ja kun pyöräilyinfrakin satamasta keskustaan asti oli enimmäkseen erinomaista, oli hiukan kuin olisin seilannut aina Alankomaihin asti toisen norjalaiskaupungin sijasta. Keskustassa vanhojen puurakennusten reunustamalla mukulakivikadulla sijaitseva hotellini osoittautui ehkäpä 50-luvun tuotokseksi, ja kuluneet ja hiukan ummehtuneelta haiskahtaneet puitteet eivät tehneet vaikutusta, joten senkin takia olen tyytyväinen että en jäänyt tänne toiseksi yöksi, mutta ainakin 900 kruunun hintalappu oli Bergenin hotelliin verrattuna kohtuullinen. Nyt vieläkin, nukkumaan menessä, olen niin täynnä lounasbuffetin jäljiltä että en halua syödä palaakaan.

Päivä 20: Stavangerin satama-keskusta
Ajomatka: 18 km
Ajoaika: 52 min
Keskinopeus: 20,6 km/h
Nousu yht. 127 m
Lasku yht. 128 m

Oikealla on hotellini Stavangerin keskustassa